Oikeudellisia päätelmiä kuljetuspalveluihin liittyvien internet-alustojen toiminnasta Uber-tapauksen perusteella

JULKISASIAMIES SZPUNARIN LAUSUNTO

toimitettu 11 päivänä toukokuuta 2017 (1)

Asia C-434/15

Asociación Profesional Elite Taxi

v

Uber Systems Spain SL

(Ennakkoratkaisupyyntö - Palvelut sisämarkkinoilla - Henkilöliikenne - Tietoteknisten välineiden ja älypuhelinsovelluksen käyttö - Sopimaton kilpailu - Lupavaatimus)

https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=190593&pageIndex=0&doclang=en&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=27803693

Johdanto

(Ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Juzgado de lo Mercantil No 3 de Barcelona (Espanja))

1. Vaikka uusien teknologioiden kehittäminen on yleisesti ottaen kiistan aihe, Uber on tästä poikkeava tapaus. Sen toimintatapa herättää kritiikkiä ja kysymyksiä, mutta myös toiveita ja uusia odotuksia. Pelkästään oikeudellisella alalla Uberin toimintatapa on herättänyt kysymyksiä muun muassa kilpailuoikeudesta, kuluttajansuojasta ja työlainsäädännöstä. Taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta on syntynyt jopa termi "uberisaatio". Tämä ennakkoratkaisupyyntö asettaa siis tuomioistuimen käsiteltäväksi erittäin poliittisesti merkittävän kysymyksen, joka on saanut paljon huomiota tiedotusvälineissä.
2. Tämän tapauksen kohde on kuitenkin paljon suppeampi. Tulkinnan, jota yhteisöjen tuomioistuimelta on pyydetty, on palveltava ainoastaan sen selvittämiseksi, missä Uberin asema EU:n lainsäädännön kannalta on, jotta voidaan määrittää, kuuluuko sen toiminta EU:n lainsäädännön soveltamisalaan ja missä määrin. Tärkein kysymys on siis se, ovatko Uberin toimintaa koskevat mahdolliset säännöt EU:n oikeuden vaatimusten alaisia, ennen kaikkea palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien vaatimusten alaisia, vai kuuluvatko ne Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden jaetun toimivallan piiriin paikallisliikenteen alalla, jota ei ole vielä käytetty EU:n tasolla. Oikeudellinen tausta Euroopan unionin oikeus
3. Direktiivin 98/34/EY (2 ) 1 artiklan 2 kohdassa säädetään:

"Tässä direktiivissä tarkoitetaan: ...

2. 'palvelulla' mitä tahansa tietoyhteiskunnan palvelua eli mitä tahansa palvelua, joka tavallisesti tarjotaan korvausta vastaan etänä, sähköisesti ja palvelun vastaanottajan yksilöllisestä pyynnöstä.

Tässä määritelmässä tarkoitetaan:

- 'etänä' tarkoittaa, että palvelu tarjotaan ilman, että osapuolet ovat samanaikaisesti läsnä,

- 'sähköisesti' tarkoittaa, että palvelu lähetetään alun perin ja vastaanotetaan määränpäässä tietojen käsittelyyn (mukaan lukien digitaalinen pakkaaminen) ja tallentamiseen tarkoitettujen sähköisten laitteiden avulla ja että se lähetetään, välitetään ja vastaanotetaan kokonaisuudessaan johtimitse, radioteitse, optisesti tai muulla sähkömagneettisella keinolla,

- 'palvelun vastaanottajan yksilöllisestä pyynnöstä' tarkoittaa, että palvelu tarjotaan toimittamalla tietoja yksilöllisestä pyynnöstä.

Liitteessä V on ohjeellinen luettelo palveluista, jotka eivät kuulu tämän määritelmän piiriin.

...'

4. Direktiivin 2000/31/EY (3 ) 2 artiklan a ja h alakohdassa säädetään:

"Tässä direktiivissä tarkoitetaan seuraavilla termeillä seuraavia:

(a) 'tietoyhteiskunnan palveluilla' [direktiivin 98/34] 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja palveluja;

...

(h) 'koordinoidulla alalla' jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä säädettyjä vaatimuksia, joita sovelletaan tietoyhteiskunnan palveluntarjoajiin tai tietoyhteiskunnan palveluihin riippumatta siitä, ovatko ne luonteeltaan yleisiä vai erityisesti niitä varten laadittuja.

(i) Koordinoidulla alalla on kyse vaatimuksista, joita palveluntarjoajan on noudatettava seuraavien osalta:

- tietoyhteiskunnan palvelun toiminnan aloittaminen, kuten pätevyys-, lupa- tai ilmoitusvaatimukset,

- tietoyhteiskunnan palvelun harjoittaminen, kuten palvelun tarjoajan käyttäytymistä koskevat vaatimukset, palvelun laatua tai sisältöä koskevat vaatimukset, mukaan lukien mainontaan ja sopimuksiin sovellettavat vaatimukset, tai palvelun tarjoajan vastuuta koskevat vaatimukset;

(ii) Koordinoitu kenttä ei kata sellaisia vaatimuksia kuin:

...

- vaatimukset, joita sovelletaan palveluihin, joita ei tarjota sähköisesti.".

5. Direktiivin 2000/31 3 artiklan 1, 2 ja 4 kohdassa säädetään:

'1. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen alueelle sijoittautuneen palveluntarjoajan tarjoamat tietoyhteiskunnan palvelut ovat kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavien, yhteensovitettuun alaan kuuluvien kansallisten säännösten mukaisia.".

2. Jäsenvaltiot eivät saa koordinoidulla alalla olevista syistä rajoittaa vapautta tarjota tietoyhteiskunnan palveluja toisesta jäsenvaltiosta käsin.

...

4. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa toimenpiteitä 2 kohdasta poikkeamiseksi tietyn tietoyhteiskunnan palvelun osalta, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a) toimenpiteiden on oltava:

(i) tarpeen jostakin seuraavista syistä:

- yleinen järjestys, erityisesti rikosten ehkäiseminen, tutkinta, selvittäminen ja syytteeseenpano, mukaan lukien alaikäisten suojelu, sekä rotuun, sukupuoleen, uskontoon tai kansallisuuteen perustuvan vihan lietsomisen ja yksittäisiä henkilöitä koskevien ihmisarvon loukkausten torjunta,

- kansanterveyden suojelu,

- yleinen turvallisuus, mukaan lukien kansallisen turvallisuuden ja puolustuksen turvaaminen,

- kuluttajien, myös sijoittajien, suojelu;

(ii) tiettyyn tietoyhteiskunnan palveluun kohdistuvat toimet, jotka vahingoittavat i alakohdassa tarkoitettuja tavoitteita tai jotka aiheuttavat vakavan ja vakavan vaaran näiden tavoitteiden vahingoittumisesta;

(iii) oikeassa suhteessa näihin tavoitteisiin nähden;

(b) ennen kyseisten toimenpiteiden toteuttamista ja rajoittamatta tuomioistuinmenettelyä, mukaan lukien esitutkinta ja rikostutkinnan yhteydessä toteutetut toimet, jäsenvaltio on:

- on pyytänyt 1 kohdassa tarkoitettua jäsenvaltiota toteuttamaan toimenpiteitä ja tämä ei ole toteuttanut niitä tai ne ovat riittämättömiä,

- ilmoittanut komissiolle ja 1 kohdassa tarkoitetulle jäsenvaltiolle aikomuksestaan toteuttaa tällaisia toimenpiteitä.

...'

6. Direktiivin 2006/123/EY 2 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti: (4)

"Tätä direktiiviä ei sovelleta seuraaviin toimintoihin:

...

(d) perustamissopimuksen V osaston soveltamisalaan kuuluvat liikenteen alan palvelut, mukaan lukien satamapalvelut;

...'

7. Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetään:

"Jos tämän direktiivin säännökset ovat ristiriidassa sellaisen toisen yhteisön säädöksen säännöksen kanssa, joka koskee tiettyjä näkökohtia, jotka koskevat palvelutoiminnan aloittamista tai harjoittamista tietyillä aloilla tai tietyissä ammateissa, toisen yhteisön säädöksen säännös on ensisijainen ja sitä sovelletaan kyseisiin erityisaloihin tai ammatteihin.

Espanjan lainsäädäntö

8. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen, pääasiassa asianosaisten ja Espanjan hallituksen antamat kuvaukset sovellettavasta kansallisesta oikeudellisesta kehyksestä ovat jossain määrin epäselviä. Esitän jäljempänä keskeiset piirteet, jotka ilmenevät sekä ennakkoratkaisupyynnöstä että eri kirjallisista huomautuksista, jotka on esitetty tämän oikeudenkäynnin aikana.
9. Liikennettä koskevien kansallisten sääntöjen osalta 30 päivänä heinäkuuta 1987 annetun Ley 16/1987 de Ordenación de los Transportes Terrestres -lain (maaliikenteen järjestämisestä annettu laki 16/1987) 99 §:n 1 momentissa säädetään ensinnäkin, että julkista henkilöliikennettä varten on saatava lupa, jotta voidaan harjoittaa tällaista liikennettä ja välittää tällaisia sopimuksia. Pääasian vastaaja toteaa kuitenkin, että 4.7.2013 annetulla Ley 9/2013 por la que se modifica la Ley 16/1987 y la Ley 21/2003, de 7 de julio, de Seguridad Aérea (laki 9/2013, jolla muutetaan lentoturvallisuudesta 7.7.2003 annettua lakia 16/1987 ja lakia 21/2003) poisti vaatimuksen erityisestä luvasta matkustajien välityspalvelujen tarjoamiseksi. Ei ole kuitenkaan selvää, onko tämä uudistus pantu täytäntöön koko Espanjassa.
10. Alueellisella ja paikallisella tasolla kansallista lainsäädäntöä täydennetään taksipalvelujen osalta useilla Katalonian autonomisen alueen ja Barcelonan suurkaupunkialueen antamilla säännöksillä, mukaan luettuna Reglamento Metropolitano del Taxi (asetus Barcelonan suurkaupunkialueen taksipalveluista), jonka Consell Metropolitá de l'Entitat Metropolitana de Transport de Barcelona (Barcelonan suurkaupunkialueen liikenteen hallintoelimen johtokunta) on hyväksynyt 22.7.2004 ja jossa edellytetään, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisilla alustoilla on oltava tarvittavat toimiluvat ja hallinnolliset luvat voidakseen harjoittaa toimintaansa.
11. Lisäksi 10. tammikuuta 1991 annetussa sopimattomasta kilpailusta annetussa laissa (Ley 3/1991 de Competencia Desleal) määritellään sopimattomaksi kilpailuksi 4 §:ssä vilpittömän mielen vastainen ammatillinen toiminta, 5 §:ssä harhaanjohtavat käytännöt ja 15 §:ssä kilpailua koskevien sääntöjen rikkominen, joka antaa kilpailuetua markkinoilla. Tosiseikat, pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset Uber-hakemus
12. Uber on nimi sähköiselle alustalle (5 ), jonka on kehittänyt Uber Technologies Inc., jonka päätoimipaikka on San Franciscossa (Yhdysvallat). Euroopan unionissa Uber-alustaa hallinnoi Uber BV, joka on Alankomaiden lainsäädännön alainen yritys ja Uber Technologiesin tytäryhtiö.
13. Uber-sovelluksella varustetun älypuhelimen avulla alustan käyttäjät voivat tilata kaupunkiliikenteen palveluja sen kattamissa kaupungeissa. Sovellus tunnistaa käyttäjän sijainnin ja etsii lähellä olevat kuljettajat. Kun kuljettaja hyväksyy matkan, sovellus ilmoittaa käyttäjälle hyväksynnästä ja näyttää kuljettajan profiilin sekä arvioidun hinnan käyttäjän ilmoittamaan määränpäähän. Kun matka on suoritettu, hinta veloitetaan automaattisesti pankkikortilta, joka käyttäjän on annettava sovellukseen rekisteröitymisen yhteydessä. Sovelluksessa on myös arviointitoiminto, jonka avulla matkustajat voivat arvioida kuljettajia ja matkustajat kuljettajia. Tietyn kynnysarvon alittavat keskiarvot voivat johtaa alustan käytöstä poistamiseen.
14. Uber-alustan tarjoamat kuljetuspalvelut jaetaan eri luokkiin kuljettajien laadun ja ajoneuvotyypin mukaan. Pääasian vastaajan toimittamien tietojen mukaan kyse on UberPop-nimisestä palvelusta, jossa ei-ammattimaiset yksityiset kuljettajat kuljettavat matkustajia omilla ajoneuvoillaan.
15. Laiturin operaattori laatii hinnaston matkan pituuden ja keston perusteella. Se vaihtelee kulloisenkin kysynnän mukaan, joten ruuhka-aikoina hinta voi ylittää perushinnan moninkertaisesti. Sovellus laskee hinnan, ja laiturivastaava veloittaa sen automaattisesti. Laiturivastaava pidättää osan maksusta, joka on yleensä 20%-25%, ja maksaa loput kuljettajalle. Pääasiallinen menettely
16. Asociación Profesional Elite Taxi ("Elite Taxi") on Barcelonan kaupungin (Espanja) taksinkuljettajia edustava ammattijärjestö. Elite Taxi nosti 29.10.2014 kanteen Juzgado de lo Mercantil No 3 de Barcelonassa (Barcelonan kauppatuomioistuin nro 3, Espanja), jossa se pyysi tuomioistuinta muun muassa määräämään, että Uber Systems Spain SL:n (jäljempänä Uber Spain), joka on Espanjan lainsäädännön alainen yhtiö, toiminta, jonka väitetään rikkovan voimassa olevaa lainsäädäntöä ja olevan harhaanjohtavaa toimintaa, on sopimatonta kilpailua; se on velvoitettava lopettamaan vilpillinen toiminta, joka muodostuu muiden konserniin kuuluvien yritysten tukemisesta tarjoamalla mobiililaitteiden ja internetin välityksellä tilauksesta tapahtuvia varauspalveluja, kun tämä liittyy suoraan tai välillisesti digitaalisen Uber-alustan käyttöön Espanjassa, ja sitä on kiellettävä harjoittamasta tällaista toimintaa tulevaisuudessa. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteamusten mukaan Uber Spainilla tai kyseisten ajoneuvojen omistajilla tai kuljettajilla ei ole Barcelonan pääkaupunkiseudun taksipalveluista annetun asetuksen edellyttämiä lupia ja valtuutuksia.
17. Uber Spain kiistää syyllistyneensä liikennelainsäädännön rikkomiseen. Se väittää, että Alankomaiden lainsäädännön alainen Uber BV on yhtiö, joka ylläpitää Uber-sovellusta Euroopan unionissa, myös Espanjassa, ja että kantajan vaatimukset olisi näin ollen kohdistettava tähän yhtiöön. Uber Spain väittää, että se suorittaa ainoastaan mainostehtäviä Uber BV:n puolesta. Se toisti nämä väitteet tässä asiassa esittämissään huomautuksissa.
18. Koska kyseessä on tosiseikkoja koskeva kysymys, ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen tehtävänä on päättää, kumman edellä mainituista kahdesta yrityksestä olisi oltava mahdollisen välipäätöksen kohteena. Olen kuitenkin olettanut, että Uber BV käyttää Uber-sovellusta Euroopan unionissa. (6) Tämä on lähtökohta, johon analyysini perustuu - mikä ei ole EU:n oikeuden näkökulmasta vailla seurauksia. Käytän tässä lausunnossa termiä "Uber" viittaamaan sähköiseen varausalustaan sekä sen ylläpitäjään.
19. Minun on myös huomautettava, että pääasian osalta tässä ei ole kyse Uber-sovelluksen estämisestä älypuhelimissa tai muusta sen käyttökelvottomaksi tekemisestä. Tällaista määräystä tai muuta toimenpidettä ei ole haettu. Pääasiassa on kyse ainoastaan siitä, voiko Uber tarjota UberPop-palvelua Barcelonan kaupungissa kyseisen sovelluksen avulla. Ennakkoratkaisukysymykset ja menettely yhteisöjen tuomioistuimessa
20. Koska Juzgado Mercantil No 3 de Barcelona katsoi, että useiden EU:n oikeuden säännösten tulkinta oli tarpeen, jotta se voisi antaa ratkaisun vireillä olevassa asiassa, se päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

"(1) Koska [direktiivin 2006/123] 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa jätetään kuljetustoiminta tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, onko vastaajan voittoa tavoittelevaa toimintaa, joka muodostuu välittäjänä toimimisesta ajoneuvon omistajan ja sellaisen henkilön välillä, jonka on tehtävä matka kaupungin sisällä, hallinnoimalla tietoteknisiä resursseja - vastaajan sanoin, "älypuhelimen ja teknologisen alustan" käyttöliittymää ja ohjelmistosovellusta -, joiden avulla nämä voivat olla yhteydessä toisiinsa, on katsottava pelkästään kuljetuspalveluksi, vai onko sitä pidettävä [direktiivin 98/34] 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna sähköisenä välityspalveluna tai tietoyhteiskunnan palveluna?

(2) Voidaanko tämän toiminnan oikeudellisen luonteen määrittelyn yhteydessä katsoa, että se on ... osittain tietoyhteiskunnan palvelu, ja jos näin on, pitäisikö sähköisen välityspalvelun hyötyä palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteesta, joka taataan [EU:n] lainsäädännössä - SEUT 56 artiklassa ja direktiiveissä [2006/123] ja ... [2000/31]?

(3) Jos [Uber Spainin] tarjoamaa palvelua ei pidettäisi kuljetuspalveluna ja sen vuoksi katsottaisiin kuuluvan direktiivin 2006/123 soveltamisalaan kuuluviin tapauksiin, onko sopimattomasta kilpailusta annetun lain 15 § - joka koskee kilpailusääntöjen rikkomista - ristiriidassa direktiivin 2006/123 kanssa, erityisesti sijoittautumisvapautta ja lupajärjestelmiä koskevaa 9 artiklaa, kun viittaus kansallisiin lakeihin tai säädöksiin tehdään ottamatta huomioon sitä, että toimilupien, lupien ja lupien hankkimista koskeva järjestelmä ei saa olla millään tavoin rajoittava tai kohtuuton, eli se ei saa kohtuuttomasti estää sijoittautumisvapauden periaatetta?

(4) Jos vahvistetaan, että direktiiviä [2000/31] sovelletaan [Uber Spainin] tarjoamaan palveluun, ovatko yhdessä jäsenvaltiossa rajoitukset, jotka koskevat vapautta tarjota sähköistä välityspalvelua toisesta jäsenvaltiosta käsin ja jotka koskevat palvelun tarjoamisen edellyttämistä luvan tai toimiluvan perusteella tai jotka koskevat sähköisen välityspalvelun tarjoamisen kieltämistä kansallisen epäterveen kilpailun lainsäädännön soveltamiseen perustuvan kieltomääräyksen perusteella, päteviä toimenpiteitä, jotka ovat poikkeuksia direktiivin [2000/31] 3 artiklan 2 kohdasta kyseisen direktiivin 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti?

21. Ennakkoratkaisupyyntö saapui unionin tuomioistuimeen 7. elokuuta 2015. Pääasian osapuolet, Espanjan, Suomen, Ranskan ja Kreikan hallitukset, Irlannin, Alankomaiden ja Puolan hallitukset, Euroopan komissio ja Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) valvontaviranomainen ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia. Kreikan hallitusta lukuun ottamatta nämä asianomaiset osapuolet olivat yhdessä Viron hallituksen kanssa edustettuina 29.11.2016 pidetyssä kuulemistilaisuudessa. Analyysi
22. Kansallinen tuomioistuin esittää neljä ennakkoratkaisukysymystä, joista kaksi ensimmäistä koskee Uberin toiminnan luokittelua direktiivien 2000/31 ja 2006/123 sekä FEU:n perustamissopimuksen valossa ja kaksi toista niitä johtopäätöksiä, jotka tästä luokittelusta on tarvittaessa tehtävä. Uberin toiminnan luokittelu
23. Kahdella ensimmäisellä kysymyksellään kansallinen tuomioistuin tiedustelee lähinnä, kuuluuko Uberin toiminta direktiivien 2006/123 ja 2000/31 sekä palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien FEU-sopimuksen määräysten soveltamisalaan.
24. Näihin kysymyksiin vastaamiseksi on ensinnäkin analysoitava tätä toimintaa direktiivissä 2000/31/EY säädetyn järjestelmän ja direktiivin 98/34/EY 1 artiklan 2 kohdassa olevan tietoyhteiskunnan palvelun määritelmän valossa, johon direktiivin 2000/31/EY 2 artiklan a alakohdassa viitataan.
25. Toiseksi on määriteltävä, onko tämä toiminta SEUT 58 artiklan 1 kohdassa ja direktiivin 2006/123 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettu liikennepalvelu tai liikenteen alan palvelu. Liikennepalvelujen vapaa liikkuvuus toteutuu yhteisen liikennepolitiikan (7 ) puitteissa, ja nämä palvelut jäävät näin ollen direktiivin 2006/123 soveltamisalan ulkopuolelle edellä mainitun säännöksen nojalla. Uberin toiminta direktiivin 2000/31/EY valossa
26. Sen arvioimiseksi, kuuluuko Uberin toiminta direktiivin 2000/31 soveltamisalaan, olisi viitattava kyseisen direktiivin 2 artiklan a alakohdassa olevaan tietoyhteiskunnan palvelujen määritelmään. Määritelmässä viitataan direktiivin 98/34 1 artiklan 2 kohtaan.
27. Viimeksi mainitun säännöksen mukaan tietoyhteiskunnan palvelu on palvelu, joka tarjotaan korvausta vastaan etänä, sähköisesti ja vastaanottajan yksilöllisestä pyynnöstä. Testi sen määrittämiseksi, onko palvelu maksullinen ja tarjotaanko se yksilöllisestä pyynnöstä, ei vaikuta ongelmalliselta. Samaa ei kuitenkaan voida sanoa testistä, joka koskee sitä, tarjotaanko palvelu etänä sähköisesti.
28. Kuten pääasian tosiseikkoja käsittelevässä jaksossa lyhyesti selostetaan, Uber mahdollistaa pääasiassa kuljettajan paikantamisen älypuhelinsovelluksen avulla ja hänen ja mahdollisen matkustajan yhdistämisen, jotta voidaan tarjota kaupunkiliikennettä tilauksesta. Kyseessä on siis yhdistelmäpalvelu, koska osa siitä tarjotaan sähköisesti, kun taas toinen osa ei määritelmän mukaan ole. Kysymys kuuluu, kuuluuko tällainen palvelu direktiivin 2000/31/EY soveltamisalaan.

- Direktiivin 2000/31 mukaiset yhdistetyt palvelut

29. Direktiivin 2000/31 tavoitteena on varmistaa tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkuus. Nämä palvelut määritellään direktiivin 2 artiklan a alakohdassa viittaamalla direktiivin 98/34/EY 1 artiklan 2 kohtaan. Viimeksi mainitun säännöksen mukaan tietoyhteiskunnan palveluja ovat muun muassa "kokonaan langallisesti, radioteitse, optisesti tai muulla sähkömagneettisella tavalla lähetetyt, välitetyt ja vastaanotetut palvelut". (8)
30. Tietenkin joihinkin toimituksiin sisältyy osia, joita ei voida välittää sähköisesti, koska niitä ei voida dematerialisoida. Fyysisten tavaroiden verkkokauppa on tästä hyvä esimerkki, sillä se kuuluu direktiivin 2000/31 johdanto-osan 18 kappaleen mukaan väistämättä tietoyhteiskunnan palvelujen piiriin. Direktiivissä 2000/31 todetaan myös, että yhteensovitettu ala eli tietoyhteiskunnan palveluihin sovellettavien oikeudellisten sääntöjen kokonaisuus, jonka perusteella jäsenvaltiot eivät periaatteessa saa rajoittaa muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden palveluntarjoajien toimintaa, ei kata vaatimuksia, joita sovelletaan muihin kuin sähköisesti tarjottaviin palveluihin. (9) Jäsenvaltiot voivat näin ollen vapaasti rajoittaa palveluntarjoajien vapautta muiden kuin sähköisesti tarjottavia palveluja koskevien sääntöjen nojalla, jollei muista EU:n lainsäädännön säännöksistä mahdollisesti johtuvista rajoituksista muuta johdu. (10)
31. Jotta direktiivi 2000/31/EY saavuttaisi tietoyhteiskunnan palvelujen vapauttamista koskevan tavoitteensa, pelkkään sähköiseen osaan rajoittuvalla vapauttamisella on kuitenkin oltava todellisia vaikutuksia toiminnan harjoittamisen mahdollisuuksiin. Tämän vuoksi lainsäätäjä on keskittynyt palveluihin, jotka periaatteessa välitetään kokonaan sähköisesti, ja mahdolliset muilla tavoin tapahtuvat toimitukset ovat vain sivutoimisia näihin palveluihin nähden. Olisi hyödytöntä vapauttaa vain yhdistetyn suorituksen toissijainen osa, jos kyseistä suoritusta ei voida vapaasti toteuttaa direktiivin 2000/31/EY säännösten soveltamisalan ulkopuolelle jäävien sääntöjen vuoksi. Tällaisella näennäisellä vapauttamisella ei saavutettaisi tavoitettaan, vaan sillä olisi myös kielteisiä seurauksia, jotka johtaisivat oikeudelliseen epävarmuuteen ja heikentäisivät luottamusta EU:n lainsäädäntöön.
32. Tästä syystä tietoyhteiskunnan palvelujen käsitteen tulkinta, joka sisällyttää sen soveltamisalaan sellaisia verkkotoimintoja, joilla ei ole itsenäistä taloudellista arvoa, olisi tehoton direktiivin 2000/31/EY tavoitteen saavuttamisen kannalta.
33. Kun kyseessä ovat yhdistetyt palvelut eli palvelut, jotka sisältävät sähköisiä ja muita kuin sähköisiä osia, palvelun voidaan katsoa olevan kokonaan sähköisesti välitetty ensinnäkin silloin, kun suoritus, jota ei suoriteta sähköisesti, on taloudellisesti riippumaton kyseisellä välineellä suoritetusta palvelusta.
34. Tällainen tilanne syntyy erityisesti silloin, kun välittäjänä toimiva palveluntarjoaja helpottaa käyttäjän ja riippumattoman palveluntarjoajan (tai myyjän) välisiä kaupallisia suhteita. Esimerkkinä tästä ovat lento- tai hotellivarausten ostamiseen tarkoitetut alustat. Näissä tapauksissa välittäjän tarjoama palvelu tuottaa todellista lisäarvoa sekä käyttäjälle että kyseiselle elinkeinonharjoittajalle, mutta pysyy taloudellisesti riippumattomana, koska elinkeinonharjoittaja harjoittaa toimintaansa erikseen.
35. Sitä vastoin, jos sähköisesti suoritetun palvelun tarjoaja on myös sellaisen palvelun tarjoaja, jota ei suoriteta sähköisesti, tai jos hänellä on ratkaiseva vaikutusvalta jälkimmäisen palvelun suorittamisen edellytyksiin niin, että nämä kaksi palvelua muodostavat erottamattoman kokonaisuuden, on mielestäni tarpeen yksilöidä suunnitellun suorituksen tärkein osa, toisin sanoen osa, joka antaa sille taloudellisen merkityksen. Jotta palvelu voidaan luokitella tietoyhteiskunnan palveluksi, tämän pääkomponentin on tapahduttava sähköisesti.
36. Näin on esimerkiksi tavaroiden verkkokaupassa. Verkkokaupassa liiketoimen olennaiset osat eli tarjouksen tekeminen ja sen hyväksyminen ostajan toimesta, sopimuksen tekeminen ja useimmiten myös maksaminen tapahtuvat sähköisesti ja kuuluvat tietoyhteiskunnan palvelun määritelmän piiriin. Yhteisöjen tuomioistuin on todennut tämän asiassa Ker-Optika antamassaan tuomiossa. (11) Ostetun tavaran toimittaminen on vain sopimusvelvoitteen täyttämistä, joten toimitukseen sovellettavien sääntöjen ei periaatteessa pitäisi vaikuttaa pääasiallisen palvelun tarjoamiseen.
37. Mielestäni direktiiviä 2000/31 ei kuitenkaan pidä tulkita siten, että mikä tahansa kauppaan liittyvä verkkotoiminta, olipa se luonteeltaan vain satunnaista, toissijaista tai valmistelevaa, joka ei ole taloudellisesti riippumatonta, on sinänsä tietoyhteiskunnan palvelu.
38. Tarkastelen seuraavaksi Uberin toimintaa edellä esitettyjen näkökohtien valossa.

- Uberin toiminta

39. Tämän analyysin tulos riippuu suurelta osin siitä, onko Uberin toimintaa pidettävä kokonaisuutena, joka käsittää ensinnäkin palvelun, jossa matkustajat ja kuljettajat ovat yhteydessä toisiinsa sähköisen alustan avulla, ja toiseksi kuljetuksen tarjoamisen varsinaisessa merkityksessä, vai onko näitä kahta palvelua pidettävä kahtena erillisenä palveluna. Aloitan tarkastelemalla tätä kysymystä.
40. Kun toimintaa luokitellaan asiaa koskevien säännösten perusteella, on tehtävä joukko tosiasioihin perustuvia oletuksia. Koska ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen toimittamat tosiseikkoja koskevat tiedot ovat puutteellisia ja koska kyseinen palvelu on keskeytetty Espanjassa erilaisten kieltojen seurauksena, analyysini perustuu käytettävissä oleviin tietoihin Uberin toimintatavoista muissa maissa. (12) Nämä toimintatavat ovat suurin piirtein samanlaisia. Joka tapauksessa on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä tehdä lopulliset tosiseikkojen arvioinnit.
41. Mikä on Uber? Onko se kuljetusyritys, suoraan sanottuna taksiyritys? Vai onko se pelkästään sähköinen alusta, jonka avulla käyttäjät voivat etsiä, varata ja maksaa jonkun toisen tarjoamasta kuljetuspalvelusta?
42. Uberia kuvataan usein yhteistalouden yritykseksi (tai alustaksi). En usko, että on mitään järkeä keskustella tässä yhteydessä tämän termin tarkasta merkityksestä. (13) Uberin kannalta olennaista on se, että sitä ei todellakaan voida pitää kyydinjakoalustana. (14) Uber-alustan kuljettajat tarjoavat matkustajille kuljetuspalvelua matkustajan valitsemaan määränpäähän, ja näin ollen heille maksetaan korvaus, joka ylittää reilusti pelkän aiheutuneiden kulujen korvaamisen. Kyseessä on siis perinteinen kuljetuspalvelu. Sillä, katsotaanko sen kuuluvan "yhteistalouteen" vai ei, ei ole merkitystä sen luokittelun kannalta voimassa olevan lain mukaan.
43. Kirjallisissa huomautuksissaan Uber väittää, että se yksinkertaisesti sovittaa tarjonnan (kaupunkiliikenteen tarjonta) kysyntään. Mielestäni tämä on kuitenkin liian kapea näkemys Uberin roolista. Uber tekee itse asiassa paljon muutakin kuin sovittaa tarjontaa ja kysyntää yhteen: se on itse luonut tarjonnan. Se myös asettaa säännöt tarjonnan keskeisistä ominaisuuksista ja organisoi sen toiminnan.
44. Uber antaa henkilöille, jotka haluavat harjoittaa kaupunkiliikenteen henkilökuljetusta, mahdollisuuden liittyä Uberin sovellukseen ja harjoittaa tätä toimintaa Uberin asettamien ehtojen mukaisesti, jotka sitovat kuljettajia sovelluksen käyttöä koskevalla sopimuksella. Ehtoja on useita. Ne kattavat sekä toiminnan aloittamisen ja harjoittamisen että jopa kuljettajien käyttäytymisen palveluja tarjotessaan.
45. Jotta voit käyttää Uber-sovellusta kuljettajana, sinulla on siis oltava auto. (15) Uberin puolesta ajamiseen sallittujen ajoneuvojen on täytettävä tietyt ehdot, jotka näyttävät vaihtelevan maasta ja kaupungista riippuen. Pääsääntöisesti niiden on kuitenkin oltava neli- tai viisiovisia henkilöautoja, joihin sovelletaan vähintään ikärajaa. Ajoneuvojen on läpäistävä katsastus, ja niiden on täytettävä pakollista vakuutusta koskevat säännökset. (16)
46. Kuljettajilla on luonnollisesti oltava ajokortti (joka on voimassa tietyn ajan), eikä heillä saa olla rikosrekisteriä. Joissakin maissa vaaditaan myös luettelo liikennerikkomuksista.
47. Vaikka Uber-alustan puitteissa ei ole työaikaa koskevia sääntöjä, joten kuljettajat voivat harjoittaa tätä toimintaa muiden toimintojen ohella, on ilmeistä, että useimmat matkat tekevät kuljettajat, joille Uber on ainoa tai pääasiallinen ammatillinen toiminta. Kuljettajat saavat Uberilta myös rahallisen korvauksen, jos he tekevät paljon matkoja. Lisäksi Uber ilmoittaa kuljettajille, missä ja milloin he voivat luottaa siihen, että matkojen määrä on suuri ja/tai hinnat ovat edullisia. Näin ollen Uber pystyy mukauttamaan tarjontaansa kysynnän vaihteluiden mukaan ilman, että kuljettajiin kohdistuu muodollisia rajoituksia.
48. Uber-sovellus sisältää arviointitoiminnon, jonka avulla matkustajat voivat antaa kuljettajille arvioita ja päinvastoin. Tietyn kynnysarvon alittava keskiarvo voi johtaa erityisesti kuljettajien sulkemiseen pois palvelusta. Näin ollen Uber valvoo, vaikkakin epäsuorasti, kuljettajien tarjoamien palvelujen laatua.
49. Lopuksi Uber määrittää tarjotun palvelun hinnan. Hinta lasketaan matkan etäisyyden ja keston perusteella, jotka sovellus tallentaa GPS:n avulla. Tämän jälkeen algoritmi mukauttaa hintaa kysynnän voimakkuuden mukaan soveltamalla asianmukaista kerrointa perushintaan, kun kysyntä kasvaa esimerkiksi tapahtuman tai yksinkertaisesti sääolosuhteiden, kuten myrskyn, muuttumisen vuoksi.
50. Vaikka Uberin edustajat totesivat kuulemistilaisuudessa, että kuljettajat voivat periaatteessa pyytää hakemuksessa ilmoitettua alhaisempaa hintaa, tämä ei mielestäni ole kuljettajille aidosti mahdollinen vaihtoehto. Vaikka kuljettajilla on teoriassa tällainen harkintavalta, Uber perii maksun, joka määräytyy hakemuksessa lasketun hinnan perusteella. Koska matkustajan maksaman hinnan alentaminen on kuljettajan vahingoksi, on epätodennäköistä, että kuljettajat käyttäisivät tätä harkintavaltaa. (17) Näin ollen on mielestäni vaikea kiistää sitä, että Uber määrittelee hinnan.
51. Näin ollen Uber valvoo kaikkia kaupunkikuljetuspalvelun olennaisia näkökohtia: luonnollisesti hintaa, mutta myös turvallisuutta koskevia vähimmäisehtoja kuljettajia ja ajoneuvoja koskevien ennakkovaatimusten avulla, kuljetustarjonnan saatavuutta kannustamalla kuljettajia työskentelemään silloin ja siellä, missä kysyntä on suurta, kuljettajien käyttäytymistä luokitusjärjestelmän avulla ja viimeisenä mahdollisen foorumilta poissulkemisen mahdollisuutta. Muut näkökohdat ovat mielestäni toissijaisia kaupunkiliikenteen keskivertokäyttäjän näkökulmasta, eivätkä ne vaikuta hänen taloudellisiin valintoihinsa. Uber siis hallitsee alustansa kautta tarjottavan liikennepalvelun taloudellisesti merkittäviä näkökohtia.
52. Vaikka tällaista valvontaa ei harjoiteta perinteisessä työnantajan ja työntekijän välisessä suhteessa, ei pidä antaa näennäisen hämätä. Uberin harjoittaman kaltainen epäsuora valvonta, joka perustuu taloudellisiin kannustimiin ja hajautettuihin, matkustajiin perustuviin arviointeihin, joilla on mittakaavaefekti (18 ), mahdollistaa johtamisen, joka on yhtä tehokasta - ellei jopa tehokkaampaa - kuin johtaminen, joka perustuu työnantajan työntekijöilleen antamiin muodollisiin käskyihin ja näiden käskyjen toteuttamisen suoraan valvontaan.
53. Edellä esitetyn perusteella päättelen, että Uberin toiminta käsittää yhden ainoan kuljetuspalvelun tarjoamisen älypuhelinsovelluksen avulla paikannetussa ja varatussa ajoneuvossa ja että tätä palvelua tarjoaa taloudelliselta kannalta katsottuna (19 ) Uber tai sen puolesta. Palvelu myös esitetään käyttäjille, ja käyttäjät näkevät sen tällä tavoin. Kun käyttäjät päättävät käyttää Uberin palveluja, he etsivät kuljetuspalvelua, joka tarjoaa tiettyjä toimintoja ja tietynlaista laatua. Uber takaa tällaiset toiminnot ja kuljetuksen laadun.
54. Edellä esitetty toteamus ei kuitenkaan tarkoita, että Uberin kuljettajia olisi välttämättä pidettävä Uberin työntekijöinä. Yritys voi hyvinkin tarjota palvelujaan itsenäisten elinkeinonharjoittajien kautta, jotka toimivat sen puolesta alihankkijoina. Uberin kuljettajien asemaa koskeva kiista, joka on jo johtanut tuomioistuinten tuomioihin joissakin jäsenvaltioissa (20 ), ei liity lainkaan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltävänä oleviin oikeudellisiin kysymyksiin tässä asiassa.
55. Sama pätee myös ajoneuvojen omistajuuteen. Sillä, että Uber ei ole omistaja, ei mielestäni ole merkitystä, koska elinkeinonharjoittaja voi hyvinkin tarjota kuljetuspalveluja käyttämällä kolmansien henkilöiden ajoneuvoja, varsinkin jos hän käyttää näitä kolmansia henkilöitä näiden palvelujen tarjoamiseen, riippumatta siitä, millainen oikeussuhde näitä kahta osapuolta sitoo.
56. Toisaalta olen sitä mieltä, että välittömästi edellä esitetty toteamus estää sen, että Uberia kohdellaan pelkkänä välittäjänä kuljettajien ja matkustajien välillä. Uber-alustalla työskentelevät kuljettajat eivät harjoita itsenäistä toimintaa, joka olisi olemassa alustasta riippumatta. Päinvastoin, toiminta on olemassa ainoastaan alustan vuoksi (21 ), jota ilman sillä ei olisi mitään merkitystä.
57. Siksi on mielestäni väärin verrata Uberia välitysalustoihin, joita käytetään esimerkiksi hotellivarausten tekemiseen tai lentojen ostamiseen.
58. Yhtäläisyyksiä on selvästi olemassa esimerkiksi mekanismeissa, joiden avulla voi tehdä varauksia tai ostoksia suoraan alustalla, maksuvälineissä tai jopa luokitusjärjestelmissä. Nämä ovat alustan käyttäjilleen tarjoamia palveluja.
59. Toisin kuin Uberin kuljettajat, sekä hotellit että lentoyhtiöt ovat kuitenkin yrityksiä, jotka toimivat täysin riippumattomasti välitysalustoista ja joille välitysalustat ovat vain yksi monista tavoista markkinoida palvelujaan. Lisäksi juuri hotellit ja lentoyhtiöt - eivätkä varausalustat - määrittelevät ehdot, joilla niiden palveluja tarjotaan, alkaen hinnoista. (22) Nämä yritykset toimivat myös toiminta-alalleen ominaisten sääntöjen mukaisesti, joten varausalustat eivät valvo etukäteen toiminnan aloittamista, kuten Uber tekee kuljettajiensa kanssa.
60. Lisäksi tällaiset varausalustat antavat käyttäjille todellisen valinnanvaran useiden palveluntarjoajien välillä, joiden tarjoukset eroavat toisistaan useissa käyttäjien kannalta tärkeissä kohdissa, kuten lento- ja majoitusstandardeissa, lentoajoissa ja hotellien sijainnissa. Sen sijaan Uberissa nämä seikat ovat vakioituja ja alustan määrittelemiä, joten matkustaja hyväksyy pääsääntöisesti nopeimmin saatavilla olevan kuljettajan palvelun.
61. Uber ei siis ole pelkkä välittäjä kuljettajien, jotka haluavat tarjota kuljetuspalveluja satunnaisesti, ja näitä palveluja etsivien matkustajien välillä. Uber on päinvastoin todellinen kaupunkiliikenteen järjestäjä ja operaattori niissä kaupungeissa, joissa se on läsnä. Vaikka on totta, kuten Uber toteaa asiassa esittämissään huomautuksissa, että sen konsepti on innovatiivinen, tämä innovaatio koskee kuitenkin kaupunkiliikenteen alaa.
62. Minun on myös huomautettava, että Uberin luokittelu alustaksi, joka kokoaa yhteen itsenäisiä palveluntarjoajia, saattaa herättää kysymyksiä kilpailulainsäädännön näkökulmasta. (23) En kuitenkaan kehitä tätä seikkaa enempää, koska se ylittää tämän asian rajat.
63. Uberin toimintajärjestelmässä potentiaalisten matkustajien ja kuljettajien yhdistämisellä toisiinsa ei näin ollen ole omaa taloudellista arvoa, koska, kuten edellä on selitetty, Uberin palveluksessa työskentelevät kuljettajat eivät harjoita - ainakaan silloin, kun he ajavat Uberin palvelujen yhteydessä - itsenäistä taloudellista toimintaa. Ensinnäkin Uberin kuljettajat voivat löytää matkustajia Uberin palvelun puitteissa vain Uber-sovelluksen kautta ja toiseksi kyseisen sovelluksen avulla voidaan löytää vain alustalla työskenteleviä kuljettajia. Toinen on siten erottamaton osa toista, ja yhdessä ne muodostavat yhden palvelun. En myöskään usko, että kuljetusten tarjoamista varsinaisessa merkityksessä voidaan pitää toissijaisena.
64. On totta, että Uber-alustan innovatiivisuus perustuu suurelta osin uuden teknologian, kuten GPS:n ja älypuhelinten, käyttöön kaupunkiliikenteen järjestämisessä. Innovaatio ei kuitenkaan lopu tähän: se ulottuu myös itse kuljetuksen järjestämiseen, jota ilman Uber olisi pelkkä taksinvaraussovellus. Näin ollen tämän palvelun yhteydessä kuljetusten tarjonta on epäilemättä tärkein tarjonta, joka antaa palvelulle taloudellisen merkityksen. Käyttäjät etsivät kuljettajia, joilla on yksi päämäärä: saada kuljetus paikasta A paikkaan B. Näin ollen yhteysvaihe on vain valmisteluvaihe, jotta pääasiallinen tarjonta voidaan toteuttaa parhaissa mahdollisissa olosuhteissa.
65. Tarjonta, jossa matkustajat ja kuljettajat ovat yhteydessä toisiinsa, ei näin ollen ole itsenäinen eikä pääasiallinen tarjonta suhteessa kuljetusten tarjontaan. Näin ollen sitä ei voida luokitella "tietoyhteiskunnan palveluksi". Tällaisella luokittelulla ei voitaisi saavuttaa direktiivin 2000/31/EY taustalla olevia vapauttamistavoitteita, koska vaikka yhteystoiminta vapautettaisiinkin, jäsenvaltiot voisivat vapaasti tehdä sen harjoittamisen mahdottomaksi asettamalla liikennetoimintaa koskevia sääntöjä. Näin ollen tällainen vapauttaminen johtaisi ainoastaan siihen, että jäsenvaltio, johon palveluntarjoaja on sijoittautunut, voisi hyötyä sijoittautumisesta (investointien, uusien työpaikkojen ja verotulojen muodossa), mutta estäisi palvelun tarjoamisen alueellaan direktiivin 2000/31/EY soveltamisalaan kuulumattomia toimituksia koskevien sääntöjen nojalla. (24) Tällainen tilanne heikentäisi koko direktiivissä järjestetyn tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen vapauden logiikkaa, joka perustuu siihen, että sijoittautumisjäsenvaltio valvoo palveluntarjoajan toiminnan laillisuutta ja että muut jäsenvaltiot tunnustavat tämän valvonnan. (25)
66. Edellä mainitulla tilanteella, jossa alustan toimintaa ei ole muodollisesti kielletty, mutta UberPop-palvelun käyttämän todellisen mallin vuoksi, joka perustuu ei-ammattimaisiin kuljettajiin, kuljetustoimintaa ei voida harjoittaa lain mukaisesti, on toinenkin ei-toivottu vaikutus. On käynyt ilmi, että Uber käyttää useita lehdistössä mainittuja menetelmiä estääkseen viranomaisia tekemästä kuljettajiensa tarkastuksia, kuten esimerkiksi katkaisemalla sovelluksen käytön tilapäisesti joillakin alueilla. Uber tarjoaa myös oikeudellista ja taloudellista apua kuljettajille, joita on rangaistu kuljetuspalvelujen tarjoamisesta ilman vaadittavaa lupaa. Kuljettajilla itsellään on erilaisia keinoja välttää tarkastuksia. (26) Näin ollen tämä epätäydellinen - tai vain näennäinen - vapauttaminen, jossa yhdistetyn toiminnan yksi osa vapautetaan, kun taas toinen osa pysyy säänneltynä, luo oikeudellista epävarmuutta, synnyttää harmaita alueita ja rohkaisee lain rikkomiseen. Uberin toiminta direktiivin 2006/123 valossa
67. Ei ole yllättävää, että Uberin toimintaa, sellaisena kuin se on kuvattu edellisissä kohdissa, eli yhtenä palveluna, joka käsittää sekä vapaan kuljettajan tunnistamisen ja matkan varaamisen että kuljetuksen tarjoamisen stricto sensu, voidaan pitää direktiivin 2006/123 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettuna liikenteen alan palveluna.
68. Vaikka kyseisen säännöksen sanamuoto, jossa "liikennealan palvelut" jätetään direktiivin 2006/123 soveltamisalan ulkopuolelle, ei sinänsä näytä riittävän tällaisen päätelmän tekemiseksi, direktiivin johdanto-osan 21 kappale ei jätä epäilyksiä, koska siinä todetaan, että kyseisiin palveluihin kuuluvat "kaupunkiliikenne [ja] taksit". Näin ollen ei ole tarpeen ryhtyä keskustelemaan siitä, ovatko Uberin palvelut eräänlaisia taksipalveluja: kaikki kaupunkiliikenteen muodot mainitaan, ja Uber on varmasti yksi niistä.
69. Uberin toiminta on myös luokiteltava SEUT-sopimuksen 58 artiklan 1 kohdassa säädetyn palvelujen tarjoamisen vapautta koskevan poikkeuksen soveltamisalaan kuuluvaksi, ja siihen on sovellettava 90 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa vahvistettuja sääntöjä. SEUT-SOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSIÄ. SEUT 91 artiklan 1 kohdan b alakohdassa mainitaan nimenomaisesti "edellytykset, joiden mukaisesti muut kuin jäsenvaltiosta olevat liikenteenharjoittajat voivat harjoittaa liikennepalveluja jäsenvaltiossa", alana, jota koskevat säännöt on vahvistettava yhteisen liikennepolitiikan puitteissa. Jos hyväksytään, kuten olen esittänyt, että Uber tarjoaa kaupunkiliikenteen palveluja, sitä on silloin pidettävä, jos ei liikenteenharjoittajana varsinaisessa merkityksessä, niin ainakin liikennepalvelujen järjestäjänä.
70. Näin ollen ilman, että olisi edes tarpeen tutkia asiassa Grupo Itevelesa ym. annettua tuomiota (27 ), jonka kansallinen tuomioistuin mainitsi ennakkoratkaisupyynnössään, on pääteltävä, että Uberin toiminta on direktiivin 2006/123 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettu liikenteen alan palvelu. Se ei näin ollen kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan. Lisäksi Uberin toiminta kuuluu SEUT 58 artiklan 1 kohtaan sisältyvän palvelujen tarjoamisen vapautta koskevan poikkeuksen soveltamisalaan ja siihen sovelletaan SEUT 90 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen säännöksiä. SEUT-SOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET. Päätelmä ensimmäisestä ja toisesta ennakkoratkaisukysymyksestä
71. Yhteenvetona edellä esitetyistä näkökohdista totean, että kun on kyse yhdistelmäpalveluista, jotka koostuvat sähköisesti tarjotusta osasta ja toisesta osasta, jota ei tarjota sähköisesti, ensimmäisen osan on oltava joko taloudellisesti riippumaton toisesta osasta tai pääkomponentti näistä kahdesta, jotta se voidaan luokitella "tietoyhteiskunnan palveluksi". Uberin toimintaa on tarkasteltava kokonaisuutena, joka käsittää sekä palvelun, jossa matkustajat ja kuljettajat yhdistetään toisiinsa älypuhelinsovelluksen avulla, että itse kuljetuspalvelun, joka on taloudelliselta kannalta katsottuna tärkein osa. Tätä toimintaa ei siis voida jakaa kahtia, jotta osa palvelusta voitaisiin luokitella tietoyhteiskunnan palveluksi. Näin ollen palvelu on luokiteltava "liikennepalveluksi".
72. Ehdotan näin ollen, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa ensimmäiseen ja toiseen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

- Direktiivin 2000/31 2 artiklan a alakohtaa, luettuna yhdessä direktiivin 98/34 1 artiklan 2 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että palvelu, joka yhdistää matkapuhelinohjelmiston avulla potentiaaliset matkustajat kuljettajiin, jotka tarjoavat yksilöllistä kaupunkiliikennettä tilauksesta, ja jossa palvelun tarjoaja valvoo tässä yhteydessä tarjottavan kuljetuksen keskeisiä ehtoja, erityisesti hintaa, ei ole näissä säännöksissä tarkoitettu tietoyhteiskunnan palvelu.

- SEUT 58 artiklan 1 kohtaa ja direktiivin 2006/123 2 artiklan 2 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että edellisessä kohdassa kuvattu palvelu on näissä säännöksissä tarkoitettu liikennepalvelu.

73. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on luonnollisesti arvioida omien tosiseikkoja koskevien toteamustensa perusteella, täyttääkö pääasiassa kyseessä oleva toiminta edellä esitetyn valvontaa koskevan testin. Totean kuitenkin, että useat tuomioistuimet eri jäsenvaltioissa ovat jo antaneet asiaa koskevan päätöksen. (28) Tämä voisi toimia ohjeena ennakkoratkaisua pyytävälle tuomioistuimelle oikeusverkoston hengessä. Loppuhuomautukset
74. Kun otetaan huomioon ehdotetut vastaukseni ensimmäiseen ja toiseen ennakkoratkaisukysymykseen, kolmannella ja neljännellä kysymyksellä ei ole enää merkitystä. Viimeisissä huomautuksissani haluaisin kuitenkin analysoida oikeudellisia vaikutuksia, joita on sillä, että Uberin tarjoamat palvelut voidaan luokitella itsenäiseksi palveluksi, joka rajoittuu matkustajien ja kuljettajien yhdistämiseen toisiinsa ja joka ei näin ollen kattaisi kuljetuspalvelua varsinaisessa merkityksessä. Tällaista palvelua kohdeltaisiin epäilemättä "tietoyhteiskunnan palveluna", mutta mielestäni ei olisi tarpeen käsitellä kysymystä siitä, kuuluuko kyseinen palvelu liikenteen alaan. Yhteyspalvelu tietoyhteiskunnan palveluna
75. Direktiivin 98/34/EY 1 artiklan 2 kohdassa säädetään, että tietoyhteiskunnan palvelu on palvelu, jota tarjotaan korvausta vastaan etänä, sähköisesti ja vastaanottajan yksilöllisestä pyynnöstä. Palvelu, joka yhdistää potentiaaliset matkustajat ja kuljettajat toisiinsa älypuhelinsovelluksen avulla, täyttää varmasti nämä kriteerit.
76. Mitä tulee palvelun maksullisuuteen, Uber-järjestelmässä osa matkustajan maksamasta hinnasta menee alustan ylläpitäjälle. Matkustaja saa siis korvauksen yhteyspalvelusta, kun kuljetus on suoritettu.
77. Myös tämä palvelu, jota tarkastellaan erillään kuljetuspalvelusta, tarjotaan etänä, koska molemmat osapuolet, Uber ja palvelun vastaanottaja, eivät ole samanaikaisesti läsnä. Palvelu suoritetaan älypuhelinsovelluksen avulla, joka toimii internetin välityksellä, mikä kuuluu selvästi sähköisen palvelun käsitteen piiriin. Se on todellakin ainoa tapa varata matka Uber-alustalla. Lisäksi palvelua ei tarjota jatkuvasti vaan vastaanottajan pyynnöstä.
78. Uberin palvelu, sellaisena kuin se on kuvattu tämän lausunnon 74 kohdassa, kuuluu näin ollen direktiivin 2000/31 säännösten soveltamisalaan.
79. Koska Alankomaihin sijoittautunut Uber BV -yhtiö hallinnoi ja tarjoaa Uber-sovellusta sekä kuljettajille että matkustajille Euroopan unionin alueella, muissa jäsenvaltioissa, Espanja mukaan lukien, tällainen tarjonta tapahtuu palvelujen tarjoamisen vapauden puitteissa, jota säännellään erityisesti direktiivin 2000/31/EY 3 artiklan 2 ja 4 kohdalla.
80. Näiden säännösten mukaan jäsenvaltiot eivät periaatteessa saa rajoittaa toisista jäsenvaltioista peräisin olevien palvelujen tarjoamisen vapautta yhteensovitettuun alaan kuuluvista syistä ottamalla käyttöön vaatimuksia riippumatta siitä, ovatko ne nimenomaan tietoyhteiskunnan palveluja koskevia vai yleisluonteisia. Koordinoidun alan piiriin kuuluvat direktiivin 2000/31/EY 2 artiklan h alakohdan i alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaan muun muassa vaatimukset, jotka koskevat "toiminnan aloittamista ..., kuten ... toimilupaa koskevat vaatimukset ...". Toisaalta 2 artiklan h alakohdan ii alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetään, että yhteensovitettu ala ei kata "vaatimuksia, joita sovelletaan muihin kuin sähköisesti tarjottaviin palveluihin".
81. Tästä seuraa, että luvanvaraisuusvaatimus, joka koskee välityspalvelujen tarjoamista kaupunkiliikennesopimusten tekemisessä tilauksesta, jos se on edelleen voimassa (29 ) ja siltä osin kuin sitä sovelletaan Uber-alustan tarjoamaan liityntäpalveluun, kuuluisi yhteensovitetun alan soveltamisalaan ja kuuluisi näin ollen direktiivin 2000/31 3 artiklan 2 kohdassa säädetyn kiellon soveltamisalaan. Sitä vastoin kaikki kuljettajiin sovellettavat vaatimukset, jotka koskevat sekä kuljetustoiminnan aloittamista että sen harjoittamista, eivät kuulu yhteensovitetun alan ja siten myös kiellon piiriin, koska kuljetuspalvelua ei sen luonteen vuoksi tarjota sähköisesti.
82. Direktiivin 2000/31/EY 3 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat toteuttaa toimenpiteitä, joilla poiketaan tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen vapaudesta, jos se on tarpeen yleisen järjestyksen, kansanterveyden, yleisen turvallisuuden tai kuluttajansuojan vuoksi.
83. Vaikka neljäs ennakkoratkaisukysymys koskee nimenomaan kyseessä olevien kansallisten toimenpiteiden perusteltavuutta, kansallinen tuomioistuin ei ole esittänyt pyynnössään syitä, joiden perusteella olisi perusteltua asettaa kuljetusalan välitystoiminnan harjoittaminen luvanvaraiseksi. Espanjan hallitus esittää huomautuksissaan muun muassa liikenteen hallintaan ja liikenneturvallisuuteen liittyviä syitä. Nämä näyttävät kuitenkin olevan pikemminkin syitä, joilla voidaan perustella kuljetuspalveluja tarjoaville kuljettajille asetetut vaatimukset.
84. Ainoa Espanjan hallituksen esittämä syy, joka voisi koskea Uberia, koskee nimenomaan välityspalveluja, ja se liittyy hintojen vahvistamisen avoimuuteen, joka kuuluu kuluttajansuojan piiriin. Muistutan, että Uberin järjestelmässä kuljettaja ei määrittele hintaa, vaan alusta. Minusta vaikuttaa kuitenkin siltä, että tällainen avoimuus voitaisiin varmistaa keinoin, jotka ovat vähemmän rajoittavia kuin vaatimus saada lupa välitystoimintaan, kuten matkustajille tiedottamista koskevalla velvoitteella. Tällainen vaatimus ei siten täyttäisi direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan iii alakohdassa nimenomaisesti säädettyä suhteellisuuskriteeriä.
85. Pääasiassa nostetun kanteen monimutkaisuus johtuu kuitenkin siitä, että sen tavoitteena on saada Uberille seuraamuksia siitä, että sen väitetään syyllistyneen vilpilliseen kilpailuun kantajan jäseniä kohtaan. (30) Näiden tekojen väitetään johtuvan paitsi siitä, että Uber harjoitti välitystoimintaa kuljetussopimusten tekemisessä ilman tarvittavaa lupaa, myös siitä, että kuljettajat, jotka tarjoavat kuljetuspalveluja Uberin alustan puitteissa, eivät täytä Espanjan lainsäädännössä tällaisiin palveluihin sovellettavia edellytyksiä. Nämä edellytykset eivät kuulu direktiivin 2000/31 tai direktiivin 2006/123 soveltamisalaan, koska ne kuuluvat epäilemättä liikenteen alaan.
86. Estävätkö direktiivin 2000/31 säännökset näin ollen seuraamusten määräämisen Uberille epäterveen kilpailun vuoksi, joka johtuu kuljetuspalveluja tällä alustalla tarjoavien kuljettajien toiminnasta? Kuten edellä on selostettu (31), Uber ei nähdäkseni ole pelkkä välittäjä matkustajien ja kuljettajien välillä. Se organisoi ja hallinnoi kattavaa järjestelmää kaupunkiliikenteen tilausliikennettä varten. Näin ollen se on vastuussa paitsi tarjonnasta, jonka avulla matkustajat ja kuljettajat yhdistetään toisiinsa, myös näiden kuljettajien toiminnasta. Sama pätee myös silloin, kun yhteyksien tarjoamista pidettäisiin varsinaisesta kuljetusten tarjoamisesta riippumattomana, koska nämä kaksi palvelua suoritetaan viime kädessä Uberin toimesta tai sen puolesta.
87. Tulkinta, jonka mukaan direktiivin 2000/31/EY tehokkuuden varmistamiseksi Uberin toiminnan olisi kokonaisuudessaan voitava hyötyä kyseisessä direktiivissä säädetystä vapauttamisesta, on mielestäni hylättävä. Tällainen tulkinta olisi ristiriidassa direktiivin 2000/31 nimenomaisten säännösten kanssa, joiden mukaan ainoastaan sähköisesti tarjottavia palveluja koskevat vaatimukset kuuluvat direktiivin 3 artiklan 2 kohdassa säädetyn kiellon piiriin. (32) Tämän tulkinnan mukaan mikä tahansa taloudellinen toiminta voisi teoriassa kuulua direktiivin 2000/31 soveltamisalaan, koska kaikki elinkeinonharjoittajat voivat nykyisin tarjota sähköisesti palveluja, kuten tietoja tavaroista tai palveluista, varauksia, tapaamisia tai maksuja.
88. Direktiivi 2000/31 ei siten ole esteenä sille, että kansallisessa lainsäädännössä vahvistetaan vaatimuksia, jotka liittyvät kuljetustoimintaan sen varsinaisessa merkityksessä, tai sille, että Uberille määrätään seuraamuksia, jos se ei noudata näitä vaatimuksia, myös kieltotuomion avulla, jolla se velvoitetaan lopettamaan liikennöinti. Uberin toiminta on ainakin pääasiassa kyseessä olevan UberPop-palvelun osalta järjestetty siten, että Uber ei voi nykytilanteessa noudattaa näitä vaatimuksia. Uber turvautuu ei-ammattimaisiin kuljettajiin, jotka, koska heillä ei ole kaupunkiliikennelupaa, eivät lähtökohtaisesti täytä kyseisiä vaatimuksia. Yhteystoiminnan pitäminen tietoyhteiskunnan palveluna ei muuttaisi tätä päätelmää, koska kuljettajien palvelut jäävät direktiivin 2000/31 soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä osoittaa, että on keinotekoista erottaa toisistaan sähköisesti tarjottu palvelu ja sähköisesti tarjoamaton palvelu, kun nämä kaksi palvelua liittyvät niin läheisesti toisiinsa ja kun niitä tarjoaa sama henkilö.
89. En kuitenkaan katso, että tarve varmistaa liikennepalvelujen tarjoamista koskevien sääntöjen tehokkuus stricto sensu -periaatteen mukaisesti voi oikeuttaa ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä ottamaan käyttöön vaatimuksen, jonka mukaan välityspalveluilla on oltava lupa yleisesti. Laitonta toimintaa tällä alalla voidaan torjua vain täytäntöönpanojärjestelmällä.
90. Yhteenvetona katson, että jos palvelua, jossa potentiaaliset matkustajat ja kuljettajat yhdistetään toisiinsa, pidettäisiin kuljetuspalvelusta varsinaisessa merkityksessä riippumattomana ja siten tietoyhteiskunnan palveluna, direktiivin 2000/31/EY 3 artiklan 2 kohta estäisi vaatimuksen luvanvaraisuudesta tällaisen palvelun tarjoamiseksi, paitsi jos tämä vaatimus olisi perusteltu jollakin 3 artiklan 4 kohdassa luetelluista syistä ja se olisi oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden, mikä vaikuttaa minusta epätodennäköiseltä. Tällä ei kuitenkaan olisi todellista oikeusvaikutusta, koska yhteyspalvelulla ei ole taloudellista merkitystä ilman kuljetuspalveluja, joille kansallinen lainsäätäjä voi sitä vastoin asettaa lukuisia vaatimuksia. Direktiivin 2006/123 soveltaminen
91. Direktiivin 2006/123 sovellettavuuden osalta en pidä tarpeellisena tutkia sitä, kuuluuko palvelu, joka yhdistää älypuhelinsovelluksen avulla potentiaaliset matkustajat ja kuljettajat, jotka tarjoavat kaupunkiliikennettä tilauksesta, kyseisen direktiivin 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetun liikenteen alan palvelun käsitteen piiriin.
92. Direktiivin 2006/123 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, että etusija annetaan muiden EU:n säädösten säännöksille, jotka koskevat palvelutoiminnan aloittamista ja harjoittamista tietyillä aloilla, jos nämä säännökset ovat ristiriidassa direktiivin kanssa. Vaikka direktiivi 2000/31 ei ole yksi tässä säännöksessä luetelluista säädöksistä, sanamuoto "näihin [säädöksiin] sisältyy" viittaa mielestäni selvästi siihen, että luettelo ei ole tyhjentävä ja että se rajoittuu sellaisiin säädöksiin, joiden sisällyttäminen siihen ei ole sinänsä itsestään selvää. Direktiivi 2000/31 on lex specialis suhteessa direktiiviin 2006/123 siinä määrin, että sille olisi annettava etusija, vaikka direktiivin 2006/123 3 artiklan 1 kohtaa ei olisikaan, sanonnan lex posterior generali non derogat legi priori speciali mukaisesti.
93. Näin ollen, jos yhteystoiminnan katsottaisiin kuuluvan direktiivin 2000/31 soveltamisalaan, se jäisi direktiivin 2006/123 soveltamisalan ulkopuolelle. Päätelmä
94. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Juzgado Mercantil No 3 de Barcelonan (Espanja) esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

(1) Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY ("Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä") 2 artiklan a alakohta, luettuna yhdessä teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY 1 artiklan 2 kohdan kanssa, sellaisena kuin se on muutettuna 20.7.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/48/EY, on tulkittava siten, että palvelu, joka yhdistää matkapuhelinohjelmiston avulla potentiaaliset matkustajat kuljettajiin, jotka tarjoavat yksilöllistä kaupunkikuljetusta tilauksesta, ja jossa palvelun tarjoaja valvoo tässä yhteydessä tarjottavan kuljetuksen keskeisiä ehtoja, erityisesti hintaa, ei ole kyseisissä säännöksissä tarkoitettu tietoyhteiskunnan palvelu.

(2) SEUT 58 artiklan 1 kohtaa ja palveluista sisämarkkinoilla 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY 2 artiklan 2 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että edellisessä kohdassa kuvattu palvelu on näissä säännöksissä tarkoitettu liikennepalvelu.

1 Alkuperäiskieli: Ranskan kieli: ranska.

2 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, annettu 22 päivänä kesäkuuta 1998, teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä (EYVL L 204, s. 37), sellaisena kuin se on muutettuna 20 päivänä heinäkuuta 1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/48/EY (EYVL L 217, s. 18) (jäljempänä 'direktiivi 98/34'). Vaikka direktiivi 98/34 kumottiin 7.10.2015 teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 9.9.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1535 (EUVL L 241, s. 1) 11 artiklan mukaisesti, sitä sovelletaan ratione temporis pääasian tosiseikkoihin. Direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuoto on nimittäin pääosin sama.

3 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista ("Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä") (EYVL L 178, s. 1).

4 Palveluista sisämarkkinoilla 12 päivänä joulukuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL L 376, s. 36).

5 Vaikka käytän tässä lausunnossa termiä "foorumi" kuvaamaan järjestelmää, jolla kuljettajat ja matkustajat yhdistetään toisiinsa ja jolla kuljetuspalveluja varataan, siitä ei pidä tehdä johtopäätöksiä foorumin luonteesta. Erityisesti tämä termi ei tarkoita, että kyseessä on pelkkä välittäjä, sillä Uber ei ole välittäjä, kuten selitän jäljempänä.

6 Ks. pääasian vastaajan toimittamien tietojen lisäksi Noto La Diega, G., "Uber law and awareness by design. An empirical study on online platforms and dehumanised negotiations", European Journal of Consumer Law, nro 2015/2, s. 383-413, erityisesti s. 407.

7 Ks. SEUT 90 artikla, luettuna yhdessä SEUT 58 artiklan 1 kohdan kanssa.

8 Direktiivin 98/34 1 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan toinen luetelmakohta. Korostus lisätty.

9 Direktiivin 2000/31 2 artiklan h alakohta ja 3 artiklan 2 kohta.

10 Ks. tältä osin tuomio 2.12.2010, Ker-Optika (C-108/09, EU:C:2010:725, 29 ja 30 kohta).

11 Tuomio 2.12.2010 (C-108/09, EU:C:2010:725, 22 ja 28 kohta).

12 Uberin toimintatapoja on jo käsitelty laajasti akateemisissa kirjoituksissa. Ks. erityisesti Noto La Diega, G., op. cit.; Rogers, B., "The Social Cost of Uber", The University of Chicago Law Review Dialogue, 82/2015, s. 85-102; Gamet, L., "UberPop (†)", Droit social, 2015, s. 929; ja Prassl, J., ja Risak, M., "Uber, Taskrabbit ja kumppanit": Platforms as Employers? Rethinking the Legal Analysis of Crowdwork", Comparative Labor Law & Policy Journal, vol. 37 (2016), s. 619-651. Uberin toimintatapaan liittyvät tosiseikkakysymykset käyvät ilmi myös jäsenvaltioiden kansallisten tuomioistuinten päätöksistä, kuten esimerkiksi Lontoon työtuomioistuimen 28. lokakuuta 2016 antamasta tuomiosta Aslam, Farrar ym. v. Uber (asia 2202551/2015), Audiencia Provincial de Madridin 23. tammikuuta 2017 antamasta päätöksestä nro 15/2017 Uberin ja Asociación Madrileña del Taxi -järjestön välisessä kanteessa ja Tribunale Ordinario di Milanon 2. heinäkuuta 2015 antamasta määräyksestä (asiat 35445/2015 ja 36491/2015).

13 Yhteistalouden käsitteestä ks. erityisesti Hatzopoulos, V., ja Roma, S., "Caring for Sharing?". The Collaborative Economy under EU Law", Common Market Law Review, nro 54, 2017, s. 81-128, s. 84 ja sitä seuraavat. Komissio on ehdottanut tämän käsitteen määritelmää tiedonannossaan "Yhteistalouden eurooppalainen toimintasuunnitelma" (COM(2016) 356 final, s. 3). Koska määritelmä on kuitenkin niin laaja, on kyseenalaista, voidaanko sen avulla erottaa riittävän eriytynyt toimintatyyppi, joka oikeuttaisi erityiseen oikeudelliseen kohteluun.

14 Kyytien yhteiskäytössä on kyse yhteisen matkan jakamisesta, josta päättää kuljettaja eikä matkustaja, ja kuljettaja saa vastineeksi enintään osan matkakustannuksista. Kuljettajien ja potentiaalisten matkustajien välistä yhteydenpitoa helpottavat verkkosovellukset. Kyseessä on siis eräänlainen "liftaus 2.0". Kyseessä ei kuitenkaan ole ansiotoiminta.

15 Uber kiistää tarjoavansa ajoneuvoja kuljettajien käyttöön, mutta Ubermarketplace-palvelunsa kautta se toimii välittäjänä kuljettajien ja autonvuokraus- ja leasingyritysten välillä.

16 Ei ole kuitenkaan selvää, tarkoitetaanko tällä vaatimuksia, joita sovelletaan maksulliseen matkustajaliikenteeseen tarkoitettuihin ajoneuvoihin, vai pelkästään yksityiskäyttöön tarkoitettuihin ajoneuvoihin sovellettavia muodollisuuksia.

17 Ks. alaviitteessä 12 mainittu London Employment Tribunalin tuomio, 18 kohta.

18 Kuljettajien suuri määrä mahdollistaa halutun tuloksen saavuttamisen ilman, että jokaista kuljettajaa tarvitsee valvoa suoraan ja erikseen. Toisaalta matkustajien suuri määrä takaa kuljettajien käyttäytymisen tehokkaan ja suhteellisen objektiivisen valvonnan, mikä vapauttaa laiturin tästä tehtävästä.

19 En käsittele tässä yhteydessä Uberin ja sen kuljettajien välisen oikeussuhteen luokittelua, joka kuuluu kansallisen lainsäädännön piiriin.

20 Ks. erityisesti alaviitteessä 12 mainittu London Employment Tribunalin tuomio.

21 Tai samankaltaista alustaa, sillä Uberin perustana olevaa mallia on sen perustamisesta lähtien toistettu, vaikkei se olekaan saavuttanut samanlaista näkyvyyttä.

22 Sillä seikalla, että jotkin alustat tekevät hotellien kanssa hintapariteettisopimuksia, joissa hotellit sitoutuvat olemaan tarjoamatta muualla hintoja, jotka ovat alhaisempia kuin kyseisen alustan tarjoamat hinnat, ei ole merkitystä. Näissä sopimuksissa ei ole kyse siitä, että foorumi määrittäisi palvelujen hinnat, vaan sitoumuksesta, joka koskee eri kauppakumppanien hinnoittelua. Useiden jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset ovat kuitenkin kyseenalaistaneet hintapariteettilausekkeet, mikä johti siihen, että komission alaisuuteen perustettiin eurooppalainen työryhmä, joka käsittelee online-varausalustoja.

23 Esimerkiksi se, että kilpailijat käyttävät samaa algoritmia hinnan laskemiseen, ei sinänsä ole lainvastaista, mutta se saattaa aiheuttaa hub-and-spoke -yhteenliittymää koskevia huolenaiheita, kun alustan valta kasvaa. Uber-malliin liittyvistä mahdollisista ongelmista kilpailuoikeuden näkökulmasta ks. Hatzopoulos, V., ja Roma, S., a.o.s., s. 110 ja 120, sekä Ezrachi, A., ja Stucke, M.E., Artificial Intelligence & Collusion: When Computers Inhibit Competition", CCLP Working Paper 40, Oxford 2015, s. 14. Ks. myös tuomiot 22.10.2015, AC-Treuhand v. komissio (C-194/14 P, EU:C:2015:717), ja 21.1.2016, Eturas ym. (C-74/14, EU:C:2016:42, 27 ja 28 kohta ja viitattu oikeuskäytäntö), sekä lausuntoni kyseisessä asiassa (C-74/14, EU:C:2015:493).

24 Totean, että käytettävissä olevien tietojen mukaan UberPop-palvelu kiellettiin Alankomaissa, Uber BV:n sijoittautumisjäsenvaltiossa, College van Beroep voor het bedrijfslevenin 8.12.2014 antamalla tuomiolla (AWB 14/726, ECLI:NL:CBB:2014:450). Ks. Hatzopoulos, V., ja Roma, S., a.o.s., s. 91.

25 Ks. direktiivin 2000/31 3 artiklan 1 ja 2 kohta.

26 Sisältää Greyball-ohjelmiston, jonka avulla on mahdollista välttää viranomaisten tekemät tarkastukset. Katso "Uber Uses Tech to Deceive Authorities Worldwide", The New York Times, 4. maaliskuuta 2017.

27 Tuomio 15.10.2015 (C-168/14, EU:C:2015:685).

28 Ks. erityisesti tämän lausunnon alaviitteessä 12 mainitut kansalliset päätökset.

29 Ks. tätä asiaa koskevat huomautukseni tämän lausunnon kohdassa 9.

30 Muistutan, että pääasia ei koske Uber-sovelluksen varsinaista toimintaa vaan pikemminkin UberPop-palvelun tarjoamista Barcelonan kaupungissa.

31 Ks. erityisesti tämän lausunnon 43-53 kohta.

32 Ks. direktiivin 2000/31 3 artiklan 2 kohta, luettuna yhdessä 2 artiklan h alakohdan ii alakohdan kolmannen luetelmakohdan kanssa. Tämä säännös vahvistetaan direktiivin johdanto-osan 18 kappaleessa.

YHTEISO¨ JEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)

https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=198047&pageIndex=0&doclang=en&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=27803693

20. joulukuuta 2017 (*)

(Ennakkoratkaisupyyntö - SEUT 56 artikla - SEUT 58 artiklan 1 kohta - Liikennepalvelut - Direktiivi 2006/123/EY - Palvelut sisämarkkinoilla - Direktiivi 2000/31/EY - Direktiivi 98/34/EY - Tietoyhteiskunnan palvelut - Välityspalvelu, jolla yhdistetään älypuhelinsovelluksen avulla ja korvausta vastaan omaa ajoneuvoa käyttäviä muita kuin ammattikuljettajia henkilöihin, jotka haluavat tehdä kaupunkimatkoja - Lupavaatimus)

Asiassa C-434/15,

SEUT 267 artiklaan perustuva ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de lo Mercantil No 3 de Barcelona (Barcelona, Espanja) on esittänyt 16.7.2015 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 7.8.2015, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Asociación Profesional Élite Taxi (ammattiliitto)

v

Uber Systems Spain SL,

TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),

toimien kokoonpanossa: presidentti K. Lenaerts, varapuheenjohtaja A. Tizzano, jaostojen puheenjohtajat R. Silva de Lapuerta, M. Ilešič, J. L. da Cruz Vilaça, J. Malenovský ja E. Levits sekä tuomarit E. Juhász, A. Borg Barthet, D. Šváby (esittelevä tuomari), C. Lycourgos, M. Vilaras ja E. Regan,

Julkisasiamies: M. Szpunar,

Rekisterinpitäjä: Ferreira, johtava hallintovirkamies,

ottaa huomioon kirjallisen menettelyn ja 29. marraskuuta 2016 järjestetyn kuulemisen,

otettuaan huomioon seuraavat huomautukset:

- Asociación Profesional Elite Taxi, asiamiehinään asianajajat M. Balagué Farré ja D. Salmerón Porras sekä asianajaja J. A. López-Jurado González,

- Uber Systems Spain SL, avustajinaan asianajajat B. Le Bret ja D. Calciu sekä asianajajat R. Allendesalazar Corcho, J.J. Montero Pascual, C. Fernández Vicién ja I. Moreno-Tapia Rivas,

- Espanjan hallitus, asiamiehinään M. A. Sampol Pucurull ja A. Rubio González,

- Viron hallitus, asiamiehenä N. Grünberg,

- Irlanti, asiamiehinään E. Creedon, L. Williams ja A. Joyce, avustajanaan asianajaja A. Carroll,

- Kreikan hallitus, asiamiehenä Michelogiannaki,

- Ranskan hallitus, asiamiehinään D. Colas, G. de Bergues ja R. Coesme,

- Alankomaiden hallitus, asiamiehinään H. Stergiou ja M. Bulterman,

- Puolan hallitus, asiamiehenä B. Majczyna,

- Suomen hallitus, asiamiehenä S. Hartikainen,

- Euroopan komissio, jonka É. Gippini Fournier, F. Wilman, J. Hottiaux ja H. Tserepa-Lacombe asiamiehinään,

- EFTAn valvontaviranomainen, asiamiehinään C. Zatschler, Ø. Bø ja C. Perrin,

kuultuaan julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen 11. toukokuuta 2017 pidetyssä istunnossa,

antaa seuraavan tuloksen

Tuomio

1 Tämä ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 56 artiklan, teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22.6.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (EYVL L 204, s. 37), sellaisena kuin se on muutettuna 20.7.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/48/EY (EYVL L 217, s. 37), 1 artiklan tulkintaa. 18) (jäljempänä direktiivi 98/34/EY), tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (EYVL L 178, s. 1) 3 artikla ja palveluista sisämarkkinoilla 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY (EUVL L 376, s. 36) 2 ja 9 artikla.

2 Tämä pyyntö on esitetty menettelyssä, joka koskee Barcelonassa (Espanja) toimivan taksinkuljettajien ammattiyhdistyksen Asociación Profesional Elite Taxin (jäljempänä Elite Taxi) ja Uber Technologies Inc:iin etuyhteydessä olevan Uber Systems Spain SL:n välillä ja joka koskee sitä, että viimeksi mainittu tarjoaa älypuhelinsovelluksen avulla maksullista palvelua, jossa yhdistetään omaa ajoneuvoaan käyttäviä ei-ammattimaisia kuljettajia henkilöihin, jotka haluavat tehdä kaupunkimatkoja ilman hallinnollista toimilupaa tai lupaa.

Oikeudellinen tausta

EU:n lainsäädäntö

Direktiivi 98/34/EY

3 Direktiivin 98/34 1 artiklan 2 kohdassa säädetään:

"Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

...

(2) 'palvelulla' mitä tahansa tietoyhteiskunnan palvelua eli mitä tahansa palvelua, jota tavallisesti tarjotaan korvausta vastaan etänä, sähköisesti ja palvelun vastaanottajan yksilöllisestä pyynnöstä.

Tässä määritelmässä tarkoitetaan:

- 'etänä' tarkoittaa, että palvelu tarjotaan ilman, että osapuolet ovat samanaikaisesti läsnä,

- 'sähköisesti' tarkoittaa, että palvelu lähetetään alun perin ja vastaanotetaan määränpäässä tietojen käsittelyyn (mukaan lukien digitaalinen pakkaaminen) ja tallentamiseen tarkoitettujen sähköisten laitteiden avulla ja että se lähetetään, välitetään ja vastaanotetaan kokonaisuudessaan johtimitse, radioteitse, optisesti tai muulla sähkömagneettisella keinolla,

- 'palvelun vastaanottajan yksilöllisestä pyynnöstä' tarkoittaa, että palvelu tarjotaan toimittamalla tietoja yksilöllisestä pyynnöstä.

Liitteessä V on ohjeellinen luettelo palveluista, jotka eivät kuulu tämän määritelmän piiriin.

...'

4 Teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 9 päivänä syyskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1535 (EUVL L 241, s. 1) 10 ja 11 artiklan mukaisesti direktiivi 98/34/EY kumottiin 7 päivänä lokakuuta 2015. Direktiiviä 98/34 sovelletaan kuitenkin edelleen ratione temporis pääasiassa kyseessä olevaan riita-asiaan.

Direktiivi 2000/31/EY

5 Direktiivin 2000/31 2 artiklan a alakohdassa säädetään, että tässä direktiivissä 'tietoyhteiskunnan palveluilla' tarkoitetaan direktiivin 98/34 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja palveluja.

6 Direktiivin 2000/31 3 artiklan 2 ja 4 kohdassa säädetään:

'2. Jäsenvaltiot eivät saa koordinoidulla alalla olevista syistä rajoittaa vapautta tarjota tietoyhteiskunnan palveluja toisesta jäsenvaltiosta käsin.

...

4. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa toimenpiteitä 2 kohdasta poikkeamiseksi tietyn tietoyhteiskunnan palvelun osalta, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a) toimenpiteiden on oltava:

(i) tarpeen jostakin seuraavista syistä:

- yleinen järjestys, erityisesti rikosten ehkäiseminen, tutkinta, selvittäminen ja syytteeseenpano, mukaan lukien alaikäisten suojelu, sekä rotuun, sukupuoleen, uskontoon tai kansallisuuteen perustuvan vihan lietsomisen ja yksittäisiä henkilöitä koskevien ihmisarvon loukkausten torjunta,

- kansanterveyden suojelu,

- yleinen turvallisuus, mukaan lukien kansallisen turvallisuuden ja puolustuksen turvaaminen,

- kuluttajien, myös sijoittajien, suojelu;

(ii) tiettyyn tietoyhteiskunnan palveluun kohdistuvat toimet, jotka vahingoittavat i alakohdassa tarkoitettuja tavoitteita tai jotka aiheuttavat vakavan ja vakavan vaaran näiden tavoitteiden vahingoittumisesta;

(iii) oikeassa suhteessa näihin tavoitteisiin nähden;

(b) ennen kyseisten toimenpiteiden toteuttamista ja rajoittamatta tuomioistuinmenettelyä, mukaan lukien esitutkinta ja rikostutkinnan yhteydessä toteutetut toimet, jäsenvaltio on:

- on pyytänyt 1 kohdassa tarkoitettua jäsenvaltiota toteuttamaan toimenpiteitä ja tämä ei ole toteuttanut niitä tai ne ovat riittämättömiä,

- ilmoittanut komissiolle ja 1 kohdassa tarkoitetulle jäsenvaltiolle aikomuksestaan toteuttaa tällaisia toimenpiteitä.".

Direktiivi 2006/123

7 Direktiivin 2006/123 johdanto-osan 21 kappaleen mukaan "liikennepalvelut, mukaan lukien kaupunkiliikenne, taksit ja ambulanssit sekä satamapalvelut, olisi jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle".

8 Direktiivin 2006/123 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädetään, että direktiiviä ei sovelleta EY:n perustamissopimuksen kolmannen osan V osaston, joka on nykyisin FEU-sopimuksen kolmannen osan VI osasto, soveltamisalaan kuuluviin liikennepalveluihin, mukaan lukien satamapalvelut.

9 Direktiivin 2006/123 9 artiklan 1 kohdan nojalla, joka kuuluu direktiivin III lukuun, jonka otsikkona on "Palveluntarjoajien sijoittautumisvapaus":

"Jäsenvaltiot eivät saa asettaa palvelutoiminnan aloittamista tai harjoittamista lupajärjestelmän alaiseksi, elleivät seuraavat edellytykset täyty:

(a) lupajärjestelmä ei syrji kyseistä palveluntarjoajaa;

(b) lupajärjestelmän tarve on perusteltua yleisen edun mukaisesta pakottavasta syystä;

(c) tavoiteltua päämäärää ei voida saavuttaa vähemmän rajoittavalla toimenpiteellä erityisesti siksi, että jälkikäteinen tarkastus tapahtuisi liian myöhään ollakseen todella tehokas.".

10 Direktiivin IV luvun "Palvelujen vapaa liikkuvuus" 16 artiklassa säädetään menettelyistä, joiden avulla palveluntarjoajat voivat tarjota palveluja muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, johon ne ovat sijoittautuneet.

Espanjan lainsäädäntö

11 Barcelonan suurkaupunkialueella taksipalveluista säädetään 4 päivänä heinäkuuta 2003 annetulla Ley 19/2003 del Taxi -lailla (taksipalveluja koskeva laki nro 19/2003) (DOGC nro 3926, 16.7.2003, ja BOE nro 189, 8.8.2003) ja 22 päivänä heinäkuuta 2004 annetulla Reglamento Metropolitano del Taxi -asetuksella (taksiliikennettä Barcelonan suurkaupunkialueella koskeva asetus), jonka on hyväksynyt Barcelonan suurkaupunkialueen liikenteen hallintoelimen Consell Metropolitá.

12 Kyseisen lain 4 artiklan mukaan:

'1. Kaupunkitaksipalvelujen tarjoaminen edellyttää ennakolta luvan myöntämistä luvanhaltijalle kullekin ajoneuvolle, jolla on tarkoitus harjoittaa kyseistä toimintaa.

2. Kaupunkitaksipalvelujen tarjoamista koskevat luvat myöntävät kaupungintalot tai sen alueen toimivaltaiset paikallisviranomaiset, jossa toimintaa harjoitetaan.
3. Kaupunkien välisten taksipalvelujen tarjoaminen edellyttää aluehallituksen liikenneministeriön etukäteen myöntämää lupaa. Pääasiassa kyseessä oleva riita ja ennakkoratkaisukysymykset

13 Elite Taxi nosti 29.10.2014 kanteen Juzgado de lo Mercantil No 3 de Barcelonassa (kauppatuomioistuin nro 3, Barcelona, Espanja), jossa se vaati kyseistä tuomioistuinta toteamaan, että Uber Systems Spainin toiminta on voimassa olevan lainsäädännön vastaista ja 10.1.1991 annetussa Ley 3/1991 de Competencia Desleal -laissa (laki nro 3/1991 vilpillisestä kilpailusta) tarkoitettua harhaanjohtavaa menettelyä ja vilpillistä kilpailua. Elite Taxi väittää myös, että Uber Systems Spain olisi määrättävä lopettamaan epäterve toiminta, johon kuuluu konsernin muiden yritysten tukeminen tarjoamalla tilauksesta tapahtuvia varauspalveluja mobiililaitteiden ja internetin välityksellä. Lopuksi se vaatii, että tuomioistuin kieltää Uber Systems Spainia harjoittamasta tällaista toimintaa tulevaisuudessa.

14 Juzgado de lo Mercantil No 3 de Barcelona (kauppatuomioistuin nro 3, Barcelona) totesi aluksi, että vaikka Uber Systems Spain harjoittaa toimintaansa Espanjassa, tämä toiminta liittyy kansainväliseen foorumiin, mikä oikeuttaa kyseisen yhtiön toimien arvioinnin EU:n tasolla. Tuomioistuin totesi myös, ettei Uber Systems Spainilla eikä kyseisten ajoneuvojen ei-ammattimaisilla kuljettajilla ole taksiliikenteestä Barcelonan pääkaupunkiseudulla 22.7.2004 annetussa asetuksessa edellytettyjä lupia ja hyväksyntöjä.

15 Sen määrittämiseksi, voidaanko Uber Systems Spainin ja siihen liittyvien yhtiöiden (yhdessä "Uber") menettelyt luokitella Espanjan kilpailusääntöjen vastaisiksi sopimattomiksi menettelyiksi, Juzgado de lo Mercantil No 3 de Barcelona (kauppatuomioistuin nro 3, Barcelona) katsoo, että on tarpeen selvittää, tarvitseeko Uber hallinnollista ennakkolupaa vai ei. Tuomioistuin katsoo, että tätä varten on määriteltävä, onko kyseisen yhtiön tarjoamia palveluja pidettävä liikennepalveluina, tietoyhteiskunnan palveluina vai näiden yhdistelmänä. Tuomioistuimen mukaan se, voidaanko ennakkohallinnollista lupaa vaatia, riippuu käytetystä luokittelusta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo erityisesti, että jos kyseessä oleva palvelu kuuluisi direktiivin 2006/123 tai direktiivin 98/34 soveltamisalaan, Uberin menettelyjä ei voitaisi pitää sopimattomina menettelyinä.

16 Tätä varten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että Uber ottaa yhteyttä tai luo yhteyden ei-ammattimaisiin kuljettajiin, joille se tarjoaa eräitä ohjelmistotyökaluja - käyttöliittymän -, joiden avulla nämä puolestaan voivat luoda yhteyden henkilöihin, jotka haluavat tehdä kaupunkimatkoja ja jotka pääsevät palvelun käyttäjiksi samannimisen ohjelmistosovelluksen kautta. Tuomioistuimen mukaan Uberin toiminta on voittoa tavoittelevaa.

17 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa myös, että ennakkoratkaisupyyntö ei millään tavoin koske näitä tosiseikkoja, vaan ainoastaan kyseessä olevan palvelun oikeudellista luokittelua.

18 Tämän vuoksi Juzgado de lo Mercantil No 3 de Barcelona päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

"(1) Siltä osin kuin [direktiivin 2006/123] 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa jätetään kuljetustoiminta tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, onko [Uber Systems Spainin] voittoa tavoittelevaa toimintaa, joka koostuu välittäjänä toimimisesta ajoneuvon omistajan ja henkilön välillä, jonka on tehtävä matka kaupungissa, hallinnoimalla tietoteknisiä resursseja - [Uber Systems Spainin] sanoin, "älypuhelimen ja teknologisen alustan" käyttöliittymää ja ohjelmistosovellusta -, joiden avulla nämä voivat olla yhteydessä toisiinsa, onko sitä pidettävä pelkkänä kuljetuspalveluna vai onko sitä pidettävä sähköisenä välityspalveluna tai tietoyhteiskunnan palveluna, sellaisena kuin se on määritelty [direktiivin 98/34] 1 artiklan 2 kohdassa?

(2) Voidaanko tämän toiminnan oikeudellisen luonteen määrittelyn yhteydessä katsoa, että se on ... osittain tietoyhteiskunnan palvelu, ja jos näin on, pitäisikö sähköisen välityspalvelun hyötyä palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteesta, joka taataan [EU:n] lainsäädännössä - SEUT 56 artiklassa ja direktiiveissä [2006/123] ja ... [2000/31]?

(3) Jos [Uber Systems Spainin] tarjoamaa palvelua ei pidettäisi kuljetuspalveluna ja sen vuoksi katsottaisiin kuuluvan direktiivin 2006/123 soveltamisalaan kuuluviin tapauksiin, onko [10.1.1991 annetun] vilpillisestä kilpailusta annetun lain [N:o 3/1991] 15 § - joka koskee kilpailua koskevien sääntöjen rikkomista - ristiriidassa direktiivin 2006/123 kanssa, erityisesti sijoittautumisvapautta ja lupajärjestelmiä koskevaa 9 artiklaa, kun viittaus kansalliseen lainsäädäntöön tai säännöksiin tehdään ottamatta huomioon sitä, että toimilupien, lupien ja lupien hankkimista koskeva järjestelmä ei saa olla millään tavoin rajoittava tai suhteeton, eli se ei saa kohtuuttomasti estää sijoittautumisvapauden periaatetta?

(4) Jos vahvistetaan, että direktiiviä [2000/31] sovelletaan [Uber Systems Spainin] tarjoamaan palveluun, ovatko yhdessä jäsenvaltiossa rajoitukset, jotka koskevat vapautta tarjota sähköistä välityspalvelua toisesta jäsenvaltiosta käsin ja jotka muodostuvat siitä, että palvelun tarjoaminen edellyttää lupaa tai toimilupaa, tai jotka muodostuvat siitä, että sähköisen välityspalvelun tarjoaminen kielletään vilpillistä kilpailua koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamisen perusteella, päteviä toimenpiteitä, jotka ovat poikkeuksia direktiivin [2000/31] 3 artiklan 2 kohdasta kyseisen direktiivin 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti?

Tuomioistuimen toimivalta

19 Elite Taxi väittää, että Uberin tarjoaman palvelun oikeudellinen luokittelu ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan, koska tämä luokittelu edellyttää päätöstä tosiseikkoja koskevista kysymyksistä. Elite Taxin mukaan yhteisöjen tuomioistuimella ei näin ollen ole toimivaltaa vastata esitettyihin kysymyksiin.

20 Tältä osin on muistutettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on selvästi todennut, kuten edellä 17 kohdasta ilmenee, että sen kysymykset koskevat yksinomaan kyseessä olevan palvelun oikeudellista luokittelua eikä pääasian riita-asian tosiseikkojen toteamista tai arviointia. Kyseisen tuomioistuimen toteamien tosiseikkojen luokitteluun unionin oikeuden mukaan liittyy kuitenkin unionin oikeuden tulkinta, jonka osalta unionin tuomioistuin on SEUT 267 artiklassa määrätyn menettelyn yhteydessä toimivaltainen (ks. tältä osin tuomio 3.12.2015, Banif Plus Bank, C-312/14, EU:C:2015:794, 51 ja 52 kohta).

21 Yhteisöjen tuomioistuimella on näin ollen toimivalta vastata esitettyihin kysymyksiin.

Ennakkoratkaisukysymysten käsittely

Hyväksyttävyys

22 Espanjan, Kreikan, Alankomaiden, Puolan ja Suomen hallitukset, Euroopan komissio ja EFTAn valvontaviranomainen toteavat, että ennakkoratkaisupyyntö ei ole riittävän täsmällinen sekä sovellettavan kansallisen lainsäädännön että pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevan toiminnan luonteen osalta.

23 Tältä osin on muistutettava, että unionin tuomioistuin voi kieltäytyä antamasta ratkaisua kansallisen tuomioistuimen esittämästä kysymyksestä vain silloin, kun on täysin ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkinnalla ei ole mitään yhteyttä pääasian todellisiin tosiseikkoihin tai sen tarkoitukseen, kun ongelma on hypoteettinen tai kun unionin tuomioistuimella ei ole käytettävissään sellaista tosiseikkoja tai oikeudellista aineistoa, jonka perusteella se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 27.6.2017, Congregación de Escuelas Pías Provincia Betania, C-74/16, EU:C:2017:496, 25 kohta).

24 Viimeksi mainitusta seikasta on todettava, että tarve antaa sellainen unionin oikeuden tulkinta, josta on hyötyä ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, edellyttää unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklan a ja b alakohdan mukaan, että tämä tuomioistuin määrittelee esittämiensä kysymysten tosiasiallisen ja lainsäädännöllisen asiayhteyden tai ainakin selittää ne tosiseikat, joihin nämä kysymykset perustuvat (ks. tuomio 10.5.2017, de Lobkowicz, C-690/15, EU:C:2017:355, 28 kohta).

25 Lisäksi yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ennakkoratkaisupyynnöissä annettujen tietojen avulla yhteisöjen tuomioistuin voi paitsi antaa hyödyllisiä vastauksia myös varmistaa, että jäsenvaltioiden hallituksille ja muille, joita asia koskee, annetaan mahdollisuus esittää huomautuksia Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan mukaisesti. Unionin tuomioistuimen tehtävänä on varmistaa, että tämä mahdollisuus turvataan, koska 23 artiklan mukaan asianosaisille annetaan tiedoksi vain ennakkoratkaisupyynnöt, joihin liitetään käännös kunkin jäsenvaltion virallisella kielellä, mutta ei kuitenkaan sellaisia oikeudenkäyntiaineistoja, jotka kansallinen tuomioistuin voi lähettää unionin tuomioistuimelle (tuomio 4.5.2016, Pillbox 38, C-477/14, EU:C:2016:324, 26 kohta ja siellä viitattu oikeuskäytäntö).

26 Käsiteltävänä olevassa asiassa on todettava, että vaikka ennakkoratkaisupyynnössä viitataan lyhyesti asiaan liittyviin kansallisiin säännöksiin, siinä kuitenkin yksilöidään ne säännökset, joita voidaan soveltaa pääasiassa kyseessä olevan palvelun tarjoamiseen, mistä seuraa, että tätä varten tarvitaan toimilupa tai hallinnollinen ennakkolupa.

27 Samoin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kuvaus Uberin tarjoamasta palvelusta, jonka sisältö on esitetty edellä 16 kohdassa, on riittävän täsmällinen.

28 Lopuksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää työjärjestyksen 94 artiklan c alakohdan mukaisesti täsmällisesti syyt, joiden vuoksi se on epävarma unionin oikeuden tulkinnasta.

29 Näin ollen on katsottava, että ennakkoratkaisupyyntö sisältää edellä 25 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti sellaisen tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevan aineiston, joka on tarpeen, jotta yhteisöjen tuomioistuin voi antaa hyödyllisen vastauksen ennakkoratkaisupyynnön esittäneelle tuomioistuimelle ja jotta asianosaiset voivat hyödyllisellä tavalla ottaa kantaa yhteisöjen tuomioistuimelle esitettyihin kysymyksiin.

30 Puolan hallitus ilmaisee myös epäilyksensä siitä, voidaanko SEUT 56 artiklaa soveltaa nyt esillä olevaan asiaan muun muassa sillä perusteella, että pääasiassa kyseessä olevan asian väitetään olevan puhtaasti sisäinen asia.

31 Ennakkoratkaisupyynnöstä ja erityisesti edellä 14 kohdassa mainituista tiedoista sekä muista unionin tuomioistuimen käsiteltävänä olevista asiakirjoista ilmenee kuitenkin, että pääasiassa kyseessä oleva palvelu tarjotaan sellaisen yhtiön välityksellä, joka toimii toisesta jäsenvaltiosta eli Alankomaiden kuningaskunnasta käsin.

32 Näissä olosuhteissa ennakkoratkaisupyyntö on otettava tutkittavaksi.

Aine

33 Ensimmäisellä ja toisella kysymyksellään, jotka on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy pääasiassa, onko SEUT 56 artiklaa, luettuna yhdessä SEUT 58 artiklan 1 kohdan kanssa, sekä direktiivin 2006/123 2 artiklan 2 kohdan d alakohtaa ja direktiivin 98/34 1 artiklan 2 kohtaa, joihin direktiivin 2000/31 2 artiklan a alakohdassa viitataan, tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaista välityspalvelua, jonka tarkoituksena on yhdistää, älypuhelinsovelluksen avulla ja korvausta vastaan omaa ajoneuvoaan käyttävien ei-ammattimaisten kuljettajien yhdistäminen henkilöihin, jotka haluavat tehdä kaupunkimatkoja, on luokiteltava SEUT 58 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi "liikennealan palveluksi" ja jätettävä näin ollen SEUT 56 artiklan, direktiivin 2006/123 ja direktiivin 2000/31 soveltamisalan ulkopuolelle, vai kuuluuko palvelu päinvastoin SEUT 56 artiklan, direktiivin 2006/123 ja direktiivin 2000/31 soveltamisalaan.

34 Tältä osin on huomattava, että välityspalvelu, joka muodostuu omaa ajoneuvoaan käyttävän muun kuin ammattimaisen kuljettajan ja kaupunkimatkaa haluavan henkilön välisestä yhteydestä, on periaatteessa erillinen palvelu kuljetuspalvelusta, joka muodostuu henkilöiden tai tavaroiden kuljettamisesta fyysisesti paikasta toiseen ajoneuvon avulla. On lisättävä, että kumpikin näistä palveluista voi erikseen tarkasteltuna liittyä eri direktiiveihin tai palvelujen tarjoamisen vapautta koskeviin FEU-sopimuksen määräyksiin, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on katsonut.

35 Näin ollen välityspalvelu, joka mahdollistaa älypuhelinsovelluksen avulla kuljetuspalvelun varaamista koskevien tietojen välittämisen matkustajan ja sellaisen ei-ammattimaisen kuljettajan välillä, joka suorittaa kuljetuksen omalla ajoneuvollaan, täyttää lähtökohtaisesti direktiivin 98/34 1 artiklan 2 kohdassa ja direktiivin 2000/31 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetut tietoyhteiskunnan palveluksi luokittelemisen edellytykset. Kyseinen välityspalvelu on direktiivin 98/34 1 artiklan 2 kohdassa olevan määritelmän mukaan "palvelu, joka tavallisesti tarjotaan korvausta vastaan etänä, sähköisesti ja palvelun vastaanottajan yksilöllisestä pyynnöstä".

36 Sitä vastoin muut kuin julkiset kaupunkiliikenteen palvelut, kuten taksipalvelut, on luokiteltava direktiivin 2006/123 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetuiksi "liikenteen alan palveluiksi", kun niitä tarkastellaan direktiivin johdanto-osan 21 kappaleen valossa (ks. tältä osin tuomio 1.10.2015, Trijber ja Harmsen, C-340/14 ja C-341/14, EU:C:2015:641, 49 kohta).

37 On kuitenkin aiheellista todeta, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen palvelu on muutakin kuin välityspalvelu, jossa yhdistetään älypuhelinsovelluksen avulla omaa ajoneuvoaan käyttävä ei-ammattimainen kuljettaja ja henkilö, joka haluaa tehdä kaupunkimatkan.

38 Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kysymyksessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa matkustajia kuljettavat ei-ammattimaiset kuljettajat omalla ajoneuvollaan, tämän välityspalvelun tarjoaja tarjoaa samanaikaisesti kaupunkiliikenteen palveluja, jotka se asettaa saataville erityisesti pääasiassa kyseessä olevan sovelluksen kaltaisten ohjelmistovälineiden avulla ja joiden yleisen toiminnan se järjestää niiden henkilöiden hyväksi, jotka haluavat hyväksyä tämän tarjouksen kaupunkimatkan tekemistä varten.

39 Tältä osin unionin tuomioistuimen käytettävissä olevista tiedoista ilmenee, että Uberin tarjoama välityspalvelu perustuu omaa ajoneuvoaan käyttävien ei-ammattimaisten kuljettajien valintaan, joille yhtiö tarjoaa sovelluksen, jota ilman i) nämä kuljettajat eivät saisi tarjota kuljetuspalveluja ja ii) henkilöt, jotka haluavat tehdä kaupunkimatkan, eivät käyttäisi näiden kuljettajien tarjoamia palveluja. Lisäksi Uberilla on ratkaiseva vaikutusvalta siihen, millä ehdoilla nämä kuljettajat tarjoavat kyseistä palvelua. Viimeksi mainitusta seikasta ilmenee muun muassa, että Uber määrittää ainakin enimmäishinnan samannimisen sovelluksen avulla, että yhtiö saa tämän summan asiakkaalta ennen kuin se maksaa osan siitä ajoneuvon ei-ammattimaiselle kuljettajalle ja että se valvoo tietyssä määrin ajoneuvojen, kuljettajien ja heidän käyttäytymisensä laatua, mikä voi tietyissä olosuhteissa johtaa heidän sulkemiseensa pois.

40 Tämän välityspalvelun on näin ollen katsottava muodostavan erottamattoman osan kokonaispalvelusta, jonka pääkomponentti on liikennepalvelu, ja näin ollen sitä ei ole luokiteltava direktiivin 98/34 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi "tietoyhteiskunnan palveluksi", johon direktiivin 2000/31 2 artiklan a alakohdassa viitataan, vaan direktiivin 2006/123 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetuksi "liikennealan palveluksi".

41 Tämä luokittelu on todellakin vahvistettu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, jonka mukaan käsite "liikennealan palvelut" käsittää paitsi kuljetuspalvelut sinänsä myös kaikki palvelut, jotka liittyvät luontevasti mihin tahansa fyysiseen toimeen, jossa henkilöitä tai tavaroita siirretään paikasta toiseen kuljetuksen avulla (ks. tältä osin tuomio 15.10.2015, Grupo Itevelesa ym., C-168/14, EU:C:2015:685, 45 ja 46 kohta, ja 16.5.2017 annettu lausunto 2/15 (vapaakauppasopimus Singaporen kanssa), EU:C:2017:376, 61 kohta).

42 Näin ollen direktiiviä 2000/31 ei sovelleta pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen välityspalveluun.

43 Tällainen palvelu, sikäli kuin se luokitellaan "liikennealan palveluksi", ei myöskään kuulu direktiivin 2006/123 soveltamisalaan, koska tämäntyyppiset palvelut on nimenomaisesti jätetty direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle sen 2 artiklan 2 kohdan d alakohdan nojalla.

44 Koska pääasiassa kyseessä oleva välityspalvelu on lisäksi luokiteltava "liikenteen alan palveluksi", se ei kuulu palvelujen tarjoamisen vapautta yleisesti koskevan SEUT 56 artiklan vaan SEUT 58 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, joka on erityissäännös, jonka mukaan "liikenteen alan palvelujen tarjoamisen vapauteen sovelletaan liikenteen alan osaston säännöksiä" (ks. tältä osin tuomio 22.12.2010, Yellow Cab Verkehrsbetrieb, C-338/09, EU:C:2010:814, 29 kohta ja siellä mainittu oikeuskäytäntö).

45 Näin ollen palvelujen tarjoamisen vapautta koskevan periaatteen soveltaminen on FEU-sopimuksen mukaan toteutettava toteuttamalla yhteistä liikennepolitiikkaa (tuomio 22.12.2010, Yellow Cab Verkehrsbetrieb, C-338/09, EU:C:2010:814, 30 kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö).

46 On kuitenkin huomattava, että muut kuin julkiset kaupunkiliikenteen palvelut ja näihin palveluihin luontevasti liittyvät palvelut, kuten pääasiassa kyseessä oleva välityspalvelu, eivät ole antaneet aihetta siihen, että Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto olisivat hyväksyneet SEUT 91 artiklan 1 kohtaan perustuvia yhteisiä sääntöjä tai muita toimenpiteitä.

47 Tästä seuraa, että unionin oikeuden nykytilanteessa jäsenvaltioiden tehtävänä on säännellä edellytyksiä, joilla pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia välityspalveluja tarjotaan FEU-sopimuksen yleisten sääntöjen mukaisesti.

48 Näin ollen ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen on vastattava, että SEUT 56 artiklaa, luettuna yhdessä SEUT 58 artiklan 1 kohdan kanssa, sekä direktiivin 2006/123 2 artiklan 2 kohdan d alakohtaa ja direktiivin 98/34 1 artiklan 2 kohtaa, johon direktiivin 2000/31 2 artiklan a alakohdassa viitataan, on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen välityspalvelu on välityspalvelu, tarkoituksena on yhdistää älypuhelinsovelluksen avulla ja korvausta vastaan omaa ajoneuvoaan käyttäviä ei-ammattimaisia kuljettajia henkilöihin, jotka haluavat tehdä kaupunkimatkoja, on katsottava liittyvän luontevasti liikennepalveluun, ja se on näin ollen luokiteltava SEUT 58 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi "liikennealan palveluksi". Näin ollen tällainen palvelu on jätettävä SEUT 56 artiklan, direktiivin 2006/123 ja direktiivin 2000/31 soveltamisalan ulkopuolelle.

49 Ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen annetun vastauksen perusteella ei ole tarpeen vastata kolmanteen ja neljänteen kysymykseen, jotka esitettiin olettaen, että direktiiviä 2006/123 tai direktiiviä 2000/31 sovelletaan.

Kustannukset

50 Koska pääasiassa kyseessä oleva oikeudenkäynti on pääasian asianosaisten kannalta vaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa, oikeudenkäyntikuluja koskeva päätös kuuluu tämän tuomioistuimen toimivaltaan. Yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyistä huomautuksista aiheutuneita kuluja, lukuun ottamatta asianosaisten kuluja, ei voida periä takaisin.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto) antaa tuomion:

SEUT 56 artikla, luettuna yhdessä SEUT 58 artiklan 1 kohdan kanssa, sekä palveluista sisämarkkinoilla 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY 2 artiklan 2 kohdan d alakohta ja teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY 1 artiklan 2 kohta, sellaisena kuin se on muutettuna 20 päivänä heinäkuuta 1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/48/EY, johon on lisätty tietoyhteiskunnan palveluja koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY 2 artiklan a alakohta, (jäljempänä sähköisestä kaupankäynnistä annettu direktiivi), on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen välityspalvelun, jonka tarkoituksena on yhdistää älypuhelinsovelluksen avulla ja korvausta vastaan omaa ajoneuvoaan käyttäviä ei-ammattimaisia kuljettajia ja henkilöitä, jotka haluavat tehdä kaupunkimatkoja, on katsottava liittyvän luontevasti kuljetuspalveluun, ja se on näin ollen luokiteltava SEUT 58 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi "liikenteen alan palveluksi". Näin ollen tällainen palvelu on jätettävä SEUT 56 artiklan, direktiivin 2006/123 ja direktiivin 2000/31 soveltamisalan ulkopuolelle.