Star Taxi -sovellus: EU:n kyytipalvelusääntelyn muotoutuminen

Koska digitaalisten alustojen rooli kuljetuspalvelujen tarjoamisessa on kasvanut, on herännyt oikeudellisia kysymyksiä niiden luokittelusta ja siitä, missä määrin niitä olisi valvottava sääntelyn avulla. Keskeinen kysymys on, olisiko näitä alustoja kohdeltava pelkästään välittäjinä direktiivin 2015/1535 mukaisesti vai olisiko niiden rooli ulotettava liikennepalvelujen tarjoamiseen, jolloin niihin sovellettaisiin tiukempaa kansallista sääntelyä. Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) on käsitellyt tätä kysymystä useissa asioissa, muun muassa asiassa Star Taxi App tapaus, joka selventää entisestään kyytipalveluihin ja taksipalveluihin sovellettavia oikeudellisia eroja.

Sääntely-ympäristön ymmärtäminen

EU:n lainsäädännön mukaan digitaalisten palvelujen luokittelulla on ratkaiseva merkitys niiden sääntelyvelvoitteiden määrittämisessä. Direktiivissä 2015/1535 määritellään tietoyhteiskunnan palvelu seuraavasti:

1. Korvausta vastaan,
2. Toteutetaan etänä,
3. Toimitetaan sähköisesti,
4. Käynnistetään vastaanottajan pyynnöstä.

Periaatteessa nämä kriteerit täyttävillä palveluilla on tietty oikeudellinen suoja, joka rajoittaa EU:n jäsenvaltioiden mahdollisuuksia määrätä rajoittavia toimenpiteitä, kuten toimilupien myöntämistä tai toiminnan valvontaa, jollei noudateta tiettyjä menettelyjä, kuten ilmoittamista Euroopan komissiolle.

Kuljetuspalvelut on kuitenkin nimenomaisesti jätetty tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, ja ne kuuluvat sen sijaan kansallisten sääntelypuitteiden piiriin, joihin sisältyy toimilupia, toiminnan valvontaa ja hinnanvalvontaa koskevia vaatimuksia. Liikkuvuusalalla toimivien digitaalisten alustojen luokittelu riippuu siitä, missä määrin ne osallistuvat keskeiseen palveluntarjontamenettelyyn, mikä määrittää, toimivatko ne pelkästään välittäjinä vai liikenteen tarjoajina.

Star Taxi -tapaus: oikeudellinen tarkastelu

Marraskuussa 2020 Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) antoi tuomion, joka koski SC Star Taxi App SRL v. Bukarestin kunta (Asia C-62/19). Asiassa oli kyse siitä, olisiko Star Taxi, matkustajat ja luvan saaneet taksinkuljettajat yhdistävä digitaalinen alusta, luokiteltava tietoyhteiskunnan palveluksi vai liikennepalvelujen tarjoajaksi.

EUT totesi, että Star Taxi toimii pikemminkin tietoyhteiskunnan palveluna kuin kuljetuspalvelun tarjoajana. Päätös perustui seuraaviin keskeisiin tekijöihin:

1. Star Taxi yhdistää matkustajat yksinomaan luvan saaneisiin taksinkuljettajiin, joita jo säännellään kansallisella liikennelainsäädännöllä. Heidän palveluntarjoajansa ovat jo markkinoilla ja niitä on jo säännelty.
2. Foorumi ei määritä hinnoittelupolitiikkaa tai tariffeja, vaan niitä sääntelevät kansalliset lupaviranomaiset.
3. Se ei tarjoa kuljetukseen liittyviä lisäpalveluja, kuten ajoneuvokannan hallintaa tai kuljettajien palkkaamista.
4. Yritys ei valvo kuljettajien aikatauluja, työolosuhteita tai käyttäytymistä muutoin kuin digitaalisten yhteyksien helpottamisen osalta.
5. Star Taxin tarjoama palvelu eroaa Uberin kaltaisista kyytipalvelualustoista, joissa alustalla on merkittävä määräysvalta hintoihin, kuljettajien toimintaan ja asiakkaiden vuorovaikutukseen.

Star Taxi ei puutu varsinaiseen liikennepalvelujen tarjontaan muutoin kuin mahdollistamalla digitaalisen viestinnän, EUT katsoi, että se kuuluu tietoyhteiskunnan palvelujen luokkaan. Näin ollen Bukarestin kunnan asettamat rajoittavat lupavaatimukset katsottiin EU:n oikeuden vastaisiksi.

Vaikutukset digitaalisiin alustoihin

The Star Taxi tuomiossa tarkennetaan edelleen digitaalisia kuljetusalustoja koskevaa oikeudellista käsitystä tekemällä ero niiden välillä, jotka toimivat vain välittäjinä, ja niiden välillä, joilla on merkittävä määräysvalta kuljetuspalveluihin. Toisin kuin Uber, joka luokiteltiin kuljetuspalvelujen tarjoajaksi hinnoittelupolitiikkansa, kuljettajiensa valvonnan ja kyytiolosuhteiden suoran hallinnan vuoksi, Star Taxi tunnustettiin välittäjäksi. Tämä erottelu on ratkaisevan tärkeää alustan ylläpitäjille, jotka pyrkivät navigoimaan eri lainkäyttöalueiden sääntelykehyksissä.

Keskeisiä alustaluokitukseen vaikuttavia tekijöitä ovat:

1. Palkkaako järjestelmä muita kuin luvan saaneita kuljettajia, jotka käyttävät sitä yksinomaan palvelujen tarjoamiseen.
2. Asetetaanko palvelualustassa palvelun tarjoamiselle ehtoja, kuten hinnoittelu, työajat tai sopimusvelvoitteet.
3. Valvooko järjestelmä kuljettajien pääsyä palveluun.

Digitaalisen liikkuvuuden ratkaisujen kehittyessä edelleen sääntelyviranomaisten ja alustan ylläpitäjien on pohdittava huolellisesti näitä eroja, jotta voidaan varmistaa sekä EU:n että kansallisten säännösten noudattaminen ja samalla edistää alan innovointia.