Uber ja EU-lainsäädäntö: Tietopalvelu vai liikenteenharjoittaja?

In the evolving landscape of digital platforms, a pivotal question has emerged: Should services like Uber be classified merely as "information society services" under Directive 2015/1535, or do they constitute transportation services subject to more stringent regulations? This distinction carries significant implications for how such platforms operate within the European Union.

Directive 2015/1535 defines an "information society service" as one that is:

1. Korvausta vastaan,
2. Etäältä,
3.  Sähköisesti,
4. Vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä.

Yleisesti ottaen EU:n jäsenvaltiot eivät saa asettaa rajoituksia näille palveluille, kuten vaatia ennakkolupaa tai lisensointia, paitsi poikkeustapauksissa, joissa noudatetaan erityismenettelyä, johon sisältyy ilmoitus Euroopan komissiolle.

Kuljetuspalvelut eivät sen sijaan kuulu näiden direktiivien soveltamisalaan, ja niihin sovelletaan erityissäännöksiä. Tällaisten palvelujen tarjoajilta saatetaan vaatia toimilupia ja ennakkolupia, ja kuljettajat saattavat tarvita erityislupia. Lisäksi taksipalveluihin voidaan soveltaa vaatimuksia, kuten visuaalista tunnistamista, kiinteää hinnoittelua, taksamittareita ja pakollisia sopimusvelvoitteita. Nämä määräykset määräytyvät kansallisten lakien mukaan, sillä EU:ssa ei ole yhtenäistä henkilöliikennettä koskevaa lainsäädäntöä.

Uberin kaltaisten digitaalisten alustojen, jotka helpottavat matkustajakuljetusten välitöntä varaamista, yleistyminen on johtanut oikeudellisiin keskusteluihin niiden luokittelusta. Ovatko ne pelkkiä tietopalveluja tarjoavia välittäjiä vai täysivaltaisia kuljetuspalvelujen tarjoajia? Tämä ero on ratkaiseva, sillä jälkimmäisen luokituksen myötä niihin sovellettaisiin kattavaa kuljetussääntelyä, jolloin ne eivät enää voisi puolustautua sillä, että ne ovat vain tietopalvelujen tarjoajia.

Uber-tapaus: Uber: Oikeudellinen tarkastelu

In December 2017, the Court of Justice of the European Union (CJEU) addressed this issue in the case of *Asociación Profesional Elite Taxi v. Uber Systems Spain SL* (Case C-434/15). The case centered on whether Uber's service, which connects non-professional drivers using their own vehicles with passengers via a smartphone application, should be classified as an information society service or a transportation service.

The CJEU concluded that Uber's service is more than a simple intermediation service. The Court noted that Uber:

1.  Tarjoaa älypuhelinsovelluksen, joka on välttämätön sekä kuljettajille että matkustajille,
2. Vaikuttaa ratkaisevasti niihin olosuhteisiin, joissa kuljettajat tarjoavat palvelujaan,
3. Määrittää enimmäishinnan,
4. valvoo ajoneuvojen, kuljettajien ja heidän käyttäytymisensä laatua,

Based on these factors, the Court determined that Uber's intermediation service is an integral part of an overall service whose main, primary,  component is a transport service. Consequently, Uber does not qualify as an information society service but rather as a service in the field of transport. This classification subjects Uber to national regulations governing transportation services, including potential requirements for authorization and licensing.

On kuitenkin tärkeää, ettei tätä päätöstä yleistetä koskemaan kaikkia digitaalisia alustoja. Alustan luokittelu riippuu erityisistä kriteereistä. EUT on antanut eriävän tuomion muissa tapauksissa, kuten AirBnB:tä ja Star Taxia koskevissa tapauksissa, joissa alustat tunnustettiin pikemminkin välittäjiksi kuin palveluntarjoajiksi. 

EU:n tuomioistuin on todennut, että alustat, jotka eivät valvo hinnoittelua, kuljettajien käyttäytymistä ja palveluehtoja - kuten AirBnB, joka ainoastaan helpottaa lyhytaikaista vuokrausta sanelematta ehtoja - voidaan katsoa tietoyhteiskunnan palveluiksi. Samoin Star Taxi -tapauksessa tuomioistuin tunnusti palvelun välittäjäksi, koska se ei asettanut kuljettajille toimintaehtoja.

Vaikutukset digitaalisiin alustoihin

The CJEU's ruling has significant implications for digital platforms operating in the transportation sector. Platforms that, like Uber, exert substantial control over the transportation service may be classified as transport service providers rather than mere intermediaries. This classification subjects them to the corresponding national regulations, which can vary across EU Member States. However, as demonstrated by cases like AirBnB and Star Taxi, platforms that merely facilitate connections between service providers and customers without controlling the service itself may still be classified as intermediaries under EU law.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kuljetusalalla toimivien digitaalisten alustojen oikeudellinen luokittelu riippuu siitä, missä määrin ne valvovat palvelua. Alustat, joilla on olennainen rooli kuljetuspalvelujen järjestämisessä ja hallinnoinnissa, luokitellaan todennäköisesti kuljetuspalvelujen tarjoajiksi, jolloin niihin sovelletaan vastaavia kansallisia säännöksiä. Tämä oikeudellinen ympäristö edellyttää digitaalisten alustojen huolellista harkintaa varmistaakseen sovellettavien lakien noudattamisen.