Oikeudelliset päätelmät kuljetuspalveluihin liittyvien Internet-alustojen toiminnasta Airbnb:n perusteella Asia C-390/18

JULKISASIAMIES SZPUNARIN LAUSUNTO

https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=213504&pageIndex=0&doclang=en&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=27786348

toimitettu 30. huhtikuuta 2019 (1)

Asia C-390/18

seuraavien henkilöiden läsnä ollessa:

YA,

AIRBNB Irlanti UC,

Hotelière Turenne SAS,

Association pour un hébergement et un tourisme professionnel (AHTOP),

Valhotel

(Tribunal de grande instance de Paris (Ranska) tutkintatuomarin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Direktiivi 2000/31/EY - Yritysten tai yksityishenkilöiden, joilla on vuokrattavia asuntoja, ja tällaista asuntoa etsivien henkilöiden välinen yhteys - Erilaisten muiden palvelujen tarjoaminen - Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään kiinteistönvälittäjän ammatin harjoittamista koskevista rajoittavista säännöistä)

I. Johdanto

1. Asioissa Asociación Profesional Elite Taxi (2 ) ja Uber France (3 ) antamissaan tuomioissa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että välityspalvelu, jonka tarkoituksena on yhdistää omia ajoneuvojaan käyttäviä ei-ammattimaisia kuljettajia ja kaupunkimatkoja tekeviä henkilöitä, ja joka liittyy olennaisesti kuljetuspalveluun, ei ole tietoyhteiskunnan palvelu, eikä se kuulu direktiivin 2000/31/EY soveltamisalaan. (4)
2. Tämä tapaus liittyy myös sähköisten alustojen kautta tarjottujen palvelujen luokitteluun. Tribunal de grande instance de Paris'n (Ranska) tutkintatuomari on pyytänyt yhteisöjen tuomioistuinta tutkimaan, vastaako palvelu, joka koostuu vuokra-asuntoja tarjoavien isäntien ja tällaista asuntoa etsivien henkilöiden välisestä yhteydestä, "tietoyhteiskunnan palvelujen" määritelmää ja siten direktiivissä 2000/31/EY taattua palvelujen vapaata liikkuvuutta.

II. Oikeudellinen kehys

A. EU:n lainsäädäntö

3. Väitetyt tosiseikat tapahtuivat 11. huhtikuuta 2012 ja 24. tammikuuta 2017 välisenä aikana. Tältä osin on huomattava, että direktiivillä (EU) 2015/1535 (5 ) kumottiin ja korvattiin 7. lokakuuta 2015 alkaen direktiivi 98/34/EY. (6) Direktiivin 2000/31/EY 2 artiklan a alakohdassa määritellään "tietoyhteiskunnan palvelut" viittaamalla direktiivin 2015/1535/EY 1 artiklan 1 kohtaan, jossa säädetään seuraavaa:

"Tässä direktiivissä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

...

(b) 'palvelulla' mitä tahansa tietoyhteiskunnan palvelua eli mitä tahansa palvelua, jota tarjotaan tavallisesti korvausta vastaan etänä, sähköisesti ja palvelun vastaanottajan yksilöllisestä pyynnöstä.

Tässä määritelmässä tarkoitetaan:

(i) 'etänä' tarkoittaa, että palvelua tarjotaan ilman, että osapuolet ovat samanaikaisesti läsnä;

(ii) 'sähköisesti' tarkoittaa, että palvelu lähetetään alun perin ja vastaanotetaan määränpäässä tietojen käsittelyyn (mukaan lukien digitaalinen pakkaaminen) ja tallentamiseen tarkoitettujen sähköisten laitteiden avulla ja että se lähetetään, välitetään ja vastaanotetaan kokonaisuudessaan langallisesti, radioteitse, optisesti tai muulla sähkömagneettisella tavalla;

(iii) 'palvelujen vastaanottajan yksilöllisestä pyynnöstä' tarkoittaa, että palvelu tarjotaan toimittamalla tietoja yksilöllisestä pyynnöstä.

Liitteessä I on ohjeellinen luettelo palveluista, jotka eivät kuulu tämän määritelmän piiriin;

...'

4. Direktiivin 2015/1535 1 artiklan b alakohdassa oleva "tietoyhteiskunnan palvelun" määritelmä on olennaisilta osin sama kuin direktiivin 98/34 1 artiklan 2 kohdassa oleva määritelmä. Lisäksi viittauksia direktiiviin 98/34/EY on pidettävä viittauksina direktiiviin 2015/1535/EY. (7) Näistä syistä analyysi, joka koskee palvelun luokittelua direktiivissä 2015/1535 tarkoitetuksi "tietoyhteiskunnan palveluksi" ja johon siksi viittaan tässä lausunnossa, voidaan mielestäni siirtää direktiivin 98/34 säännöksiin.
5. Direktiivin 2000/31/EY 2 artiklan h alakohdan mukaisesti:

"Tässä direktiivissä tarkoitetaan seuraavilla termeillä seuraavia:

...

(h) 'koordinoidulla alalla' jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä säädettyjä vaatimuksia, joita sovelletaan tietoyhteiskunnan palveluntarjoajiin tai tietoyhteiskunnan palveluihin riippumatta siitä, ovatko ne luonteeltaan yleisiä vai erityisesti niitä varten laadittuja.

(i) Koordinoidulla alalla on kyse vaatimuksista, joita palveluntarjoajan on noudatettava seuraavien osalta:

- tietoyhteiskunnan palvelun toiminnan aloittaminen, kuten pätevyys-, lupa- tai ilmoitusvaatimukset,

- tietoyhteiskunnan palvelun harjoittaminen, kuten palvelun tarjoajan käyttäytymistä koskevat vaatimukset, palvelun laatua tai sisältöä koskevat vaatimukset, mukaan lukien mainontaan ja sopimuksiin sovellettavat vaatimukset, tai palvelun tarjoajan vastuuta koskevat vaatimukset;

(ii) Koordinoitu kenttä ei kata sellaisia vaatimuksia kuin:

- tavaroihin sellaisenaan sovellettavat vaatimukset,

- tavaroiden toimittamiseen sovellettavat vaatimukset,

- vaatimukset, joita sovelletaan palveluihin, joita ei tarjota sähköisesti.".

6. Kyseisen direktiivin 3 artikla kuuluu seuraavasti:

'1. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen alueelle sijoittautuneen palveluntarjoajan tarjoamat tietoyhteiskunnan palvelut ovat kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavien, yhteensovitettuun alaan kuuluvien kansallisten säännösten mukaisia.".

2. Jäsenvaltiot eivät saa koordinoidulla alalla olevista syistä rajoittaa vapautta tarjota tietoyhteiskunnan palveluja toisesta jäsenvaltiosta käsin.
3. Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta liitteessä tarkoitettuihin aloihin.
4. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa toimenpiteitä 2 kohdasta poikkeamiseksi tietyn tietoyhteiskunnan palvelun osalta, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a) toimenpiteiden on oltava:

(i) tarpeen jostakin seuraavista syistä:

- yleinen järjestys, erityisesti rikosten ehkäiseminen, tutkinta, selvittäminen ja syytteeseenpano, mukaan lukien alaikäisten suojelu, sekä rotuun, sukupuoleen, uskontoon tai kansallisuuteen perustuvan vihan lietsomisen ja yksittäisiä henkilöitä koskevien ihmisarvon loukkausten torjunta,

- kansanterveyden suojelu,

- yleinen turvallisuus, mukaan lukien kansallisen turvallisuuden ja puolustuksen turvaaminen,

- kuluttajien, myös sijoittajien, suojelu;

(ii) tiettyyn tietoyhteiskunnan palveluun kohdistuvat toimet, jotka vahingoittavat i alakohdassa tarkoitettuja tavoitteita tai jotka aiheuttavat vakavan ja vakavan vaaran näiden tavoitteiden vahingoittumisesta;

(iii) oikeassa suhteessa näihin tavoitteisiin nähden;

(b) ennen kyseisten toimenpiteiden toteuttamista ja rajoittamatta tuomioistuinmenettelyä, mukaan lukien esitutkinta ja rikostutkinnan yhteydessä toteutetut toimet, jäsenvaltio on:

- on pyytänyt 1 kohdassa tarkoitettua jäsenvaltiota toteuttamaan toimenpiteitä ja tämä ei ole toteuttanut niitä tai ne ovat riittämättömiä,

- ilmoittanut komissiolle ja 1 kohdassa tarkoitetulle jäsenvaltiolle aikomuksestaan toteuttaa tällaisia toimenpiteitä.

5. Jäsenvaltiot voivat kiireellisissä tapauksissa poiketa 4 kohdan b alakohdassa säädetyistä edellytyksistä. Tällöin toimenpiteistä on ilmoitettava mahdollisimman pian komissiolle ja 1 kohdassa tarkoitetulle jäsenvaltiolle ja ilmoitettava syyt, joiden vuoksi jäsenvaltio katsoo asian olevan kiireellinen.
6. Komissio tutkii mahdollisimman nopeasti, ovatko ilmoitetut toimenpiteet yhteisön oikeuden mukaisia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltion mahdollisuutta jatkaa kyseisiä toimenpiteitä; jos komissio toteaa, että toimenpide on yhteisön oikeuden vastainen, se pyytää kyseistä jäsenvaltiota pidättäytymään ehdotetuista toimenpiteistä tai lopettamaan ne kiireellisesti.

B. Ranskan lainsäädäntö

7. Tiettyihin kiinteistö- ja liiketoimintakauppoihin liittyvien toimien harjoittamisen edellytyksistä 2 päivänä tammikuuta 1970 annetun lain nro 70-9, sellaisena kuin se on konsolidoituna versiona, (jäljempänä 'Hoguet'n laki') (8 ) 1 §:ssä säädetään seuraavaa:

"Tämän lain säännöksiä sovelletaan luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, jotka tavanomaisesti osallistuvat tai avustavat, myös sivutoimisesti, liiketoimiin, jotka vaikuttavat toisten varoihin ja jotka liittyvät:

1. Olemassa olevan tai rakenteilla olevan kiinteistön osto, myynti, etsintä, vaihto, vuokraus tai alivuokraus, kausiluonteinen tai muu, kalustettu tai kalustamaton;

...'

8. Hoguet'n lain 3 artiklassa säädetään:

"Edellä 1 artiklassa tarkoitettua toimintaa voivat harjoittaa ainoastaan luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, joilla on valtioneuvoston asetuksella säädetyn ajan ja menettelyjen mukaisesti myönnetty ammatillinen lupa, jonka on myöntänyt Île-de-Francen alueen kauppa- ja teollisuuskamarin puheenjohtaja tai Île-de-Francen departementin kauppa- ja teollisuuskamarin puheenjohtaja ja jossa määritellään ne liiketoimet, joita he voivat harjoittaa.

Tämä lupa voidaan myöntää ainoastaan luonnollisille henkilöille, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:

1 ne todistavat ammattitaitonsa;

2 ne esittävät todisteen rahavakuudesta, joka mahdollistaa varojen palauttamisen ....;

3 he hankkivat vakuutuksen ammatillisen siviilioikeudellisen vastuunsa taloudellisten seurausten varalta;

4 he eivät ole esteellisiä tai heitä ei ole kielletty harjoittamasta ammattia ...".

9. Lisäksi kyseisen lain 5 artiklassa todetaan:

"Edellä 1 artiklassa tarkoitettujen henkilöiden, jotka ottavat vastaan tai pitävät hallussaan rahasummia ... on noudatettava valtioneuvoston asetuksella säädettyjä ehtoja, erityisesti kirjanpitoa ja kuittien antamista koskevia muodollisuuksia sekä muita toimeksiannosta johtuvia velvoitteita.".

10. Asetuksessa edellytetäänkin erityisten rekistereiden, kirjanpidon ja yksityiskohtaisen kirjanpidon pitämistä, jotta voidaan suojella niiden henkilöiden etuja, jotka antavat varoja välittäjien haltuun.
11. Lopuksi Hoguet'n lain 14 pykälässä säädetään, että ammattiluvan puuttumisesta voidaan määrätä 6 kuukauden vankeusrangaistus ja 7 500 euron sakko. Lisäksi kyseisen lain 16 §:n nojalla voidaan määrätä kahden vuoden vankeusrangaistus ja 30 000 euron sakko henkilölle, joka käsittelee rahasummia vastoin velvollisuutta pitää ammattilupaa (3 §) tai velvollisuutta pitää erityisiä rekistereitä, kirjanpitoa ja yksityiskohtaista kirjanpitoa (5 §).

III. Pääasian tosiseikat

12. AIRBNB Inc. on yhdysvaltalainen yritys, joka on AIRBNB-konsernin emoyhtiö.
13. AIRBNB Ireland UC on Dubliniin (Irlanti) sijoittautunut Irlannin lainsäädännön alainen yhtiö, joka on osa AIRBNB-konsernia ja jonka AIRBNB Inc. omistaa kokonaan. AIRBNB Ireland hallinnoi kaikille Yhdysvaltojen ulkopuolelle sijoittautuneille käyttäjille verkkoalustaa, jonka tarkoituksena on yhdistää vuokralle tarjottavia majoituksia tarjoavat isännät (ammattilaiset ja yksityishenkilöt) ja kyseistä majoitusta etsivät henkilöt.
14. Pariisin (Ranska) syyttäjänvirasto antoi 16. maaliskuuta 2017 ensimmäisen syytekirjelmän varojen käsittelystä sen jälkeen, kun erityisesti Association pour un hébergement et un tourisme professionnel (AHTOP) oli tehnyt tuntematonta henkilöä vastaan rikosilmoituksen ja esittänyt hakemuksen liittyä menettelyyn siviiliosapuolena, Hoguet'n lain mukaisesta toiminnasta, johon liittyy kiinteistöjen välitystä ja hallinnointia sekä liiketoimintaa, jota harjoittaa henkilö, jolla ei ole ammattilupaa, ja muista rikoksista, joiden väitetään tapahtuneen 11. huhtikuuta 2012 ja 24. tammikuuta 2017 välisenä aikana, ja muutti AIRBNB Irelandin aseman "témoin assisté" -asemaksi (henkilö, joka ei ole pelkkä todistaja vaan jossain määrin myös epäilty).
15. AIRBNB Ireland kiistää toimivansa kiinteistönvälittäjänä ja väittää, että Hoguet'n lakia ei voida soveltaa, koska se on ristiriidassa direktiivin 2000/31/EY kanssa.

IV. Ennakkoratkaisukysymykset ja menettely yhteisöjen tuomioistuimessa

16. Näissä olosuhteissa Tribunal de grande instance de Paris'n (Ranska) tutkintatuomari päätti 6.6.2018 tekemällään päätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimeen 13.6.2018, keskeyttää asian käsittelyn ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat kysymykset:

"1) Sovelletaanko AIRBNB Ireland -yhtiön Ranskassa Irlannista käsin hallinnoidun sähköisen alustan kautta tarjoamiin palveluihin [direktiivin 2000/31] 3 artiklassa säädettyä palvelujen tarjoamisen vapautta?".

(2) Ovatko [Hoguet'n laissa] säädetyt kiinteistönvälittäjän ammatin harjoittamista Ranskassa koskevat rajoittavat säännöt täytäntöönpanokelpoisia AIRBNB Ireland -yhtiötä vastaan?".

17. AIRBNB Ireland, AHTOP, Ranskan, Tšekin, Espanjan ja Luxemburgin hallitukset sekä Euroopan komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia. Nämä osapuolet, Tšekin ja Luxemburgin hallituksia lukuun ottamatta, olivat edustettuina 14. tammikuuta 2019 pidetyssä kuulemistilaisuudessa.

V. Analyysi

A. Ensimmäinen kysymys

18. Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa pääasiassa selvittää, onko AIRBNB Irelandin tarjoamien palvelujen katsottava kuuluvan direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, johon direktiivin 2000/31 2 artiklan a alakohdassa viitataan, tarkoitettuihin "tietoyhteiskunnan palveluihin" ja siten hyötyvän tällä direktiivillä taatusta vapaasta liikkuvuudesta.
19. Direktiivin 2000/31 3 artiklan 1 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen alueelle sijoittautuneen palveluntarjoajan tarjoamat tietoyhteiskunnan palvelut ovat kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavien, yhteensovitettuun alaan kuuluvien kansallisten säännösten mukaisia. Mainitun direktiivin 3 artiklan 2 kohdan mukaan sen sijaan muut jäsenvaltiot kuin se, jonka alueelle palveluntarjoaja on sijoittautunut, eivät periaatteessa saa rajoittaa tällaisten palvelujen vapaata liikkuvuutta yhteensovitettuun alaan kuuluvista syistä. Näin ollen ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitettu palvelujen tarjoamisen vapaus koskee nimenomaan tietoyhteiskunnan palveluja.
20. Tältä osin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa ainoastaan, että direktiivi 2000/31 estää Hoguet'n lain kaltaisten rajoittavien kansallisten säännösten soveltamisen sähköiseen kaupankäyntiin ja että näin ollen on tarpeen selvittää, kuuluuko AIRBNB Irelandin toiminta kyseisen direktiivin soveltamisalaan.
21. Osapuolet esittävät tältä osin täysin vastakkaisia kantoja ja huomioita, jotka liittyvät siihen, onko AIRBNB Irelandin toiminta verrattavissa ja jos on, niin millä varauksin, Uberin toimintaan, josta annettiin tuomiot asioissa Asociación Profesional Elite Taxi (9 ) ja Uber France. (10)
22. AIRBNB Ireland, Tšekin ja Luxemburgin hallitukset sekä komissio katsovat, että AIRBNB Irelandin tarjoaman palvelun kaltainen palvelu, joka mahdollistaa palveluntarjoajien ja potentiaalisten asiakkaiden välisen yhteydenpidon, täyttää direktiivissä 2000/31/EY tarkoitetun tietoyhteiskunnan palvelun määritelmän kriteerit.
23. AHTOP sekä Ranskan ja Espanjan hallitukset katsovat sen sijaan, että yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Asociación Profesional Elite Taxi (11 ) antamassa tuomiossa esitettyjen perustelujen mukaisesti AIRBNB Irelandin tarjoaman kaltainen välityspalvelu yhdessä AIRBNB Irelandin tarjoamien muiden palvelujen kanssa muodostaa kokonaisvaltaisen palvelun, jonka pääasiallinen osa on kiinteistöihin liittyvä palvelu.
24. Vastatakseni ensimmäiseen kysymykseen esitän ensin muutamia yleisiä huomioita AIRBNB Irelandin toiminnasta ja sen sähköisen alustan toiminnasta (tämän lausunnon 25-33 kohta). Seuraavaksi vastaan kysymykseen, kuuluuko AIRBNB Irelandin toiminta näiden huomioiden perusteella "tietoyhteiskunnan palvelujen" käsitteen piiriin. Tällöin mainitsen lainsäädännölliset edellytykset, joiden täyttyessä palvelun voidaan katsoa kuuluvan tietoyhteiskunnan palvelun käsitteeseen, ja havainnollistan sähköisten alustojen aiheuttamia erityisongelmia niiden luokittelussa direktiivin 2000/31/EY valossa (tämän lausunnon 35-44 kohta). Sen jälkeen, kun olen esittänyt yksityiskohtaisesti oikeuskäytännössä kehitetyn ratkaisun, jolla nämä ongelmat on voitu ratkaista (tämän lausunnon 45-53 kohta), tarkastelen, voidaanko tämä ratkaisu siirtää pääasian olosuhteisiin, ja jos voidaan, niin millä edellytyksillä (tämän lausunnon 55-78 kohta). Lopuksi analysoin näiden näkökohtien perusteella AIRBNB Irelandin tarjoamien muiden palvelujen vaikutusta sen välityspalvelun luokitteluun (tämän lausunnon 80-85 kohta).
25. AIRBNB Irelandin toiminta
26. Kuten pääasian tosiseikoista ja eräiden osapuolten antamista selvityksistä sekä kyseisen alustan Euroopan unionin käyttäjille tarkoitetuista käyttöehdoista (12 ) ilmenee, AIRBNB Ireland hallinnoi sähköistä alustaa, jonka avulla vuokrattavaa majoitusta tarjoavat majoittajat voivat olla yhteydessä kyseistä majoitusta etsiviin henkilöihin.
27. AIRBNB Ireland keskittää ilmoitukset alustalleen niin, että vuokrattavaa majoitusta voidaan etsiä useiden kriteerien perusteella riippumatta mahdollisen vieraan sijainnista. Erityisesti matkakohteen ja oleskeluajan perusteella tehdyn haun tulokset näytetään majoituspaikkojen luettelona, johon on liitetty valokuvia ja yleisiä tietoja, myös hinnat. Alustan käyttäjä voi tämän jälkeen saada yksityiskohtaisempia tietoja kustakin majoituspaikasta ja tehdä valintansa näiden tietojen perusteella.
28. Isäntä on vastuussa tariffien, saatavuuskalenterin ja varauskriteerien asettamisesta sekä talon sääntöjen laatimisesta, jotka kaikkien vieraiden on hyväksyttävä. Lisäksi isännän on valittava jokin AIRBNB Irelandin ennalta määrittelemistä vaihtoehdoista majoituspaikan vuokrauksen peruutusehtojen osalta.
29. AIRBNB Irelandin tarjoamat palvelut eivät rajoitu pelkästään alustan tarjoamiseen, jonka avulla isännät ja vieraat voivat olla yhteydessä toisiinsa.
30. Ensinnäkin AIRBNB Ireland on ottanut käyttöön järjestelmän, jonka avulla isännät ja vieraat voivat jättää toisistaan arvion nollasta viiteen tähteä. Arviot ja mahdolliset kommentit ovat isäntien ja vieraiden saatavilla alustalla.
31. Tietyissä tapauksissa, erityisesti jos isäntä saa keskinkertaisia arvioita tai negatiivisia kommentteja tai peruuttaa vahvistettuja varauksia, AIRBNB Ireland voi väliaikaisesti keskeyttää ilmoituksen, peruuttaa varauksen tai jopa kieltää pääsyn sivustolle.
32. AIRBNB Ireland tarjoaa isännälle myös i) puitteet, joissa määritellään tarjouksen ehdot, ii) valokuvauspalvelun, iii) siviilioikeudellisen vastuuvakuutuksen, iv) enintään 800 000 euron vahingonkorvaustakuun ja v) työkalun, jolla vuokran hinta voidaan arvioida alustalta otettujen keskimääräisten markkinahintojen perusteella.
33. AIRBNB-konserniin kuuluva AIRBNB Payments UK Ltd, joka on Englannin ja Walesin lakien alainen ja Lontooseen sijoittautunut yritys, tarjoaa verkkomaksupalveluja AIRBNB Irelandin sähköisen alustan käyttäjille ja hallinnoi konsernin maksutoimintaa Euroopan unionissa. Kun isäntä siis ottaa vieraan vastaan, vieras suorittaa AIRBNB Payments UK:lle maksun, jonka määrä vastaa vuokrahintaa lisättynä 6-12%:lla AIRBNB Irelandin tarjoamista kuluista ja palveluista. AIRBNB Payments UK pidättää varat isännän puolesta ja siirtää ne sitten 24 tuntia sen jälkeen, kun vieras on saapunut tiloihin, isännälle pankkisiirrolla, jolloin vieras saa takuun siitä, että kiinteistö on olemassa, ja isäntä saa takuun maksusta.
34. Näin ollen ranskalaiset internetin käyttäjät tekevät sopimuksen AIRBNB Irelandin kanssa sivuston käytöstä (ilmoituksen tekeminen, varaukset) ja AIRBNB Payments UK:n kanssa sivuston kautta suoritettavista maksuista.
35. Tästä huolimatta on aiheellista palata kysymykseen siitä, voidaanko AIRBNB Irelandin tarjoamaa palvelua pitää tietoyhteiskunnan palveluna.
36. AIRBNB Irelandin toiminta direktiivin 2000/31/EY määritelmän mukaisesti.
37. Direktiivissä 2015/1535 tietoyhteiskunnan palvelu määritellään palveluksi, jota tarjotaan korvausta vastaan etänä, sähköisesti ja palvelun vastaanottajan yksilöllisestä pyynnöstä.
38. Tältä osin on totta, että ensi näkemältä ja erikseen tarkasteltuna palvelu, jonka avulla sähköisen alustan käyttäjät voivat olla yhteydessä toisiinsa, vastaa tietoyhteiskunnan palvelun määritelmää. Tähän johtopäätökseen yhteisöjen tuomioistuin päätyi myös asiassa L'Oréal ym. antamassaan tuomiossa. (13) Kyseisestä tuomiosta seuraa, että sähköisen markkinapaikan toiminta eli internetpalvelu, joka koostuu tavaroiden myyjien ja ostajien välisten suhteiden helpottamisesta, voi periaatteessa olla direktiivissä 2000/31 tarkoitettu "tietoyhteiskunnan palvelu".
39. Kuten kuitenkin totesin lausunnossani asiassa Asociación Profesional Elite Taxi, (14 ) sähköisiä alustoja koskevassa lausunnossa, vaikka testi, joka koskee sitä, onko palvelu korvausta vastaan ja tarjotaanko se yksilöllisestä pyynnöstä, ei vaikuta ongelmalliselta, samaa ei voida sanoa testistä, joka koskee sitä, tarjotaanko palvelu etäpalveluna sähköisesti. Itse asiassa raja sähköisesti tarjottavien ja muiden palvelujen välillä on joskus häilyvä.
40. Tarkemmin sanottuna sen kysymyksen osalta, onko AIRBNB Irelandin tarjoama palvelu yleensä korvausta vastaan, ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että vieraan maksaman vuokran määrä sisältää AIRBNB Irelandin tarjoamasta palvelusta perityt maksut ja korvauksen. Näin ollen on todettava, että AIRBNB Irelandin tarjoamien palvelujen osalta on olemassa kaksi vastaanottajaryhmää: isännät ja vieraat, eivätkä nämä ryhmät ole erillisiä. Kuten asiassa Papasavvas annetusta tuomiosta käy ilmi, (15 ) palvelun tarjoajan taloudellisen toimintansa yhteydessä tarjoamasta palvelusta maksettavaa korvausta eivät kuitenkaan välttämättä maksa ne henkilöt, jotka hyötyvät tästä palvelusta. Vastaavasti kun on kyse palveluista, jotka koostuvat niiden vastaanottajien, jotka jakautuvat kahteen ryhmään, yhdistämisestä, riittää, että toinen näistä ryhmistä maksaa korvauksen tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajalle.
41. Mitä tulee edellytykseen, joka koskee palvelun tarjoamista vastaanottajan yksilöllisestä pyynnöstä, on huomattava, että yhteisöjen tuomioistuin katsoi asiassa Google France ja Google antamassaan tuomiossa (16 ), että internetin hakukoneen yhteydessä käytetty maksullinen viittauspalvelu, jonka avulla taloudellinen toimija voi antaa hakukoneen käyttäjille mainoslinkin omalle sivustolleen, täyttää edellytyksen, joka koskee kyseisen taloudellisen toimijan yksilöllistä pyyntöä. AIRBNB Irelandin palveluiden osalta isännän on otettava yhteyttä kyseisen yrityksen hallinnoimaan alustaan, jotta hänen majoituksensa näkyy kyseisellä alustalla. Lisäksi vieraan on tehtävä haku AIRBNB Irelandin alustan avulla voidakseen vuokrata kyseisellä alustalla julkaistun majoituksen.
42. Sitä vastoin vastaus kysymykseen, täyttääkö AIRBNB Irelandin tarjoama palvelu tämän lausunnon 35 kohdassa esitetyt kolmas ja neljäs edellytys, eli onko palvelu tarjottu etänä ja sähköisesti, riippuu pitkälti, kuten osapuolten välisestä keskustelusta käy ilmi, näkökulmasta, joka omaksutaan määritettäessä kyseisen palvelun laajuutta.
43. Asian havainnollistamiseksi totean, että AIRBNB Ireland ei tapaa fyysisesti palvelujensa vastaanottajia: ei isäntiä eikä vieraita. Kuten AIRBNB Irelandin toimintaa koskevista alustavista huomautuksista käy ilmi, isännän ei tarvitse lähestyä AIRBNB Irelandia henkilökohtaisesti voidakseen julkaista majoituksensa alustalla. Lisäksi AIRBNB Irelandin hallinnoiman alustan käyttäjä voi vuokrata majoituspaikan etäältä ilman, että hänen tarvitsee olla fyysisesti yhteydessä kyseiseen palveluntarjoajaan. On kuitenkin selvää, että AIRBNB Irelandin hallinnoiman alustan käyttäjien yhteys johtaa majoituspaikan käyttöön, jota voidaan pitää kyseisen yrityksen tarjoaman palvelun muuna kuin sähköisenä osana.
44. Voidaanko AIRBNB Irelandin tarjoamaa palvelua näissä olosuhteissa pitää etäpalveluna siinä mielessä, että direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa edellytetyllä tavalla kyseinen palvelu tarjotaan ilman, että osapuolet ovat samanaikaisesti läsnä?
45. Voidaanko myös katsoa, että palvelu, joka muodostuu isäntien ja vieraiden välisestä yhteydestä ja jonka tuloksena on majoitustilan käyttö, tarjotaan kokonaan sähköisten laitteiden avulla, kuten direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdassa edellytetään, eikä sillä ole mitään yhteyttä kyseisen direktiivin liitteessä I olevassa ohjeellisessa luettelossa tarkoitettuihin palveluihin eli palveluihin, joilla on aineellinen sisältö, vaikka ne tarjotaan sähköisten välineiden avulla?
46. Vastatakseni näihin kahteen kysymykseen käännyn yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön puoleen, jota on jo pyydetty ottamaan kantaa sekapalvelujen luokitteluun, toisin sanoen sellaisten palvelujen luokitteluun, jotka koostuvat yhdestä sähköisesti tarjotusta osasta ja toisesta osasta, jota ei tarjota sähköisesti. (17)
47. Sekalaiset palvelut direktiivin 2000/31/EY valossa
48. Asiassa Ker-Optika (18 ) antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin pohti, voidaanko se, että piilolinssien myyntiin tai toimittamiseen saattaa liittyä vaatimus, jonka mukaan potilaan on ensin hankittava lääketieteellinen neuvonta, johon liittyy potilaan fyysinen tarkastus, estää sen, että piilolinssien myyntiä internetin välityksellä ei voida luokitella direktiivissä 2000/31 tarkoitetuksi "tietoyhteiskunnan palveluksi". Yhteisöjen tuomioistuin katsoi tältä osin, että tällainen lääketieteellisen neuvonnan hankkiminen ei ole erottamaton osa piilolinssien myyntiä, koska se voidaan toteuttaa myyntitoimesta riippumatta.
49. Tästä toteamuksesta päättelen, että palvelut, jotka eivät liity erottamattomasti sähköisesti tarjottuun palveluun siinä mielessä, että ensin mainittua voidaan tarjota jälkimmäisestä riippumatta, eivät ole omiaan vaikuttamaan kyseisen palvelun luonteeseen. Sähköisesti tarjottu palvelu ei menetä taloudellista etuaan ja on edelleen riippumaton aineellista sisältöä sisältävistä palveluista.
50. Toisaalta sähköisesti tarjotun palvelun luokittelu edellyttää yksityiskohtaista tarkastelua silloin, kun kyseinen palvelu muodostaa erottamattoman kokonaisuuden aineellista sisältöä sisältävän palvelun kanssa. (19)
51. Tuomioistuin on todennut asiassa Asociación Profesional Elite Taxi (20 ) antamassaan tuomiossa, että välityspalvelu, joka koostuu omaa ajoneuvoaan käyttävän ei-ammattimaisen kuljettajan ja kaupunkimatkaa haluavan henkilön välisestä yhteydestä, voidaan erillisenä ja ennakolta katsottuna luokitella "tietoyhteiskunnan palveluksi". (21) Otettuaan huomioon Uberin toiminnan kaikki ominaispiirteet unionin tuomioistuin kuitenkin katsoi, että sen välityspalvelun on katsottava liittyvän erottamattomasti kuljetuspalveluun ja jäävän siten direktiivin 2000/31 soveltamisalan ulkopuolelle.
52. Yhteisöjen tuomioistuin totesi tältä osin ensinnäkin, että Uberin tarjoaman kaltainen palvelu on enemmän kuin välityspalvelu, joka koostuu siitä, että älypuhelinsovelluksen avulla yhdistetään omaa ajoneuvoaan käyttävä muu kuin ammattimainen kuljettaja ja henkilö, joka haluaa tehdä kaupunkimatkan. Uberin tarjoama "välityspalvelun tarjoaja tarjoaa samanaikaisesti kaupunkiliikenteen palveluja, jotka se asettaa saataville erityisesti ohjelmistotyökalujen avulla ... ja joiden yleisen toiminnan se järjestää niiden henkilöiden hyväksi, jotka haluavat hyväksyä tämän tarjouksen tehdäkseen kaupunkimatkan" (22).
53. Tuomioistuin antoi sitten selvennyksiä, joiden perusteella voidaan arvioida, täyttyvätkö nämä kaksi kriteeriä.
54. Tuomioistuin totesi tarkemmin, että ilman Uberin tarjoamaa sovellusta i) kuljettajat eivät saisi kuljettajia tarjoamaan kuljetuspalveluja ja ii) henkilöt, jotka haluavat tehdä kaupunkimatkan, eivät käyttäisi näiden kuljettajien tarjoamia palveluja. (23) Mielestäni tämä selvennys viittaa kriteeriin, joka liittyy siihen, että Uber tarjoaa palveluja, joilla on aineellinen sisältö.
55. Tuomioistuin totesi lisäksi, että Uber vaikutti ratkaisevasti niihin olosuhteisiin, joissa kuljettajat tarjosivat tätä palvelua, määrittämällä sovelluksellaan ainakin matkan enimmäishinnan ja valvomalla tietyssä määrin ajoneuvojen ja niiden kuljettajien laatua. (24) Nähdäkseni tällä selvennyksellä oli tarkoitus määrittää, että Uber järjesti niiden palvelujen yleisen toiminnan, joita ei tarjottu sähköisesti.
56. Niinpä yhteisöjen tuomioistuin vahvisti asioissa Asociación Profesional Elite Taxi (25) ja Uber France (26) antamissaan tuomioissa kaksi kriteeriä, joita on sovellettava sen määrittämiseksi, voidaanko sähköisesti tarjottu palvelu, joka erikseen tarkasteltuna täyttää ensi näkemältä "tietoyhteiskunnan palvelun" määritelmän, erottaa muista aineellista sisältöä sisältävistä palveluista, nimittäin kriteerit, jotka liittyvät siihen, että palveluntarjoaja tarjoaa aineellista sisältöä sisältäviä palveluita, ja siihen, että palveluntarjoajalla on ratkaiseva vaikutusvalta näiden palveluiden tarjoamisen edellytyksiin.
57. Näin ollen on tutkittava, täyttyvätkö nämä kaksi kriteeriä pääasiassa vallitsevissa olosuhteissa.
58. Palvelujen tarjoamista koskeva peruste

(a) Soveltaminen tässä asiassa

55. Onko AIRBNB Ireland luonut toimintansa yhteydessä tarjouksen asiassa Asociación Profesional Elite Taxi (27 ) ja Uber France annetuissa tuomioissa tarkoitetulla tavalla? (28)
56. Mielestäni tähän kysymykseen on vastattava kieltävästi seuraavista syistä.
57. Uberin tarjous, joka oli uusi ilmiö ainakin UberPop-palvelun osalta, perustui ei-ammattimaisiin kuljettajiin, ja tästä syystä tuomioistuin katsoi, että ilman Uberin tarjoamaa sovellusta ei voitu tarjota kyseistä ei-ammattimaisten kuljettajien tarjoamaa tilausajopalvelua. Ei-ammattimainen kuljettaja olisi toki voinut itse yrittää tarjota tilauskuljetuspalvelua, mutta ilman Uberin sovellusta tämä kuljettaja ei olisi voinut taata, että hänen tarjouksensa ja kysyntä olisivat vastanneet toisiaan.
58. Toisin kuin Uberin alusta, AIRBNB Irelandin alusta on avoin sekä ammattimaisille että ei-ammattimaisille isännille. Lyhytaikaisen majoituksen markkinat, olivatpa ne sitten ammattimaiset tai ei, olivat olemassa jo kauan ennen AIRBNB Irelandin palvelun toiminnan alkamista. Kuten Luxemburgin hallitus toteaa, ammattimaiset ja ei-ammattimaiset majoittajat voivat tarjota omaisuuttaan perinteisempien kanavien kautta. Ei ole myöskään epätavallista, että majoittaja luo pelkästään majoitustaan koskevan verkkosivuston, joka löytyy hakukoneiden avulla.
59. Näin ollen majoituspalvelut eivät liity erottamattomasti AIRBNB Irelandin sähköisesti tarjoamaan palveluun siinä mielessä, että niitä voidaan tarjota kyseisestä palvelusta riippumatta. Nämä palvelut säilyttävät taloudellisen etunsa ja ovat riippumattomia AIRBNB Irelandin sähköisestä palvelusta.
60. Koska asiassa Asociación Profesional Elite Taxi (29 ) annetussa tuomiossa tarkoitettua palvelutarjouksen luomista koskeva kriteeri ei täyty tässä asiassa, herää kysymys tämän kriteerin ja näiden palvelujen tarjoamista koskevan määräysvallan käyttämistä koskevan kriteerin välisestä suhteesta. Uberin toiminnan osalta tämä kysymys ei ole noussut esiin, koska nämä kaksi kriteeriä täyttyivät kyseisessä asiassa. (30)

(b) Palvelutarjouksen luomisen ja näihin palveluihin kohdistuvan määräysvallan käyttämisen välinen suhde.

61. Internetin kaltaiset uudet teknologiat mahdollistavat sen, että mihin tahansa kysyntään voidaan vastata asianmukaisella tarjonnalla ennennäkemättömässä mittakaavassa. Samoin jokainen tarjous voi löytää kysynnän. Tämä on mahdollista erityisesti niiden innovaatioiden ansiosta, joita talouden toimijat ovat ottaneet käyttöön kilpailukykynsä parantamiseksi. Nämä innovaatiot tehostavat näin ollen taloudellista kauppaa ja niillä on merkittävä rooli rajattomien markkinoiden kehittymisessä. Ne voivat myös johtaa sellaisen tarjonnan - tai jopa kysynnän - syntymiseen, jota ei aiemmin ollut olemassa.
62. Tämä kaikki on sisämarkkinoiden logiikan mukaista, sillä kuten EU:n lainsäätäjä toteaa direktiivin 98/48/EY johdanto-osan 3 kappaleessa, ne antavat tällaisten palvelujen tarjoajille mahdollisuuden kehittää rajatylittävää toimintaansa ja kuluttajille mahdollisuuden saada uusia muotoja tavaroiden ja palvelujen saatavuuteen.
63. Näissä olosuhteissa olisi vastoin sisämarkkinoiden logiikkaa ja tietoyhteiskunnan palvelujen vapauttamista, joka on direktiivin 2000/31/EY (31 ) tavoite, jos pelkästään uuden tarjonnan luomisen vuoksi taloudellisten toimijoiden innovaatiot, jotka mahdollistavat kuluttajille uudenlaisen tavaroiden tai palvelujen saatavuuden, johtaisivat siihen, että nämä taloudelliset toimijat suljettaisiin direktiivin 2000/31/EY soveltamisalan ulkopuolelle.
64. Innovaatio, joka johtaa sisällöltään aineellisten palvelujen tarjoamiseen taloudellisen toimijan toimesta tai sen määräysvallassa, ei kuitenkaan voi varmistaa direktiivin 2000/31 soveltuvuutta, koska kyseinen taloudellinen toimija kilpailisi tietoyhteiskunnan palvelun tarjoamisen perusteella muiden markkinatoimijoiden kanssa, jotka eivät hyödy kyseisestä vapauttamisesta.
65. Näistä syistä kriteeri, joka koskee palvelujen tarjoamisen syntymistä, on mielestäni vain osoitus siitä, että sähköisesti tarjottu palvelu muodostaa erottamattoman kokonaisuuden palvelun kanssa, jolla on aineellinen sisältö. Ei riitä, että palveluntarjoaja luo uuden palvelutarjonnan, jota ei tarjota sähköisessä muodossa siinä merkityksessä kuin olen juuri selittänyt tämän lausunnon 49-51 kohdassa: näiden palvelujen luomista on seurattava niiden edellytysten säilyttäminen kyseisen palveluntarjoajan valvonnassa, joilla niitä tarjotaan.
66. Tältä osin on huomattava, että sähköisesti tarjottavien palvelujen tarjoaja voi järjestää toimintansa siten, että hän voi valvoa aineellista sisältöä sisältävien palvelujen tarjoamista, vaikka nämä palvelut olisivat osa jo olemassa olevaa tarjontaa. Onko näissä olosuhteissa katsottava, että kyseinen palveluntarjoaja tarjoaa tietoyhteiskunnan palveluja ja hyötyy siten direktiivissä 2000/31/EY tarkoitetusta vapauttamisesta? Näistä syistä, jotka olen juuri esittänyt tämän lausunnon 64 kohdassa, tähän kysymykseen on mielestäni vastattava kieltävästi.
67. Edellä esitetystä seuraa, että kriteeri, joka koskee sellaisten palvelujen tarjoamisen syntymistä, joita ei suoriteta sähköisesti, ei ole ratkaiseva sen kysymyksen kannalta, muodostavatko nämä palvelut erottamattoman kokonaisuuden sähköisesti tarjotun palvelun kanssa. Ratkaisevaa on se, että palveluntarjoajan käyttämä vaikutusvalta aineellista sisältöä sisältävien palvelujen tarjoamisen ehtoihin on omiaan tekemään näistä palveluista erottamattomia kyseisen palveluntarjoajan sähköisesti tarjoamasta palvelusta.
68. Näistä syistä ja Uberin toimintaa koskevien tuomioistuimen perustelujen mukaisesti on nyt määriteltävä, onko AIRBNB Irelandilla määräysvaltaa lyhytaikaisten majoituspalvelujen tarjoamista koskevissa ehdoissa.
69. Palvelujen tarjoamisen edellytyksiin kohdistuva valvonta.
70. Muistutettakoon, että asiassa Asociación Profesional Elite Taxi (32) ja Uber France (33) annetuissa tuomioissa tuomioistuin katsoi, että Uberilla oli ratkaiseva vaikutusvalta kuljetuksen tarjoamisen edellytyksiin, erityisesti määrittämällä enimmäishinnan, perimällä tämän hinnan asiakkaalta ennen kuin se maksoi osan siitä ajoneuvon ei-ammattimaiselle kuljettajalle ja valvomalla tietyssä määrin ajoneuvojen ja niiden kuljettajien laatua sekä kuljettajien käyttäytymistä, mikä saattoi joissakin olosuhteissa johtaa kuljettajien poissulkemiseen. (34) Näiden tuomioiden lukeminen osoittaa selvästi, että kyseinen luettelo on luonteeltaan ohjeellinen.
71. Tästä syystä katson aiheelliseksi huomauttaa, että kyseisissä asioissa antamissani lausunnoissa kiinnitin tuomioistuimen huomion siihen, että Uber valvoi kaupunkiliikenteen muita merkityksellisiä näkökohtia, nimittäin turvallisuutta koskevia vähimmäisehtoja kuljettajia ja ajoneuvoja koskevien ennakkovaatimusten avulla ja kuljetustarjonnan saatavuutta kannustamalla kuljettajia työskentelemään silloin ja siellä, missä kysyntä on suurta. (35)
72. Nämä olosuhteet kokonaisuutena katsottuna olivat johtaneet siihen, että päädyin siihen, että Uberilla oli määräysvalta alustansa kautta tarjotun kuljetuspalvelun taloudellisesti merkittäviin näkökohtiin. Tilattavien kaupunkiliikenteen palvelujen osalta hinta, kuljetusvälineiden välitön saatavuus, joka varmistetaan tarjonnan laajuudella, näiden kuljetusvälineiden matkustajien kannalta hyväksyttävä vähimmäislaatu ja näiden matkustajien turvallisuus ovat merkittävimpiä tekijöitä näiden palvelujen vastaanottajien kannalta. Sitä vastoin tässä tapauksessa en katso, että AIRBNB Ireland valvoo kaikkia lyhytaikaisen majoituspalvelun taloudellisesti merkittäviä näkökohtia, kuten majoitustilojen sijaintia ja standardeja, joilla on suuri merkitys tällaisessa palvelussa. Toisaalta hinnalla ei näytä olevan majoituspalvelujen yhteydessä yhtä merkittävää merkitystä kuin tilattavissa kaupunkiliikenteen palveluissa. Joka tapauksessa, kuten analyysini osoittaa, AIRBNB Ireland ei valvo majoituspalvelujen hintaa.
73. On toki totta, että kuten erityisesti Espanjan hallitus totesi kuulemisessa, AIRBNB Irelandin sähköinen palvelu vaikuttaa lyhytaikaisen majoituksen markkinoihin ja todellisuudessa majoitusmarkkinoihin yleensä. Tästä huolimatta AIRBNB Ireland ei näytä toimivan näiden markkinoiden taloudellisia näkökohtia sääntelevänä voimana eikä palveluntarjoajana, joka valvoo ratkaisevasti niitä ehtoja, joilla majoituspalveluja tarjotaan. Kaikki sen alustan toiminnan sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset ovat seurausta alustan käyttäjien toimista sekä kysynnän ja tarjonnan logiikasta.
74. Tältä osin katson, että vaikka AIRBNB Ireland tarjoaa valinnaista apua hinnan määrittämisessä, se ei määrittele hintaa, vaan isäntä määrittää sen. Lisäksi toisin kuin Uberin tapauksessa (36 ) AIRBNB Irelandin alustaa käyttäviä majoittajia ei estetä asettamasta hintaa itse, sillä ainoa tekijä, joka voisi estää heitä asettamasta hintaa, on kysynnän ja tarjonnan logiikka.
75. Majoituspalvelujen tarjontaa koskevien menettelyjen osalta on syytä huomata, että vuokrausehdot määrittelevät isännät. AIRBNB Ireland tosin määrittelee etukäteen peruutusehtojen vaihtoehdot. Isäntä valitsee kuitenkin aina tietoisesti jonkin ehdotetuista vaihtoehdoista, ja näin ollen lopullinen päätös peruutusehdoista on isännän vastuulla.
76. Lisäksi vaikuttaa siltä, että AIRBNB Ireland voi tietyissä tapauksissa luokituksista ja käyttäjien kommenteista saatavien tietojen perusteella väliaikaisesti keskeyttää ilmoituksen, peruuttaa varauksen tai jopa kieltää pääsyn alustalleen. Tältä osin sähköisen alustan ylläpitäjä voi antaa itselleen hallinnollisen valvontavallan erityisesti varmistaakseen, että niiden sopimusten ehtoja noudatetaan, jotka se tekee kyseisen alustan käyttäjien kanssa. Lisäksi näissä sopimusehdoissa voidaan asettaa käyttäjille velvoitteita, jotta sähköisen alustan toimintastandardeja noudatetaan. Tietoyhteiskunnan palvelujen luokittelun osalta on kuitenkin kysyttävä tämän vallan intensiteetistä, joka ilmenee vaikutusvaltana kyseisen alustan käyttäjien tarjoamien palvelujen tarjoamiseen.
77. Tältä osin on huomattava, että Uber valvoi ajoneuvojen ja niiden kuljettajien laatua sekä kuljettajien käyttäytymistä Uberin itsensä määrittelemien standardien perusteella. Toisaalta, kuten tämän lausunnon 27 ja 29 kohdasta käy ilmi, AIRBNB Irelandin harjoittama valvonta koskee sitä, että käyttäjät noudattavat käyttäjien määrittelemiä tai ainakin valitsemia standardeja. Joka tapauksessa Uberin toiminnan osalta hallinnollisen määräysvallan käyttäminen oli vain yksi niistä tekijöistä, jotka johtivat siihen, että tämä palveluntarjoaja käytti ratkaisevaa vaikutusvaltaa niihin olosuhteisiin, joissa kuljetuspalveluja tarjottiin.
78. Mitä tulee AHTOP:n esiin tuomaan seikkaan, jonka mukaan AIRBNB Ireland kerää Uberin tavoin vuokrahintaa vastaavan summan ja siirtää sen isännälle, on jälleen kerran todettava, että Uberin tapauksessa se, että palveluntarjoaja perii hinnan, oli yksi niistä tekijöistä, jotka otettiin huomioon päätettäessä, että sen palvelu ei kuulu "tietoyhteiskunnan palvelun" käsitteen piiriin. On huomattava, että tämä AIRBNB Payments UK:n toimittama AIRBNB Irelandin tarjoaman palvelun osa on tyypillinen suurimmalle osalle tietoyhteiskunnan palveluista, mukaan lukien alustat, joiden avulla voidaan varata hotelli tai ostaa lentolippuja. (37) Pelkästään siitä, että sähköisesti tarjottu palvelu sisältää maksumahdollisuuksia palveluille, joita ei tarjota sähköisesti, ei voida päätellä, että kaikki nämä palvelut ovat erottamattomia.
79. Kaikista edellä mainituista syistä katson, ettei voida päätellä, että AIRBNB Irelandin sähköinen palvelu täyttää kriteerin, joka koskee määräysvallan käyttämistä aineellista sisältöä sisältäviin palveluihin eli lyhytaikaisiin majoituspalveluihin.
80. Nyt on aiheellista tarkastella viimeistä seikkaa, nimittäin AHTOP:n väitettä, jonka mukaan AIRBNB Ireland tarjoaa käyttäjilleen muitakin palveluja, joten tietoyhteiskuntapalvelun luokittelua ei voida soveltaa tässä tapauksessa.
81. Muut AIRBNB Irelandin tarjoamat palvelut
82. Näyttää siltä, että AIRBNB Ireland tarjoaa myös muita palveluja, nimittäin valokuvauspalvelun, vastuuvakuutuksen ja takuun vahinkojen varalta.
83. On muistettava, että yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa Ker-Optika antamassaan tuomiossa (38 ), että palvelut, jotka eivät liity erottamattomasti sähköisesti tarjottuun palveluun siinä mielessä, että ensiksi mainittua voidaan tarjota jälkimmäisestä riippumatta, eivät ole omiaan vaikuttamaan kyseisen palvelun luonteeseen. Sähköisessä muodossa tarjottu palvelu ei menetä taloudellista etuaan ja pysyy riippumattomana aineellisesta sisällöstä koostuvista palveluista.
84. Jos tämä päätelmä siirretään käsiteltävänä olevaan tapaukseen, on huomattava, että AIRBNB Irelandin tarjoamat muut palvelut ovat valinnaisia ja näin ollen luonteeltaan liitännäispalveluja sähköisesti tarjottuun palveluun verrattuna. Nämä palvelut ovat siten erotettavissa sähköisesti tarjotusta palvelusta. Majoittaja voi itse asiassa hankkia etukäteen ja omin keinoin valokuvia, vakuutuksia tai takuita kolmansilta osapuolilta.
85. AIRBNB Irelandin tarjoamat muut palvelut tarjoaa tosin AIRBNB Ireland itse, kun taas tuomioistuimen analyysi asiassa Ker-Optika (39 ) antamassa tuomiossa ei koskenut piilolinssien myyjän antamia neuvoja ja suorittamia tarkastuksia vaan silmälääkäreiden antamia ja suorittamia tarkastuksia.
86. Epäilen kuitenkin, että yhteisöjen tuomioistuimen kyseisessä tuomiossa antama vastaus ei olisi ollut erilainen, jos tällaisia palveluja olisi tarjonnut sähköisesti tarjottavan palvelun tarjoaja. Minusta vaikuttaa loogiselta, että tarjoajien olisi tarjontansa kilpailukyvyn lisäämiseksi laajennettava tarjoamiensa palvelujen valikoimaa erityisesti tarjoamalla palveluja, joita ei tarjota sähköisesti. Edellyttäen, että tällaiset palvelut ovat erotettavissa tietoyhteiskunnan palvelusta, edelliset palvelut eivät muuta jälkimmäisen palvelun luonnetta. Päinvastainen tulkinta saattaisi johtaa siihen, että tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajat rajoittaisivat tarjontansa houkuttelevuutta tai ulkoistaisivat, jopa keinotekoisesti, palveluja, joilla on aineellinen sisältö.
87. Yhteenvetona voidaan todeta, että se, että tietoyhteiskunnan palvelun tarjoaja tarjoaa palvelun vastaanottajille muita palveluja, joilla on aineellinen sisältö, ei estä kyseisen palvelun luokittelua "tietoyhteiskunnan palveluksi" edellyttäen, että nämä muut palvelut eivät ole erottamattomia sähköisesti tarjotusta palvelusta siinä mielessä, että jälkimmäinen palvelu ei menetä taloudellista etuaan ja pysyy riippumattomana aineellisesta sisällöstä olevista palveluista.
88. Ensimmäiseen kysymykseen liittyvät päätelmät
89. Äsken suorittamani analyysin perusteella katson, että aineellisen sisällön sisältävät palvelut, jotka eivät liity erottamattomasti sähköisesti tarjottuun palveluun, eivät ole omiaan vaikuttamaan kyseisen palvelun luonteeseen. Sähköisesti tarjottu palvelu ei menetä taloudellista etuaan ja pysyy riippumattomana aineellisista palveluista.
90. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössään tältä osin määrittelemien kahden kriteerin, eli palvelujen tarjoamisen luomista koskevan kriteerin ja näiden palvelujen tarjoamisen edellytyksiin kohdistuvan määräysvallan käyttämistä koskevan kriteerin, avulla voidaan vastata kysymykseen, onko sähköisesti tarjottu palvelu, joka erikseen tarkasteltuna täyttää ensi näkemältä "tietoyhteiskunnan palvelun" määritelmän, erotettavissa muista aineellisista palveluista vai ei.
91. Tavarantoimituksen syntymistä koskeva kriteeri on kuitenkin vain osoitus siitä, muodostaako sähköisesti tarjottu palvelu erottamattoman kokonaisuuden palvelun kanssa, jolla on aineellinen sisältö. Ei riitä, että palveluntarjoaja on luonut uuden tarjonnan palveluista, joita ei tarjota sähköisessä muodossa edellä selostetussa merkityksessä. Tällaisen tarjonnan luomista olisi seurattava se, että kyseinen palveluntarjoaja säilyttää määräysvallan niiden edellytysten osalta, joilla näitä palveluja tarjotaan.
92. Edellä esitetyn perusteella ehdotan näin ollen, että ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2000/31 2 artiklan a alakohtaa luettuna yhdessä direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa on tulkittava siten, että palvelu, joka koostuu sähköisen alustan välityksellä tapahtuvasta potentiaalisten vieraiden ja lyhytaikaista majoitusta tarjoavien isäntien yhdistämisestä tilanteessa, jossa kyseisen palvelun tarjoaja ei valvo näiden palvelujen tarjoamisen olennaisia menettelyjä, on mainituissa säännöksissä tarkoitettu tietoyhteiskunnan palvelu. Se, että kyseinen palveluntarjoaja tarjoaa myös muita aineellis-sisällöllisiä palveluja, ei estä sähköisesti tarjottavan palvelun luokittelemista tietoyhteiskunnan palveluksi edellyttäen, että jälkimmäinen palvelu ei muodosta erottamatonta kokonaisuutta näiden palvelujen kanssa.
93. On huomattava, että majoituspaikkojen vuokrausehdot eli isäntien tarjoamat palvelut eivät kuulu direktiivin 2000/31 soveltamisalaan, vaan niitä on arvioitava EU:n lainsäädännön muiden säännösten perusteella. (40)
94. Koska ensimmäiseen kysymykseen on vastattava myöntävästi ja näin ollen AIRBNB Irelandin tarjoamaa palvelua on pidettävä direktiivissä 2000/31 tarkoitettuna tietoyhteiskunnan palveluna, on tarpeen vastata toiseen kysymykseen.

B. Toinen kysymys

92. Toisella kysymyksellään, jonka se esittää siltä varalta, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa lähinnä selvittää, voidaanko Hoguet'n laissa säädettyjä vaatimuksia soveltaa AIRBNB Irelandiin tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajana.
93. Hyväksyttävyys
94. Ranskan hallitus väittää ensisijaisesti, että yhteisöjen tuomioistuimella ei selvästikään ole toimivaltaa vastata tähän kysymykseen. Hallituksen mukaan toinen kysymys koskee sen määrittämistä, kuuluuko AIRBNB Ireland Hoguet'n lain ratione materiae -lainsäädännön soveltamisalaan, mikä on kansallisen oikeuden tulkintakysymys ja kuuluu näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan.
95. Toissijaisesti Ranskan hallitus väittää, että toisen kysymyksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat edelleen selvästi, koska se ei täytä yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklassa asetettuja vaatimuksia, koska siinä täsmennetään, kuuluuko AIRBNB Ireland Hoguet'n lain asialliseen soveltamisalaan. (41)
96. En yhdy Ranskan hallituksen esittämiin varauksiin toisen kysymyksen hyväksyttävyydestä.
97. Tässä yhteydessä on huomattava, että Ranskan hallitus myöntää vaihtoehtoisen väitteensä puitteissa, että voidaan katsoa, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin osoittaa epäsuorasti, että AIRBNB Ireland kuuluu Hoguet'n lain soveltamisalaan. Itse asiassa toinen kysymys ei liity siihen, sovelletaanko kyseistä lakia AIRBNB Irelandiin, vaan siihen, voidaanko Hoguet'n lain rajoittavia säännöksiä soveltaa tähän yritykseen.
98. Lisäksi ennakkoratkaisupyyntöön voidaan olettaa, että se on asianmukainen, ja sen vuoksi yhteisöjen tuomioistuin kieltäytyy vastaamasta tällaiseen pyyntöön vain harvoissa ja äärimmäisissä tapauksissa, erityisesti jos on ilmeistä, että EU:n oikeutta ei voida soveltaa riita-asian olosuhteisiin pääasian oikeudenkäynnissä (42), mikä ei ole tässä tapauksessa tilanne. Itse asiassa ymmärrän toisen kysymyksen tarkoittavan sitä, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, voiko muu jäsenvaltio kuin se, jonka alueelle tietoyhteiskunnan palvelun tarjoaja on sijoittautunut (alkuperäjäsenvaltio), tosiasiallisesti asettaa Hoguet'n lain kaltaisilla säännöillä tiettyjä vaatimuksia tälle palvelun tarjoajalle. Kuten osapuolten välinen keskustelu osoittaa, tämä kysymys voi kuulua useiden unionin oikeuden välineiden soveltamisalaan.
99. On huomattava, että Ranskan hallitus totesi kuulemistilaisuudessa, että Hoguet'n laissa säädettyjä vaatimuksia ei sovelleta AIRBNB Irelandin kaltaisiin palveluntarjoajiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta edellä esitettyjen näkökohtien soveltamista.
100. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on joka tapauksessa määritellä kansallisen lainsäädännön täsmällinen soveltamisala. Näin ollen on asianmukaista vastata toiseen kysymykseen ja jättää Hoguet'n lain soveltamisalaa koskeva kysymys ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ratkaistavaksi.
101. Aine

(a) Direktiivin 2005/36/EY sovellettavuus

100. AHTOP väittää, että Hoguet'n lain täytäntöönpanokelpoisuutta AIRBNB Irelandia vastaan olisi arvioitava direktiivin 2005/36/EY (43 ) perusteella, jossa jäsenvaltiot valtuutetaan soveltamaan ammatillisia ja eettisiä normeja sekä vastuunormeja tiettyihin ammatteihin.
101. Toisaalta AIRBNB Ireland väittää ensinnäkin, että direktiivi 2000/31 ei sisällä mitään poissulkemista, jonka mukaan direktiivin 2005/36 säännökset olisivat ensisijaisia edellisen direktiivin säännöksiin nähden.
102. Toiseksi AIRBNB Ireland väittää, että direktiivin 2005/36 5 artiklan 2 kohdasta ja asiassa X-Steuerberatungsgesellschaft (44 ) annetusta tuomiosta seuraa, että direktiiviä ei sovelleta nyt esillä olevassa asiassa, koska AIRBNB Ireland ei siirry Ranskan alueelle harjoittaakseen ammattiaan.
103. Ensinnäkin on huomattava, että direktiivin 2005/36/EY 5 artiklan 2 kohdan mukaan palvelujen tarjoamisen vapauden periaatetta sovelletaan ammattipätevyyttä koskevien rajoitusten osalta vain silloin, kun palveluntarjoaja muuttaa vastaanottavan jäsenvaltion alueelle harjoittaakseen tilapäisesti ja satunnaisesti ammattiaan. Mikään ei viittaa siihen, että AIRBNB Ireland olisi tällaisessa tilanteessa. Näin ollen se ei voi hyötyä direktiivin 2005/36/EY 5 artiklassa taatusta palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteesta.
104. Asiassa X-Steuerberatungsgesellschaft (45 ) antamassaan tuomiossa, johon AIRBNB Ireland vetoaa, yhteisöjen tuomioistuin totesi, että tällaisessa tilanteessa palveluntarjoaja ei myöskään voinut vedota direktiivissä 2006/123/EY (46 ) taattuun palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteeseen ja että näin ollen ammattiin pääsyn edellytyksiä oli arvioitava FEU-sopimuksen perusteella. (47)
105. Käsiteltävänä olevassa asiassa herää siis kysymys siitä, mikä on yhtäältä direktiivin 2000/31/EY ja tietoyhteiskunnan palvelujen vapaan liikkuvuuden periaatteen ja toisaalta jäsenvaltioiden toimivallan säännellä ammattiin pääsyn edellytyksiä välinen suhde.
106. Kirjallisuudessa on esitetty, että ammattiin pääsyn edellytyksiä ei voida soveltaa palveluntarjoajaan, joka tarjoaa palveluja internetin avulla. (48) Koordinoidun alan piiriin kuuluvat itse asiassa erityisesti vaatimukset, jotka liittyvät tietoyhteiskunnan palvelun harjoittamiseen osallistumiseen, kuten pätevyyttä, lupaa tai ilmoitusta koskevat vaatimukset, vaikka nämä vaatimukset ovatkin luonteeltaan yleisiä. (49) Toisin kuin direktiivissä 2006/123, (50) direktiivissä 2000/31 ei myöskään ole poikkeusta, jonka mukaan tietoyhteiskunnan palvelujen vapaa liikkuvuus ei vaikuta vaatimuksiin, jotka koskevat säännellyn ammatin harjoittamiseen pääsyä.
107. Näin ollen palveluntarjoaja, joka tarjoaa tietoyhteiskunnan palveluja alkuperäjäsenvaltiossaan, voi ainakin säännellyn ammatin harjoittamiseen pääsyä koskevien vaatimusten osalta vedota direktiivissä 2000/31/EY taattuun palvelujen vapaaseen liikkuvuuteen. (51) Koska tämä kysymys kuuluu direktiivin 2000/31 soveltamisalaan, sitä ei ole tarpeen arvioida primaarioikeuden valossa. (52)

(b) Direktiivin 2007/64/EY sovellettavuus

108. Komissio katsoo, että AIRBNB Payments UK:n tarjoamat palvelut saattavat kuulua direktiivin 2007/64/EY soveltamisalaan. (53)
109. Koska toinen kysymys esitetään siinä tapauksessa, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa ensimmäiseen kysymykseen myöntävästi, mikä tarkoittaa, että AIRBNB Ireland hyötyy direktiivissä 2000/31/EY taatusta tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteesta, rajoitan toisen kysymyksen analyysini kyseiseen direktiiviin.
110. Koska ennakkoratkaisupyynnössä ei myöskään mainita direktiiviä 2007/64 ja koska AIRBNB Payments UK ei ole pääasian asianosainen, en katso aiheelliseksi käsitellä direktiivin nojalla mahdollisesti esiin nousevia kysymyksiä, koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole antanut selvennystä ja muut osapuolet kuin komissio eivät ole esittäneet huomautuksia. Yhteisöjen tuomioistuimella ei itse asiassa ole riittävästi tietoa voidakseen analysoida niitä omasta aloitteestaan.

(c) tietoyhteiskunnan palvelujen vapaa liikkuvuus ja sen soveltamisala

111. Aluksi on huomattava, että direktiivin 2000/31 3 artiklan 1 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen alueelle sijoittautuneen palveluntarjoajan tarjoamat tietoyhteiskunnan palvelut ovat kyseisen jäsenvaltion kansallisten säännösten mukaisia, jotka kuuluvat kyseisen direktiivin 2 artiklan h alakohdassa määriteltyyn koordinoituun alaan. Sitä vastoin direktiivin 2000/31 3 artiklan 2 kohdassa kielletään muita jäsenvaltioita rajoittamasta tietoyhteiskunnan palvelujen vapaata liikkuvuutta yhteensovitettuun alaan kuuluvista syistä, lukuun ottamatta direktiivin 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja tapauksia.
112. Tietoyhteiskunnan palveluihin sovelletaan direktiivissä 2000/31/EY taattua vapaata liikkuvuutta vain direktiivin soveltamisalaan kuuluvilla aloilla. Direktiivin 2000/31 1 artiklan 5 kohdassa säädetään aloista ja kysymyksistä, joihin tätä direktiiviä ei sovelleta, mutta käsiteltävänä oleva asia ei koske mitään niistä. (54)
113. Direktiivin 2000/31/EY 3 artiklan 3 kohdan mukaan tietoyhteiskunnan palveluihin ei myöskään sovelleta vapaata liikkuvuutta direktiivin liitteessä mainittujen alojen osalta. Hoguet'n laissa säädetyt vaatimukset eivät kuulu mihinkään näistä aloista. (55)
114. Yhteensovitettuun alaan kuuluviin tietoyhteiskunnan palveluihin liittyvät vaatimukset voivat olla peräisin alkuperäjäsenvaltiosta tai - direktiivissä 2000/31/EY 3 artiklan 4 kohdassa säädetyissä rajoissa - muista jäsenvaltioista.
115. Nyt esillä olevassa asiassa on kyse jälkimmäisestä tilanteesta, jossa muun jäsenvaltion kuin alkuperäjäsenvaltion lainsäädäntö on omiaan rajoittamaan tietoyhteiskunnan palveluja ja kuuluu näin ollen alustavasti direktiivin 2000/31 3 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan. (56)
116. Direktiivin 2000/31 2 artiklan h alakohdassa, sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2000/31 johdanto-osan 21 kappaleen valossa, määritelty yhteensovitettu ala käsittää vaatimukset, jotka liittyvät tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen aloittamiseen ja harjoittamiseen, riippumatta siitä, ovatko ne luonteeltaan yleisiä vai onko ne laadittu nimenomaisesti näitä palveluja tai niiden tarjoajia varten. (57) Hoguet'n laissa säädetyt vaatimukset näyttävät näin ollen kuuluvan koordinoituun alaan.
117. Jotta muun jäsenvaltion kuin tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajan sijoittautumisjäsenvaltion asettama vaatimus olisi täytäntöönpanokelpoinen kyseistä palveluntarjoajaa vastaan ja johtaisi näiden palvelujen vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen, kyseisen vaatimuksen on oltava toimenpide, joka täyttää direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohdan a alakohdassa säädetyt aineelliset ja b alakohdassa säädetyt menettelylliset edellytykset.

(d) Direktiivistä 2000/31 poikkeavat toimenpiteet

118. Aluksi on huomattava, että vuonna 1970 annettu Hoguet'n laki on vanhempi kuin direktiivi 2000/31/EY. Näin ollen on ilmeistä, että kyseisessä laissa säädettyjä vaatimuksia ei ole muotoiltu ab initio mainitun direktiivin 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuiksi toimenpiteiksi. Direktiivissä 2000/31 ei myöskään ole lauseketta, jonka mukaan jäsenvaltiot voisivat pitää voimassa aikaisemmat toimenpiteet, jotka saattaisivat rajoittaa tietoyhteiskunnan palvelujen vapaata liikkuvuutta.
119. En kuitenkaan voi sulkea kokonaan pois sitä mahdollisuutta, että ennen direktiiviä 200/31 toteutettu tai sitä edeltävän lainsäädännön perusteella hyväksytty toimenpide voi rajoittaa tietoyhteiskunnan palvelujen vapaata liikkuvuutta edellyttäen, että se täyttää direktiivin 3 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset.
120. Lisäksi direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan sanamuodosta ilmenee, että jäsenvaltio voi poiketa direktiivin 3 artiklan 2 kohdasta kahdenlaisilla toimenpiteillä: toimenpiteillä, joihin sovelletaan direktiivin 3 artiklan 4 kohdan b alakohdassa säädettyjä menettelyllisiä edellytyksiä, ja toimenpiteillä, joihin ei sovelleta näitä edellytyksiä, eli ainakin tietyissä tapauksissa oikeudenkäynnissä toteutettavilla toimenpiteillä. (58)
121. On huomattava, että tämän asian olosuhteissa AIRBNB Irelandin rikosoikeudellinen vastuu pääasian oikeudenkäynnin päätteeksi riippuu vastauksesta siihen ennakkokysymykseen, oliko kyseinen palveluntarjoaja velvollinen täyttämään Hoguet'n lain säännöksissä asetetut vaatimukset. Mielestäni tämä on syy siihen, miksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, voidaanko kiinteistönvälittäjän ammatin harjoittamista koskevia sääntöjä soveltaa kyseiseen palveluntarjoajaan.
122. Kun tämä on tehty selväksi, siirryn seuraavaksi analysoimaan direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohdan a ja b alakohdassa säädettyjä edellytyksiä.

(e) Olennaiset edellytykset

123. Ensinnäkin direktiivin 2000/31/EY 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan i alakohdasta seuraa, että poikkeukset tietoyhteiskunnan palvelujen vapaasta liikkuvuudesta ovat sallittuja erityisesti silloin, kun ne ovat tarpeen yleiseen järjestykseen, kansanterveyden suojeluun, yleiseen turvallisuuteen tai kuluttajansuojaan liittyvistä syistä. Hoguet'n laissa säädetyillä vaatimuksilla näyttää olevan tarkoitus suojella kuluttajia.
124. Seuraavaksi direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaan näitä poikkeuksia voidaan soveltaa silloin, kun tietoyhteiskunnan palvelu, johon muun jäsenvaltion kuin alkuperämaan toteuttama toimenpide vaikuttaa, vahingoittaa tätä tavoitetta tai aiheuttaa vakavan ja vakavan vaaran sen vaarantumisesta.
125. Direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan iii alakohdan mukaan poikkeusten on oltava oikeasuhteisia.
126. Ennakkoratkaisupyynnössä ei ole mitään sellaista, jonka perusteella voitaisiin arvioida, täyttääkö pääasiassa kyseessä olevan kaltainen lainsäädäntö nämä vaatimukset.
127. Näin ollen jäsenvaltion, joka pyrkii yhteensovitettuun alaan kuuluvista syistä rajoittamaan tietoyhteiskunnan palvelujen vapaata liikkuvuutta, on osoitettava, että direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohdan a alakohdassa säädetyt aineelliset edellytykset täyttyvät.
128. Koska kyseessä olevan toimenpiteen toteuttamisen tarpeellisuutta ja sitä mahdollisuutta, että AIRBNB Irelandin palvelu haittaa jotakin direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan i alakohdassa mainittua tavoitetta, ei toista kysymystä voida ymmärtää muulla tavoin kuin siten, että sillä pyritään selvittämään, voidaanko muulle jäsenvaltiolle kuin alkuperäjäsenvaltiolle antaa oikeus asettaa omasta aloitteestaan ja aineellisia edellytyksiä tutkimatta kiinteistönvälittäjän ammatin harjoittamista koskevia vaatimuksia tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajille.
129. Katson, että direktiivi 2000/31/EY on esteenä sille, että jäsenvaltio voi tällaisissa olosuhteissa ja tällaisella tavalla rajoittaa tietoyhteiskunnan palvelujen vapaata liikkuvuutta toisesta jäsenvaltiosta.
130. Ensinnäkin direktiivin 2000/31 3 artiklan 1 kohdassa velvoitetaan alkuperäjäsenvaltiot varmistamaan, että niiden alueelle sijoittautuneen palveluntarjoajan tarjoamat tietoyhteiskunnan palvelut ovat niiden kansallisten säännösten mukaisia, joita sovelletaan näissä jäsenvaltioissa, jotka kuuluvat yhteensovitettuun alaan. (59) Tästä yleisestä velvollisuudesta poiketen, jotta direktiivin 2000/31 3 artiklan 1 kohdassa säädettyä periaatetta ei "vesitettäisi", kyseisen direktiivin 3 artiklan 4 kohta voidaan ymmärtää siten, että siinä annetaan muille jäsenvaltioille kuin alkuperäjäsenvaltiolle lupa poiketa palvelujen vapaasta liikkuvuudesta vain välillisesti.
131. Toiseksi direktiivin 2000/31/EY 3 artiklaa on tulkittava siten, että taataan tietoyhteiskunnan palvelujen vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä. (60) Jos myös muut jäsenvaltiot kuin alkuperäjäsenvaltio olisivat toimivaltaisia soveltamaan omasta aloitteestaan kaikkiin tietoyhteiskunnan palveluluokan tarjoajiin luonteeltaan yleisiä ja abstrakteja toimenpiteitä, tällaisten palvelujen vapaan liikkuvuuden periaate heikkenisi merkittävästi. Itse asiassa direktiivin 2000/31 3 artiklan 2 kohdassa taataan tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajalle tietty oikeusvarmuus: jollei direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohdassa sallituista poikkeuksista muuta johdu, kyseiseen palveluntarjoajaan ei voida soveltaa tiukempia vaatimuksia kuin ne, jotka on säädetty siinä jäsenvaltiossa voimassa olevassa aineellisessa lainsäädännössä, johon se on sijoittautunut.
132. Kolmanneksi direktiivin 2000/31/EY 3 artiklan 4 kohdan perusteella toteutetut toimenpiteet eivät koske tietoyhteiskunnan palveluja tai niiden tarjoajia vaan tiettyä palvelua.
133. Neljänneksi sen määrittämiseksi, onko tietoyhteiskunnan palvelulla haittaa tietylle tavoitteelle tai aiheutuuko siitä vakava ja vakava vaara, on mielestäni kaikissa tapauksissa aiheellista tutkia tapauksen olosuhteet.
134. Viidenneksi edellä esitettyjä näkökohtia tukevat menettelylliset edellytykset, jotka jäsenvaltion on täytettävä, jos se pyrkii rajoittamaan palvelujen vapaata liikkuvuutta, ja joihin palaan myöhemmin. (61) On huomattava, että direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaan jäsenvaltion, joka aikoo toteuttaa toimenpiteitä kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 kohdasta poikkeamiseksi, on ensin ilmoitettava komissiolle aikomuksestaan ja pyydettävä alkuperäjäsenvaltiota toteuttamaan tietoyhteiskunnan palveluja koskevia toimenpiteitä. Jos alkuperäjäsenvaltio ei ole antanut asianmukaista vastausta, kyseinen jäsenvaltio voi toteuttaa suunnitellut toimenpiteet. Nämä menettelylliset edellytykset vahvistavat selvästi, että direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet voidaan toteuttaa vain tapauskohtaisesti.
135. Näistä syistä katson, että muu jäsenvaltio kuin alkuperäjäsenvaltio voi poiketa tietoyhteiskunnan palvelujen vapaasta liikkuvuudesta vain tapauskohtaisesti toteutettavilla toimenpiteillä. (62)
136. Lisäksi katson, että Hoguet'n laissa säädetyt vaatimukset voivat herättää epäilyjä niiden oikeasuhteisuudesta. Osapuolten kuulemistilaisuudessa käymästä keskustelusta päättelen, että ei ole varmaa, että AIRBNB Ireland voisi Hoguet'n lain perusteella saada ammattiluvan. Tuomioistuin ei kuitenkaan voi ottaa kantaa tähän asiaan niiden tietojen perusteella, jotka ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin on toimittanut pyynnössään.
137. Joka tapauksessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, ovatko kyseessä olevat toimenpiteet kaikki sen tietoon saatetut seikat huomioon ottaen välttämättömiä kuluttajansuojan varmistamiseksi eivätkä ne ylitä sitä, mikä on tarpeen tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi.

(f) Menettelyyn liittyvät edellytykset

138. Muistutettakoon, että direktiivin 2000/31/EY 3 artiklan 4 kohdan b alakohdasta seuraa, että jäsenvaltion, joka aikoo toteuttaa toimenpiteitä, joilla rajoitetaan toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevien tietoyhteiskunnan palvelujen vapaata liikkuvuutta, on ensin ilmoitettava aikeestaan komissiolle ja pyydettävä alkuperäjäsenvaltiota toteuttamaan tietoyhteiskunnan palveluja koskevia toimenpiteitä.
139. Mikään ei viittaa siihen, että Ranskan tasavalta olisi pyytänyt Irlantia toteuttamaan tietoyhteiskunnan palveluja koskevia toimenpiteitä.
140. Ei myöskään ole ilmeistä, että komissiolle ilmoittamista koskeva edellytys olisi täyttynyt joko direktiivin 2000/31 täytäntöönpanon aikana tai sen jälkeen.
141. Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että teknisten määräysten ilmoittamatta jättäminen, kuten direktiivissä 2015/1535 säädetään, tarkoittaa, että näitä teknisiä määräyksiä ei voida soveltaa eikä niitä näin ollen voida panna täytäntöön yksityishenkilöitä vastaan. (63) Onko oikeudellinen seuraus sama, kun kyseessä on direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohdassa säädetty ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti komissiolle? (64)
142. Tässä yhteydessä on huomattava, että julkisasiamies Jacobs erotti asiassa Enichem Base ym. antamassaan ratkaisuehdotuksessa (65 ) toisistaan yhtäältä ilmoitusvelvollisuudet, joihin liittyy erityissäännöksiä, joiden nojalla komissio ja eri jäsenvaltiot voivat esittää huomautuksia tiedoksi annetuista luonnoksista ja joiden nojalla jäsenvaltioiden on tietyissä olosuhteissa lykättävä kyseisten luonnosten hyväksymistä tietyillä ajanjaksoilla, ja toisaalta ilmoitusvelvollisuudet, joita ei ole rajattu tällaisilla menettelyillä. Julkisasiamies Jacobs totesi tämän jälkeen, että koska ei ole olemassa mitään säädettyä menettelyä kyseisen toimenpiteen käyttöönoton lykkäämiseksi tai yhteisön valvontaa varten, ei voida väittää, että komissiolle ilmoittamatta jättäminen olisi johtanut siihen, että toimenpiteet olisivat lainvastaisia (66).
143. Tuomiossaan yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että koska yhteisön valvontamenettelyä säännösluonnosten osalta ei ole olemassa ja koska suunniteltujen sääntöjen täytäntöönpanon edellytykseksi ei ole asetettu komission hyväksyntää tai sitä, että komissio ei vastusta niitä, säännös, jossa jäsenvaltiot velvoitetaan ilmoittamaan komissiolle tällaisista säännösluonnoksista ja tällaisista säännöistä, ei anna yksityishenkilöille mitään oikeuksia, joita he voisivat vaatia kansallisissa tuomioistuimissa sillä perusteella, että säännöt on annettu ilman, että niistä on aiemmin ilmoitettu komissiolle. (67)
144. Myös myöhemmässä oikeuskäytännössä, joka koski direktiiviä 2015/1535 edeltäneissä direktiiveissä säädettyjen toimenpiteiden ilmoittamatta jättämistä, unionin tuomioistuin totesi, että säädöksissä, joihin sisältyy seuraamuksena soveltamatta jättäminen kyseisen laiminlyönnin vuoksi, säädetään asetusluonnosten unionin valvontamenettelystä ja asetetaan niiden voimaantulopäivän edellytykseksi se, että komissio hyväksyy ne tai ei vastusta niitä. (68)
145. Näiden oikeuskäytännössä esitettyjen näkökohtien perusteella on määriteltävä, mitä vaikutuksia direktiivissä 2000/31 säädetyllä ilmoittamatta jättämisellä on.
146. On totta, että direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohdassa ei anneta komissiolle valtuuksia kumota tai peruuttaa kansallisen toimenpiteen vaikutuksia. Toisaalta mainitun direktiivin 3 artiklan 6 kohdan mukaan komissio voi pyytää asianomaista jäsenvaltiota pidättäytymään suunnitelluista toimenpiteistä tai lopettamaan kiireellisesti kyseiset toimenpiteet. Lisäksi komissio voi käynnistää rikkomisesta johtuvan menettelyn jäsenvaltiota vastaan, jos se ei ole noudattanut velvollisuuttaan pidättäytyä toimenpiteen toteuttamisesta tai lopettaa se. (69)
147. Lisäksi direktiivin 2000/31/EY 3 artiklan 5 kohdassa annetaan jäsenvaltioille lupa toteuttaa kiireellisissä tapauksissa toimenpiteitä, joilla rajoitetaan tietoyhteiskunnan palvelujen vapaata liikkuvuutta. Kiireellisissä tapauksissa toimenpiteistä on ilmoitettava komissiolle mahdollisimman pian. Päätelmäni on, että ensi näkemältä toimenpide voi vaikuttaa ilman, että se edellyttää ennen sen voimaantuloa komission hyväksyntää tai vastustuksen puuttumista.
148. Direktiivissä 2015/1535 ei myöskään anneta komissiolle valtuuksia kumota tai lykätä kansallisten säännösten voimaantuloa. Sitä vastoin kyseisessä direktiivissä edellytetään, että jäsenvaltiot noudattavat komission ohjeita.
149. Lisäksi direktiivin 2015/1535 mukaan jäsenvaltio voi myös käyttää kiireellistä menettelyä, jos se katsoo, että teknisten määräysten laatiminen on tarpeen hyvin lyhyessä ajassa.
150. Näistä syistä ja ottaen huomioon direktiivissä 2015/1535 säädetyn teknisiä määräyksiä koskevan valvontamenettelyn ja tietoyhteiskunnan palvelujen vapaata liikkuvuutta rajoittavia toimenpiteitä koskevan valvontamenettelyn välisen analogian, katson, että direktiivin 2000/31/EY mukaan ilmoituksen tekemättä jättäminen johtaa siihen, että toimenpiteen täytäntöönpanokelvottomuutta ei voida soveltaa kyseisten palvelujen tarjoajaan.
151. Näiden näkökohtien perusteella ehdotan, että toiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että muu jäsenvaltio kuin se, jonka alueelle tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoaja on sijoittautunut, ei voi yhteensovitettuun alaan kuuluvista syistä rajoittaa näiden palvelujen vapaata liikkuvuutta vetoamalla tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajaan nähden omasta aloitteestaan ja ilman, että aineellisten edellytysten tutkiminen on tarpeen, Hoguet'n laissa säädettyjen kiinteistönvälittäjän ammatinharjoittamista koskevien vaatimusten kaltaisiin vaatimuksiin.

VI. Päätelmät

152. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Tribunal de grande instance de Paris'n (Ranska) tutkintatuomarin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

(1) Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY ("sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi") 2 artiklan a alakohta luettuna yhdessä teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 9 päivänä syyskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1535 1 artiklan b alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että palvelu, joka koostuu siitä, että sähköisen alustan kautta yhdistetään potentiaaliset vieraat ja lyhytaikaista majoitusta tarjoavat majoittajat tilanteessa, jossa tämän palvelun tarjoaja ei valvo näiden palvelujen tarjoamisen olennaisia menettelyjä, on kyseisissä säännöksissä tarkoitettu tietoyhteiskunnan palvelu.

(2) Direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että muu jäsenvaltio kuin se, jonka alueelle tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoaja on sijoittautunut, ei voi yhteensovitettuun alaan kuuluvista syistä rajoittaa näiden palvelujen vapaata liikkuvuutta vetoamalla tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajaan, omasta aloitteestaan ja ilman, että aineellisten edellytysten tutkiminen on tarpeen, sellaisiin vaatimuksiin kuin kiinteistönvälittäjän ammatin harjoittamiseen liittyvät vaatimukset, joista säädetään kiinteistö- ja liikeomaisuutta koskeviin tiettyihin liiketoimiin liittyvien toimintojen harjoittamisen edellytyksistä 2.1.1970 annetussa laissa N:o 70-9. Tämä laki ei kuitenkaan koske kiinteistönvälittäjän ja kiinteistönvälittäjän ammatinharjoittamisen edellytyksiä.

1 Alkuperäiskieli: Ranskan kieli: ranska.

2 Tuomio 20.12.2017 (C-434/15, EU:C:2017:981, 48 kohta).

3 Tuomio 10.4.2018 (C-320/16, EU:C:2018:221, 27 kohta).

4 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista ("Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä") (EYVL L 178, s. 1).

5 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, annettu 9 päivänä syyskuuta 2015, teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä (EUVL L 241, , s. 1). Ks. kyseisen direktiivin 10 artikla.

6 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, annettu 22 päivänä kesäkuuta 1998, teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä (EYVL L 204, s. 37), sellaisena kuin se on muutettuna 20 päivänä heinäkuuta 1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/48/EY (EYVL L 217, s. 18) (jäljempänä direktiivi 98/34).

7 Ks. direktiivin 2015/1535 10 artikla.

8 JORF, 4.1.1970, s. 142.

9 Tuomio 20.12.2017 (C-434/15, EU:C:2017:981).

10 Tuomio 10.4.2018 (C-320/16, EU:C:2018:221).

11 Tuomio 20.12.2017 (C-434/15, EU:C:2017:981).

12 Ks. https://www.airbnb.co.uk/terms#eusec7.

13 Tuomio 12.7.2011 (C-324/09, EU:C:2011:474, 109 kohta).

14 C-434/15, EU:C:2017:364, 27 kohta.

15 Tuomio 11.9.2014 (C-291/13, EU:C:2014:2209, 28 ja 29 kohta).

16 Tuomio 23.3.2010 (C-236/08-C-238/08, EU:C:2010:159, 23 ja 110 kohta).

17 Ks. lausuntoni asiassa Asociación Profesional Elite Taxi (C-434/15, EU:C:2017:364, 33 kohta).

18 Tuomio 2.12.2010 (C-108/09, EU:C:2010:725, 32-38 kohta).

19 Ks. lausuntoni asiassa Asociación Profesional Elite Taxi (C-434/15, EU:C:2017:364, 35 kohta).

20 Tuomio 20.12.2017 (C-434/15, EU:C:2017:981, 34 kohta).

21 Ks. tuomio 20.12.2017, Asociación Profesional Elite Taxi (C-434/15, EU:C:2017:981, 35 kohta).

22 Ks. tuomio 20.12.2017, Asociación Profesional Elite Taxi (C-434/15, EU:C:2017:981, 38 kohta). (Korostus lisätty).

23 Ks. tuomio 20.12.2017, Asociación Profesional Elite Taxi (C-434/15, EU:C:2017:981, 39 kohta).

24 Ks. tuomio 20.12.2017, Asociación Profesional Elite Taxi (C-434/15, EU:C:2017:981, 39 kohta).

25 Tuomio 20.12.2017 (C-434/15, EU:C:2017:981).

26 Tuomio 10.4.2018 (C-320/16, EU:C:2018:221).

27 Tuomio 20.12.2017 (C-434/15, EU:C:2017:981).

28 Tuomio 10.4.2018 (C-320/16, EU:C:2018:221).

29 Ks. tuomio 20.12.2017, C-434/15, EU:C:2017:981, 38 kohta.

30 Ks. myös lausuntoni asiassa Asociación Profesional Elite Taxi (C-434/15, EU:C:2017:364, 43 kohta). Ks. tältä osin myös Van Cleynenbreuel, P., "Le droit de l'Union européenne ne se prête-t-il pas (encore) à l'ubérisation des services?", Revue de la Faculté de droit de l'Université de Liège, nro 1, 2018, s. 114.

31 Ks. lausuntoni asiassa Asociación Profesional Elite Taxi (C-434/15, EU:C:2017:364, 31 kohta).

32 Tuomio 20.12.2017 (C-434/15, EU:C:2017:981).

33 Tuomio 10.4.2018 (C-320/16, EU:C:2018:221).

34 Ks. 20.12.2017 annettu tuomio Asociación Profesional Elite Taxi (C-434/15, EU:C:2017:981, 39 kohta) ja 10.4.2018 annettu tuomio Uber France (C-320/16, EU:C:2018:221, 21 kohta).

35 Ks. lausuntoni asiassa Asociación Profesional Elite Taxi (C-434/15, EU:C:2017:364, 51 kohta) ja asiassa Uber France (C-320/16, EU:C:2017:511, 15, 16 ja 20 kohta).

36 Ks. lausuntoni asiassa Asociación Profesional Elite Taxi (C-434/15, EU:C:2017:364, 50 kohta).

37 Ks. lausuntoni asiassa Asociación Profesional Elite Taxi (C-434/15, EU:C:2017:364, 34 kohta).

38 Tuomio 2.12.2010 (C-108/09, EU:C:2010:725).

39 Tuomio 2.12.2010 (C-108/09, EU:C:2010:725).

40 Ks. vastaavasti tuomio 2.12.2010, Ker-Optika (C-108/09, EU:C:2010:725, 41 kohta).

41 Toissijaisesti Ranskan hallitus väittää kirjallisissa huomautuksissaan, että rikosoikeudenkäyntiä, joka on pantu vireille sen jälkeen, kun on tehty rikosilmoitus, johon on liitetty hakemus asianosaisena toimimisesta siviilioikeudenkäynnissä, on pidettävä yksityishenkilöiden välisenä riita-asiana. Direktiiviin 2003/31 ei näin ollen voida vedota pääasiassa kyseessä olevassa riita-asiassa, ja näin ollen toinen kysymys on luonteeltaan hypoteettinen. Ranskan hallitus näytti kuitenkin suullisessa käsittelyssä peruuttavan toisen kysymyksen hypoteettisuutta koskevan väitteensä. Joka tapauksessa mikään ei viittaa siihen, että ennakkoratkaisupyynnön esittäneessä tuomioistuimessa käsiteltävänä oleva riita olisi kahden yksityishenkilön välinen riita. Lisäksi ennakkoratkaisupyynnön nimenomaisesta oikeudellisesta kehyksestä käy ilmi, että rikosoikeudellinen menettely, joka on aloitettu sen jälkeen, kun on tehty rikosilmoitus, johon on liitetty hakemus liittyä oikeudenkäyntiin siviiliosapuolena, voi johtaa rikosoikeudellisten seuraamusten määräämiseen.

42 Ks. erityisesti tuomio 7.7.2011, Agafiţei ym. (C-310/10, EU:C:2011:467, 28 kohta).

43 Ammattipätevyyden tunnustamisesta 7.9.2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL L 255, s. 22).

44 Tuomio 17.12.2015 (C-342/14, EU:C:2015:827, 35 kohta).

45 Tuomio 17.12.2015 (C-342/14, EU:C:2015:827).

46 Palveluista sisämarkkinoilla 12 päivänä joulukuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL L 376, s. 36).

47 Direktiivin 2006/123 17 artiklan 6 kohdan mukaan kyseisen direktiivin 16 artiklassa säädettyä palvelujen tarjoamisen vapauden periaatetta ei sovelleta direktiivin 2005/36 II osaston soveltamisalaan kuuluviin asioihin eikä siinä jäsenvaltiossa, jossa palvelu tarjotaan, sovellettaviin vaatimuksiin, joilla toiminta varataan tietylle ammattialalle. Ks. tuomio 17.12.2015, X-Steuerberatungsgesellschaft (C-342/14, EU:C:2015:827, 35 kohta).

48 Ks. erityisesti Hatzopoulos, V., The Collaborative Economy and EU Law, Hart Publishing, Oxford-Portland, 2018, s. 41.

49 Ks. direktiivin 2000/31/EY 2 artiklan h alakohta. Ks. myös Lodder, A.R., & Murray, A.D. (toim.), EU Regulation of E-Commerce: A Commentary, Edward Elgar Publishing, Cheltenham-Northampton, 2017, s. 29.

50 Ks. alaviite 47.

51 Ks. tältä osin User guide - Directive 2005/36/EC - Everything you need to know about the recognition of professional qualifications, https://ec.europa.eu, s. 15.

52 Ks. tältä osin tuomio 23.2.2016, komissio v. Unkari (C-179/14, EU:C:2016:108, 118 kohta). Ks. myös lausuntoni yhdistetyissä asioissa X ja Visser (C-360/15 ja C-31/16, EU:C:2017:397, 152 kohta).

53 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, annettu 13 päivänä marraskuuta 2007, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 97/7/EY, 2002/65/EY, 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta ja direktiivin 97/5/EY kumoamisesta (EUVL 2007, L 319, s. 1).

54 Direktiivin 2000/31 1 artiklan 5 kohdasta seuraa, että tätä direktiiviä ei sovelleta verotuksen alalla, henkilötietojen käsittelyyn liittyviin kysymyksiin eikä kartellilainsäädännön alaisiin sopimuksiin tai menettelytapoihin liittyviin kysymyksiin eikä tietoyhteiskunnan palvelujen tiettyihin toimintoihin, jotka on lueteltu tämän direktiivin 1 artiklan 5 kohdan d alakohdassa.

55 Ks. direktiivin 2000/31/EY liite. Kyseisen direktiivin 3 artiklan 3 kohdan toimivuudesta, ks. tuomio 29.11.2017, VCAST (C-265/16, EU:C:2017:913, 24 ja 25 kohta). Ks. myös lausuntoni asiassa VCAST (C-265/16, EU:C:2017:649, 19 kohta).

56 Ks. a contrario tuomio 11.9.2014, Papasavvas (C-291/13, EU:C:2014:2209, 35 kohta).

57 Vastaavasti vaatimuksia, jotka eivät kuulu koordinoituun alueeseen ja joita ei ole myöskään yhdenmukaistettu EU:n tasolla, on tarvittaessa arvioitava primaarioikeuden valossa. Ks. tältä osin tuomio 14.2.2008, Dynamic Medien (C-244/06, EU:C:2008:85, 23 kohta). Ks. myös Lodder, A.R., "Direktiivi 2000/31/EY tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista", teoksessa Lodder, A.R., & Murray, A.D. (toim.), EU Regulation of E-Commerce: A Commentary, Edward Elgar Publishing, Cheltenham-Northampton, 2017, s. 31.

58 Ks. myös direktiivin 2000/31 johdanto-osan 25 perustelukappale, jossa todetaan, että yksityisoikeudellisia riita-asioita käsittelevät kansalliset tuomioistuimet, siviilituomioistuimet mukaan lukien, voivat toteuttaa toimenpiteitä, joilla poiketaan tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen vapaudesta kyseisessä direktiivissä vahvistettujen edellytysten mukaisesti. Lisäksi direktiivin 2000/31 johdanto-osan 26 kappaleen mukaan jäsenvaltiot voivat kyseisessä direktiivissä säädettyjen edellytysten mukaisesti soveltaa rikosoikeutta ja rikosoikeudellisia menettelyjä koskevia kansallisia sääntöjään toteuttaakseen kaikki rikosten paljastamiseksi ja niistä syytteeseen panemiseksi tarvittavat tutkinta- ja muut toimenpiteet ilman, että tällaisista toimenpiteistä on tarpeen ilmoittaa komissiolle.

59 Ks. tuomio 25.10.2011, eDate Advertising ym. (C-509/09 ja C-161/10, EU:C:2011:685, 61 kohta). Ks. myös D'Acunto, S., "La directive 98/48 prévoyant un mécanisme de transparence règlementaire pour les information society services: un premier bilan après douze mois de fonctionnement" (Direktiivi 98/48/EY, jolla pyritään varmistamaan tietoyhteiskunnan palvelujen avoimuus: ensimmäinen tilannekatsaus douze mois de fonctionnementin jälkeen), Revue du droit de l'Union européenne, N:o 3, 2000, s. 628.

60 Ks. tuomio 25.10.2011, eDate Advertising ym. (C-509/09 ja C-161/10, EU:C:2011:685, 64 kohta).

61 Ks. tämän lausunnon 138-150 kohta.

62 Ks. komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan keskuspankille - Sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 3 artiklan 4-6 kohdan soveltaminen rahoituspalveluihin (KOM/2003/0259 lopullinen, kohdat 1 ja 2.1.2); komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle - Komission ensimmäinen kertomus 21 päivänä marraskuuta 2003 annetun direktiivin [2000/31] soveltamisesta (KOM(2003) 702 lopullinen, kohta 4.1). Ks. myös Crabit, E., "La directive sur le commerce électronique. Le projet "Méditerranée", Revue du Droit de l'Union Européenne, nro 4, 2000, s. 762 ja 792; Gkoutzinis, A., Internet Banking and the Law in Europe: Regulation, Financial Integration and Electronic Commerce, Cambridge University Press, Cambridge-New York, 2006, s. 283.

63 Ks. äskettäin tuomio 7.8.2018, Smith (C-122/17, EU:C:2018:631, 52 ja 53 kohta). Ks. myös lausuntoni asiassa Uber France (C-320/16, EU:C:2017:511, 37 kohta).

64 On huomattava, että jos Hoguet'n laissa säädettyjä vaatimuksia pidettäisiin direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina toimenpiteinä, kysymys direktiivissä 2000/31 säädetyn ilmoitusvelvollisuuden ja direktiivissä 2015/1535 säädetyn ilmoitusvelvollisuuden välisestä yhteydestä ei tulisi esiin. Jotta kansallisessa lainsäädännössä säädetty vaatimus voitaisiin luokitella "tekniseksi määräykseksi", johon sovelletaan viimeksi mainitun direktiivin mukaista ilmoitusvelvollisuutta, sillä on oltava erityinen tavoite ja tarkoitus säännellä tietoyhteiskunnan palveluja nimenomaisesti ja kohdennetusti (ks. lausuntoni Uber France, C-320/16, EU:C:2017:511, 24-33 kohta). Näin ei kuitenkaan ole tässä tapauksessa. Kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, kansalliset säännökset, joissa elinkeinotoiminnan harjoittaminen asetetaan ennakkoluvanvaraiseksi, eivät myöskään ole teknisiä määräyksiä (ks. tuomio 20.12.2017, Falbert ym., C-255/16, EU:C:2017:983, 16 kohta). Pohjimmiltaan Hoguet'n laki asettaa kiinteistönvälittäjätoiminnan harjoittamisen edellytykseksi ammattiluvan hankkimisen.

65 380/87, ei julkaistu, EU:C:1989:135.

66 Ks. julkisasiamies Jacobsin ratkaisuehdotus asiassa Enichem Base ym. 380/87, ei julkaistu, EU:C:1989:135, 14 kohta.

67 Ks. tuomio 13.7.1989, Enichem Base ym. (380/87, EU:C:1989:318, 20 ja 24 kohta).

68 Ks. tuomio 26.9.2000, Unilever (C-443/98, EU:C:2000:496, 43 kohta).

69 Ks. Crabit, E., La directive sur le commerce électronique. Le projet "Méditerranée", Revue du droit de l'Union européenne, nro 4, 2000, s. 791, ja Kightlinger, M.F., "A Solution to the Yahoo! Problem? The EC E-Commerce Directive as a Model for International Cooperation on Internet Choice of Law", Michigan Journal of International Law, vol. 24, nro 3, 2003, s. 737.

YHTEISO¨ JEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)

https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=221791&pageIndex=0&doclang=en&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=27786348

19. joulukuuta 2019 (*)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Direktiivi 2000/31/EY - Tietoyhteiskunnan palvelut - Direktiivi 2006/123/EY - Palvelut - Yritysten tai yksityishenkilöiden, joilla on vuokrattavia asuntoja, ja tällaista asuntoa etsivien henkilöiden välinen yhteys - Pätevyys - Kansallinen lainsäädäntö, jolla asetetaan tiettyjä rajoituksia kiinteistönvälittäjän ammatin harjoittamiselle - Direktiivi 2000/31/EY - 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan toinen luetelmakohta - Ilmoitusvelvollisuus toimenpiteistä, joilla rajoitetaan tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen vapautta - Ilmoituksen laiminlyönti - Täytäntöönpanokelpoisuus - Rikosoikeudenkäynti, johon liittyy siviilioikeudellinen liitännäiskanne)

Asiassa C-390/18,

SEUT 267 artiklaan perustuva ennakkoratkaisupyyntö, jonka tribunal de grande instance de Paris'n tutkintatuomari on esittänyt 7.6.2018 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 13.6.2018, rikosasiassa, jossa vastaajana on

X,

väliintulijat:

YA,

Airbnb Irlanti UC,

Hôtelière Turenne SAS,

Association pour un hébergement et un tourisme professionnels (AHTOP),

Valhotel,

TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),

toimien kokoonpanossa: presidentti K. Lenaerts, varapuheenjohtaja R. Silva de Lapuerta, jaostojen puheenjohtajat A. Arabadjiev, E. Regan, P. G. Xuereb ja L. S. Rossi sekä tuomarit E. Juhász, M. Ilešič, J. Malenovský, D. Šváby (esittelevä tuomari) ja N. Piçarra,

Julkisasiamies: M. Szpunar,

Rekisterinpitäjä: Giacobbo-Peyronnel, hallintovirkamies,

ottaa huomioon kirjallisen menettelyn ja 14. tammikuuta 2019 pidetyn kuulemistilaisuuden jälkeen,

otettuaan huomioon seuraavat huomautukset:

- Airbnb Ireland UC, edustajat: asianajajat D. Van Liedekerke, O.W. Brouwer ja A.A.J. Pliego Selie,

- Association pour un hébergement et un tourisme professionnels (AHTOP), avustajinaan asianajajat B. Quentin, G. Navarro ja M. Robert,

- Ranskan hallitus, asiamiehinään E. de Moustier ja R. Coesme,

- Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek, J. Vláčil ja T. Müller,

- Espanjan hallitus, asiamiehenä M. J. García-Valdecasas Dorrego,

- Luxemburgin hallitus, asiamiehenä aluksi D. Holderer ja sittemmin T. Uri,

- Euroopan komissio, jonka ovat laatineet L. Malferrari, É. Gippini Fournier ja S. L. Kalėda asiamiehinään,

kuultuaan julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen 30. huhtikuuta 2019 pidettävässä istunnossa,

antaa seuraavan tuloksen

Tuomio

1 Tämä ennakkoratkaisupyyntö koskee tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi) (EYVL L 178, s. 1) 3 artiklan tulkintaa.

2 Pyyntö on tehty rikosoikeudellisessa menettelyssä X:ää vastaan muun muassa siitä, että hän on käsitellyt rahoja, jotka liittyvät kiinteistöjen ja yritysten välitystoimintaan ja hallinnointiin, jota harjoittaa henkilö, jolla ei ole ammattilupaa.

Oikeudellinen tausta

EU:n lainsäädäntö

Direktiivi 98/34/EY

3 Teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (EYVL L 204, s. 37), sellaisena kuin se on muutettuna 20 päivänä heinäkuuta 1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/48/EY (EYVL L 217, s. 18) (jäljempänä direktiivi 98/34), 1 artiklan ensimmäisen kohdan 2 alakohdassa säädetään seuraavaa:

"Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

...

2. 'palvelulla' mitä tahansa tietoyhteiskunnan palvelua eli mitä tahansa palvelua, joka tavallisesti tarjotaan korvausta vastaan etänä, sähköisesti ja palvelun vastaanottajan yksilöllisestä pyynnöstä.

Tässä määritelmässä tarkoitetaan:

- 'etänä' tarkoittaa, että palvelu tarjotaan ilman, että osapuolet ovat samanaikaisesti läsnä,

- 'sähköisesti' tarkoittaa, että palvelu lähetetään alun perin ja vastaanotetaan määränpäässä tietojen käsittelyyn (mukaan lukien digitaalinen pakkaaminen) ja tallentamiseen tarkoitettujen sähköisten laitteiden avulla ja että se lähetetään, välitetään ja vastaanotetaan kokonaisuudessaan johtimitse, radioteitse, optisesti tai muulla sähkömagneettisella keinolla,

- 'palvelun vastaanottajan yksilöllisestä pyynnöstä' tarkoittaa, että palvelu tarjotaan toimittamalla tietoja yksilöllisestä pyynnöstä.

...'

Direktiivi (EU) 2015/1535

4 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/1535, annettu 9 päivänä syyskuuta 2015, teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä (EUVL L 241, , s. 1), kumosi ja korvasi direktiivin 98/34 7 päivästä lokakuuta 2015.

5 Direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa todetaan:

"Tässä direktiivissä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

...

(b) 'palvelulla' mitä tahansa tietoyhteiskunnan palvelua eli mitä tahansa palvelua, jota tarjotaan tavallisesti korvausta vastaan etänä, sähköisesti ja palvelun vastaanottajan yksilöllisestä pyynnöstä.

Tässä määritelmässä tarkoitetaan:

(i) 'etänä' tarkoittaa, että palvelua tarjotaan ilman, että osapuolet ovat samanaikaisesti läsnä;

(ii) 'sähköisesti' tarkoittaa, että palvelu lähetetään alun perin ja vastaanotetaan määränpäässä tietojen käsittelyyn (mukaan lukien digitaalinen pakkaaminen) ja tallentamiseen tarkoitettujen sähköisten laitteiden avulla ja että se lähetetään, välitetään ja vastaanotetaan kokonaisuudessaan langallisesti, radioteitse, optisesti tai muulla sähkömagneettisella tavalla;

(iii) 'palvelujen vastaanottajan yksilöllisestä pyynnöstä' tarkoittaa, että palvelu tarjotaan toimittamalla tietoja yksilöllisestä pyynnöstä.

Liitteessä I on suuntaa-antava luettelo palveluista, jotka eivät kuulu tämän määritelmän piiriin.".

6 Kyseisen direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa säädetään:

"Jollei 7 artiklasta muuta johdu, jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle kaikki teknistä määräystä koskevat luonnokset, paitsi jos niillä ainoastaan saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä kansainvälisen tai eurooppalaisen standardin koko teksti, jolloin riittää, että ne ilmoittavat kyseisestä standardista; jäsenvaltioiden on myös ilmoitettava komissiolle syyt, joiden vuoksi tällaisen teknisen määräyksen antaminen on tarpeen, jollei näitä syitä ole jo tuotu selvästi esiin luonnoksessa.".

...'

7 Direktiivin 2015/1535 10 artiklan toisen kohdan mukaan viittauksia direktiiviin 98/34/EY pidetään vastedes viittauksina direktiiviin 2015/1535/EY.

Direktiivi 2000/31/EY

8 Direktiivin 2000/31 johdanto-osan 8 kappaleessa todetaan:

"Tämän direktiivin tavoitteena on luoda oikeudellinen kehys, jolla varmistetaan tietoyhteiskunnan palvelujen vapaus jäsenvaltioiden välillä, eikä yhdenmukaistaa rikosoikeuden alaa sinänsä.

9 Direktiivin 2000/31 2 artiklan a alakohdassa, sellaisena kuin se oli ennen direktiivin 2015/1535 voimaantuloa, "tietoyhteiskunnan palveluilla" tarkoitettiin direktiivin 98/34 1 artiklan ensimmäisen kohdan 2 alakohdassa tarkoitettuja palveluja. Kyseisen direktiivin voimaantulon jälkeen tätä viittausta on pidettävä viittauksena direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohtaan.

10 Direktiivin 2000/31 2 artiklan h alakohdassa säädetään:

"h) 'koordinoidulla alalla' jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä säädettyjä vaatimuksia, joita sovelletaan tietoyhteiskunnan palveluntarjoajiin tai tietoyhteiskunnan palveluihin riippumatta siitä, ovatko ne luonteeltaan yleisiä vai erityisesti niitä varten laadittuja.

(i) Koordinoidulla alalla on kyse vaatimuksista, joita palveluntarjoajan on noudatettava seuraavien osalta:

- tietoyhteiskunnan palvelun toiminnan aloittaminen, kuten pätevyys-, lupa- tai ilmoitusvaatimukset,

- tietoyhteiskunnan palvelun harjoittaminen, kuten palvelun tarjoajan käyttäytymistä koskevat vaatimukset, palvelun laatua tai sisältöä koskevat vaatimukset, mukaan lukien mainontaan ja sopimuksiin sovellettavat vaatimukset, tai palvelun tarjoajan vastuuta koskevat vaatimukset;

(ii) Koordinoitu kenttä ei kata sellaisia vaatimuksia kuin:

- tavaroihin sellaisenaan sovellettavat vaatimukset,

- tavaroiden toimittamiseen sovellettavat vaatimukset,

- vaatimukset, joita sovelletaan palveluihin, joita ei tarjota sähköisesti.".

11 Kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 ja 4-6 kohdassa säädetään seuraavaa:

'2. Jäsenvaltiot eivät saa koordinoidulla alalla olevista syistä rajoittaa vapautta tarjota tietoyhteiskunnan palveluja toisesta jäsenvaltiosta käsin.

...

4. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa toimenpiteitä 2 kohdasta poikkeamiseksi tietyn tietoyhteiskunnan palvelun osalta, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a) toimenpiteiden on oltava:

(i) tarpeen jostakin seuraavista syistä:

- yleinen järjestys, erityisesti rikosten ehkäiseminen, tutkinta, selvittäminen ja syytteeseenpano, mukaan lukien alaikäisten suojelu, sekä rotuun, sukupuoleen, uskontoon tai kansallisuuteen perustuvan vihan lietsomisen ja yksittäisiä henkilöitä koskevien ihmisarvon loukkausten torjunta,

- kansanterveyden suojelu,

- yleinen turvallisuus, mukaan lukien kansallisen turvallisuuden ja puolustuksen turvaaminen,

- kuluttajien, myös sijoittajien, suojelu;

(ii) tiettyyn tietoyhteiskunnan palveluun kohdistuvat toimet, jotka vahingoittavat i alakohdassa tarkoitettuja tavoitteita tai jotka aiheuttavat vakavan ja vakavan vaaran näiden tavoitteiden vahingoittumisesta;

(iii) oikeassa suhteessa näihin tavoitteisiin nähden;

(b) ennen kyseisten toimenpiteiden toteuttamista ja rajoittamatta tuomioistuinmenettelyä, mukaan lukien esitutkinta ja rikostutkinnan yhteydessä toteutetut toimet, jäsenvaltio on:

- on pyytänyt 1 kohdassa tarkoitettua jäsenvaltiota toteuttamaan toimenpiteitä ja tämä ei ole toteuttanut niitä tai ne ovat riittämättömiä,

- ilmoittanut komissiolle ja 1 kohdassa tarkoitetulle jäsenvaltiolle aikomuksestaan toteuttaa tällaisia toimenpiteitä.

5. Jäsenvaltiot voivat kiireellisissä tapauksissa poiketa 4 kohdan b alakohdassa säädetyistä edellytyksistä. Tällöin toimenpiteistä on ilmoitettava mahdollisimman pian komissiolle ja 1 kohdassa tarkoitetulle jäsenvaltiolle ja ilmoitettava syyt, joiden vuoksi jäsenvaltio katsoo asian olevan kiireellinen.
6. Komissio tutkii mahdollisimman nopeasti, ovatko ilmoitetut toimenpiteet yhteisön oikeuden mukaisia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltion mahdollisuutta jatkaa kyseisiä toimenpiteitä; jos komissio toteaa, että toimenpide on yhteisön oikeuden vastainen, se pyytää kyseistä jäsenvaltiota pidättäytymään ehdotetuista toimenpiteistä tai lopettamaan ne kiireellisesti. Direktiivi 2006/123/EY

12 Palveluista sisämarkkinoilla 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY (EUVL L 376, s. 36) 3 artiklan 1 kohdassa säädetään:

"Jos tämän direktiivin säännökset ovat ristiriidassa sellaisen toisen yhteisön säädöksen säännöksen kanssa, joka koskee tiettyjä näkökohtia, jotka koskevat palvelutoiminnan aloittamista tai harjoittamista tietyillä aloilla tai tietyissä ammateissa, toisen yhteisön säädöksen säännös on ensisijainen, ja sitä sovelletaan kyseisiin erityisaloihin tai ammatteihin". ...'

Ranskan lainsäädäntö

13 Tiettyihin kiinteää omaisuutta ja taloudellista liikearvoa koskeviin liiketoimiin liittyvän toiminnan harjoittamisen edellytyksistä 2.1.1970 annetun lain N:o 70-9 (JORF, 4.1.1970, s. 142) 1 §:ssä, sellaisena kuin se on pääasian tosiseikkoihin sovellettavassa muodossaan (jäljempänä Hoguet'n laki), säädetään:

"Tämän lain säännöksiä sovelletaan kaikkiin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, jotka osallistuvat tai avustavat säännöllisesti, myös sivutoimisesti, missä tahansa liiketoimessa, joka vaikuttaa toisten tavaroihin, ja joka liittyy:

1. olemassa olevien tai rakenteilla olevien rakennusten osto, myynti, etsintä, vaihto, vuokraus tai alivuokraus, kausiluonteinen tai muu, kalustettu tai kalustamaton;

...'

14 Kyseisen lain 3 artiklassa säädetään:

"Edellä 1 artiklassa lueteltuja toimintoja voivat harjoittaa ainoastaan luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, joilla on ammatillinen lupa, jonka on myöntänyt valtioneuvoston asetuksella, alueellisen kauppa- ja teollisuuskamarin puheenjohtajan tai Île-de-France'n alueellisen kauppa- ja teollisuuskamarin puheenjohtajan määräajaksi ja noudattaen sääntöjä, joissa luetellaan liiketoimet, joita nämä henkilöt voivat harjoittaa. ...

Lupa voidaan myöntää ainoastaan luonnollisille henkilöille sillä edellytyksellä, että he:

1. esittää todisteet ammatillisesta pätevyydestään;
2. esitettävä todiste rahoitusvakuudesta, joka mahdollistaa varojen palauttamisen ...;
3. ottaa vakuutuksen siviili- ja ammatillisen vastuun taloudellisten seurausten varalta;
4. eivät kuulu johonkin validointi- tai hylkäysehtoon ...

...'

15 Kyseisen lain 5 artiklassa säädetään:

"Edellä 1 artiklassa tarkoitettujen henkilöiden, jotka ottavat vastaan tai pitävät hallussaan rahasummia ..., on noudatettava valtioneuvoston asetuksessa säädettyjä ehtoja, erityisesti kirjanpitoa ja kuittien toimittamista koskevia muodollisuuksia sekä muita tästä toimeksiannosta johtuvia velvoitteita.".

16 Kyseisen lain 14 § on muotoiltu seuraavasti:

"Seuraavista teoista voidaan tuomita 6 kuukauden vankeusrangaistus ja 7 500 euron sakko:

(a) 1 artiklassa lueteltujen liiketoimien lainaaminen tai säännöllinen avustaminen, myös avustavan toiminnan muodossa, ilman 3 artiklan mukaisesti myönnettyä voimassa olevaa toimilupaa tai sen jälkeen, kun tällainen toimilupa on palautettu, tai jos edellä mainittua toimilupaa ei ole palautettu sen jälkeen, kun toimivaltainen hallintoelin on todennut, ettei se ole pätevä;

...'

17 Hoguet'n lain 16 artiklassa säädetään:

"Seuraavista teoista voidaan tuomita kahden vuoden vankeusrangaistus ja 30 000 euron sakko:

1. ottaa vastaan tai pitää hallussaan 1 artiklassa lueteltujen liiketoimien ajankohtana missä ominaisuudessa tai millä tavalla tahansa rahamääriä, tavaroita tai arvopapereita, jotka ovat:

(a) 3 artiklan vastaisesti;

(b) rikkoo 5 artiklassa säädettyjä edellytyksiä, jotka koskevat kirjanpidon pitämistä ja kuittien toimittamista, kun tällaisia asiakirjoja ja kuitteja vaaditaan laissa;

...'

Pääasiassa kyseessä oleva riita ja ennakkoratkaisukysymykset

18 Airbnb Ireland UC, Dubliniin (Irlanti) Irlannin lainsäädännön mukaisesti perustettu yhtiö, on osa Airbnb Groupia, joka koostuu useista yhtiöistä, jotka ovat suoraan tai välillisesti Yhdysvaltoihin sijoittautuneen Airbnb Inc:n omistuksessa. Airbnb Ireland tarjoaa sähköistä alustaa, jonka tarkoituksena on välittää välityspalkkiota vastaan erityisesti Ranskassa yhteyksiä toisaalta vuokra-asuntoja vuokraavien ammatti- tai yksityishenkilöiden ja toisaalta tällaisia asuntoja etsivien henkilöiden välille. Airbnb Payments UK Ltd, joka on perustettu Lontoossa (Yhdistynyt kuningaskunta) Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaisesti, tarjoaa verkkomaksupalveluja osana tätä yhteydenpitopalvelua ja hallinnoi konsernin maksutoimintaa Euroopan unionissa. Lisäksi Airbnb France SARL, joka on Ranskan lainsäädännön mukaisesti perustettu yhtiö ja Airbnb Irelandin toimittaja, vastaa kyseisen alustan myynninedistämisestä käyttäjien keskuudessa Ranskan markkinoilla järjestämällä muun muassa mainoskampanjoita kohdeyleisöille.

19 Sen lisäksi, että Airbnb Ireland tarjoaa isäntien ja vieraiden välisiä yhteyksiä tarjoukset keskitettävän sähköisen alustan avulla, se tarjoaa isännille tiettyjä muita palveluja, kuten lomakkeen, jossa he voivat esittää tarjouksensa sisällön, mahdollisuuden valokuvauspalveluun sekä mahdollisuuden vastuuvakuutukseen ja enintään 800 000 euron takuuseen vahinkojen varalta. Lisäksi se tarjoaa niille valinnaisen työkalun, jonka avulla voidaan arvioida vuokrahinta ottaen huomioon kyseiseltä alustalta otetut markkinoiden keskiarvot. Lisäksi jos isäntä hyväksyy vieraan, hän siirtää Airbnb Payments UK:lle vuokrahinnan, johon lisätään 6%-12% tästä summasta Airbnb Irelandin tarjoamien maksujen ja palvelun osalta. Airbnb Payments UK säilyttää rahat vieraan puolesta ja lähettää ne sitten 24 tuntia sen jälkeen, kun vieras on kirjautunut sisään, isännälle tilisiirtona, jolloin vieras saa varmuuden siitä, että kiinteistö on olemassa, ja isäntä saa takuun maksusta. Lopuksi Airbnb Ireland on ottanut käyttöön järjestelmän, jonka avulla isäntä ja vieras voivat jättää arvion asteikolla nollasta viiteen tähteä, ja tämä arviointi on saatavilla kyseisellä sähköisellä alustalla.

20 Käytännössä, kuten Airbnb Irelandin antamista selityksistä käy ilmi, vuokra-asuntoa etsivät internetin käyttäjät ottavat yhteyden Airbnb Irelandin sähköiseen alustaan, ilmoittavat haluamansa paikan ja valitsemansa ajanjakson ja henkilömäärän. Tämän perusteella Airbnb Ireland tarjoaa heille luettelon saatavilla olevista majoituspaikoista, jotka vastaavat näitä kriteerejä, jotta käyttäjät voivat valita haluamansa majoituspaikan ja varata sen verkossa.

21 Tässä yhteydessä kyseessä olevan sähköisen alustan käyttäjät, sekä isännät että vieraat, tekevät Airbnb Irelandin kanssa sopimuksen tämän alustan käytöstä ja Airbnb Payments UK:n kanssa sopimuksen tämän alustan kautta suoritettavista maksuista.

22 Association pour un hébergement et un tourisme professionnels (Association pour un hébergement et un tourisme professionnels, AHTOP) jätti 24. tammikuuta 2017 kantelun sekä hakemuksen liittyä siviiliasianosaisena menettelyyn muun muassa siitä, että se oli harjoittanut rakennusten ja yritysten välitystoimintaa ja hallinnointia koskevaa toimintaa ilman ammattilupaa Hoguet'n lain nojalla 11. huhtikuuta 2012 ja 24. tammikuuta 2017 välisenä aikana.

23 Valituksensa tueksi AHTOP väittää, että Airbnb Ireland ei ainoastaan yhdistä kahta osapuolta alustansa kautta, vaan se tarjoaa myös lisäpalveluja, jotka merkitsevät välitystoimintaa kiinteistökaupoissa.

24 Tämän kantelun tekemisen jälkeen Tribunal de grande instance de Paris'n (Tribunal de grande instance de Paris, Ranska) yleinen syyttäjä nosti 16.3.2017 syytteen muun muassa siitä, että henkilö, jolla ei ole ammatillista toimilupaa, on Hoguet'n lain vastaisesti käsitellyt 11.4.2012 ja 24.1.2017 välisenä aikana kiinteistöjen ja yritysten välitystoimintaan ja hallinnointiin liittyviä rahoja.

25 Airbnb Ireland kiistää toimivansa kiinteistönvälittäjänä ja väittää, että Hoguet Law ei ole sovellettavissa, koska se on ristiriidassa direktiivin 2000/31 kanssa.

26 Tässä yhteydessä tribunal de grande instance de Paris'n tutkintatuomari on epävarma siitä, onko Airbnb Irelandin tarjoama palvelu luokiteltava kyseisessä direktiivissä tarkoitetuksi "tietoyhteiskunnan palveluksi", ja jos näin on, onko se esteenä sille, että Hoguet'n lakia sovelletaan tähän yhtiöön pääasian oikeudenkäynnissä, vai eikö tämä direktiivi päinvastoin ole esteenä sille, että Airbnb Irelandia vastaan nostetaan rikosoikeudellinen kanne kyseisen lain perusteella.

27 Näissä olosuhteissa tribunal de grande instance de Paris'n tutkintatuomari päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

"(1) Sovelletaanko palveluihin, joita Airbnb Ireland tarjoaa Ranskassa Irlannista käsin hallinnoidun sähköisen alustan kautta, [direktiivin 2000/31] 3 artiklassa säädettyä palvelujen tarjoamisen vapautta?

(2) Ovatko [Hoguet'n laissa] säädetyt kiinteistönvälittäjän ammatin harjoittamista Ranskassa koskevat rajoittavat säännöt täytäntöönpanokelpoisia Airbnb Irelandia vastaan?".

Ennakkoratkaisukysymysten käsittely

Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen

28 Airbnb Ireland väittää, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on katsonut virheellisesti, että Airbnb Irelandin toiminta kuuluu Hoguet-lain soveltamisalaan. Ranskan hallitus ilmaisi saman näkemyksen kuulemisessa.

29 Tältä osin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden tulkintaa koskevilla kysymyksillä, jotka kansallinen tuomioistuin on esittänyt asiallisessa ja lainsäädännöllisessä kontekstissa, jonka määrittelystä kyseinen tuomioistuin on vastuussa ja jonka oikeellisuus ei kuulu unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi, on relevanssiolettama. Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä ratkaisemasta kansallisen tuomioistuimen esittämää kysymystä vain silloin, kun on täysin ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkinnalla ei ole mitään yhteyttä pääasian todellisiin tosiseikkoihin tai sen tarkoitukseen, kun ongelma on hypoteettinen tai kun unionin tuomioistuimella ei ole käytettävissään sellaista tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin liittyvää aineistoa, jota se tarvitsee voidakseen antaa käyttökelpoisen vastauksen sille esitetyille kysymyksille (tuomio 22.6.2010, Melki ja Abdeli, tuomio C-188/10 ja C-189/10, EU:C:2010:363, 27 kohta).

30 Nyt esillä olevassa asiassa, kuten Ranskan hallitus myöntää, ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin nostaa pohjimmiltaan esiin kysymyksen Hoguet-lain säännösten täytäntöönpanokelpoisuudesta Airbnb Irelandia vastaan, koska se katsoo implisiittisesti, että kyseisen yhtiön tarjoama välityspalvelu kuuluu kyseisen lain aineelliseen soveltamisalaan.

31 Ei ole kuitenkaan ilmeisen selvää, että ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen tulkinta Hoguet'n laista olisi selvästi esteenä ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvien kansallisen oikeuden säännösten sanamuodon perusteella (ks. vastaavasti tuomio 22.6.2010, Melki ja Abdeli, C-188/10 ja C-189/10, EU:C:2010:363, 28 kohta).

32 Airbnb Ireland väittää lisäksi, että ennakkoratkaisupyyntö sisältää yhteenvedon Ranskan kansallisesta lainsäädännöstä ja että siinä olisi pitänyt ottaa huomioon myös muut kyseisen lainsäädännön säännökset. Komissio puolestaan väittää, että tämä päätös on virheellinen, koska siitä puuttuu tosiseikkoja koskevia yksityiskohtia.

33 Nyt esillä olevassa asiassa ennakkoratkaisupyynnössä selostetaan lyhyesti mutta täsmällisesti asian kannalta merkityksellinen kansallinen oikeudellinen tausta sekä riidan alkuperä ja luonne. Tästä seuraa, että ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin on määritellyt riittävällä tavalla unionin oikeuden tulkintaa koskevan pyyntönsä tosiseikat ja oikeudellisen asiayhteyden ja että se on toimittanut unionin tuomioistuimelle kaikki tarvittavat tiedot, jotta se voi vastata hyödyllisesti tähän pyyntöön (tuomio 23.3.2006, Enirisorse, C-237/04, EU:C:2006:197, 19 kohta).

34 Näissä olosuhteissa tätä ennakkoratkaisupyyntöä ei voida pitää kokonaisuudessaan tutkimatta jättämättömänä.

Alustavat havainnot

35 AHTOP ja komissio väittävät huomautuksissaan, että pääasiassa kyseessä olevaa lainsäädäntöä on arvioitava ottaen huomioon paitsi direktiivi 2000/31 myös ammattipätevyyden tunnustamisesta 7.9.2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY (EUVL L 255, s. 1). 22) ja maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 97/7/EY, 2002/65/EY, 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta ja direktiivin 97/5/EY kumoamisesta 13 päivänä marraskuuta 2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/64/EY (EUVL L 319, s. 1).

36 Tältä osin on muistutettava, että SEUT 267 artiklassa määrätyssä menettelyssä, jossa määrätään kansallisten tuomioistuinten ja yhteisöjen tuomioistuimen välisestä yhteistyöstä, viimeksi mainitun tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle vastaus, joka on sille hyödyllinen ja jonka avulla se voi ratkaista sen käsiteltävänä olevan asian. Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin voi poimia kaikista kansallisen tuomioistuimen toimittamista tiedoista, erityisesti ennakkoratkaisupyynnön perusteluista, ne unionin oikeuden säännökset ja periaatteet, jotka edellyttävät tulkintaa pääasiassa kyseessä olevan riita-asian kohteen kannalta, muotoillakseen uudelleen sille esitetyt kysymykset ja tulkitakseen kaikkia niitä unionin oikeuden säännöksiä, joita kansalliset tuomioistuimet tarvitsevat ratkaistakseen niissä vireillä olevat kanteet, vaikka kyseisiä säännöksiä ei nimenomaisesti mainittaisikaan näissä kysymyksissä (ks. tältä osin tuomio 16.7.2015, Abcur, C-544/13 ja C-545/13, EU:C:2015:481, 33 ja 34 kohta ja siellä viitattu oikeuskäytäntö).

37 Kansallisen tuomioistuimen on kuitenkin yksin määriteltävä niiden kysymysten kohde, jotka se haluaa saattaa yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Näin ollen, jos pyyntö itsessään ei osoita tarvetta muotoilla uudelleen näitä kysymyksiä, yhteisöjen tuomioistuin ei voi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitetun asianosaisen pyynnöstä tutkia kysymyksiä, joita kansallinen tuomioistuin ei ole esittänyt sille. Jos kansallinen tuomioistuin katsoisi oikeudenkäynnin aikana tapahtuneen kehityksen perusteella tarpeelliseksi hankkia uusia tulkintoja unionin oikeudesta, sen olisi esitettävä unionin tuomioistuimelle uusi ennakkoratkaisupyyntö (ks. tältä osin tuomio 11.6.2015, Berlington Hungary ym., C-98/14, EU:C:2015:386, 48 kohta ja siellä viitattu oikeuskäytäntö).

38 Nyt esillä olevassa asiassa ja koska ennakkoratkaisukysymyksissä ei mainita direktiivejä 2005/36 ja 2007/64 eikä ennakkoratkaisupyynnössä esitetä muita sellaisia perusteluja, jotka edellyttäisivät, että yhteisöjen tuomioistuin tarkastelee näiden direktiivien tulkintaa voidakseen antaa hyödyllisen vastauksen ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, yhteisöjen tuomioistuimella ei ole mitään syytä tutkia näitä direktiivejä koskevia väitteitä, mikä johtaisi tosiasiassa siihen, että yhteisöjen tuomioistuin muuttaisi sille esitettyjen kysymysten sisältöä.

Ensimmäinen kysymys

39 Ensimmäisessä kysymyksessään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee pääasiassa, onko direktiivin 2000/31 2 artiklan a alakohtaa tulkittava siten, että välityspalvelua, jonka tarkoituksena on sähköisen alustan avulla yhdistää korvausta vastaan potentiaaliset vieraat ja lyhytaikaisia majoituspalveluja tarjoavat ammattimaiset tai ei-ammattimaiset majoittajat, ja joka tarjoaa myös tiettyjä muita palveluja, kuten tarjouksen sisällön esittämiseen tarkoitetun lomakkeen, valokuvauspalvelun, vastuuvakuutuksen ja takuun vahingonkorvausten varalta, välineen vuokrahinnan arvioimiseksi tai näiden majoituspalvelujen maksupalveluja, on luokiteltava direktiivissä 2000/31 tarkoitetuksi "tietoyhteiskunnan palveluksi".

40 Aluksi on ensinnäkin todettava - eikä tätä ole kiistetty asianosaisilta tai muilta asianosaisilta tässä oikeudenkäynnissä - että pääasiassa kyseessä oleva välitystoiminta kuuluu SEUT 56 artiklassa ja direktiivissä 2006/123 tarkoitettuun "palvelun" käsitteeseen.

41 Toiseksi on kuitenkin muistutettava, että direktiivin 2006/123 3 artiklan 1 kohdan mukaan tätä direktiiviä ei sovelleta, jos sen säännökset ovat ristiriidassa sellaisen toisen unionin säädöksen säännöksen kanssa, jolla säännellään tiettyjä näkökohtia, jotka koskevat palvelutoiminnan aloittamista tai harjoittamista tietyissä palveluissa tai tietyissä ammateissa.

42 Sen määrittämiseksi, kuuluuko pääasiassa kyseessä olevan kaltainen palvelu direktiivin 2006/123 soveltamisalaan, kuten AHTOP ja Ranskan hallitus väittävät, vai sitä vastoin direktiivin 2000/31 soveltamisalaan, kuten Airbnb Ireland, Tšekin ja Luxemburgin hallitukset sekä komissio väittävät, on näin ollen määriteltävä, onko tällainen palvelu luokiteltava direktiivin 2000/31 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetuksi "tietoyhteiskunnan palveluksi".

43 Tältä osin ja ottaen huomioon AHTOP:n tekemässä kantelussa tarkoitettujen tosiseikkojen ja ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevan rikosoikeudenkäynnin ja siihen liittyvän siviilikanteen kattaman ajanjakson, direktiivin 2000/31/EY 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettu "tietoyhteiskunnan palvelun" käsitteen määritelmä on mainittu peräkkäin direktiivin 98/34/EY 1 artiklan ensimmäisen kohdan 2 alakohdassa ja 7.10.2015 alkaen direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa. Tätä määritelmää ei kuitenkaan muutettu direktiivin 2015/1535 voimaantulon yhteydessä 7.10.2015, minkä vuoksi tässä tuomiossa viitataan ainoastaan tähän direktiiviin.

44 Direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan "tietoyhteiskunnan palvelun" käsite kattaa "kaikki palvelut, joita tarjotaan tavallisesti korvausta vastaan etänä, sähköisesti ja palvelujen vastaanottajan yksilöllisestä pyynnöstä".

45 Nyt esillä olevassa asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, kuten edellä olevasta 18 kohdasta ilmenee, että pääasiassa kyseessä olevan palvelun tarkoituksena on sähköisen alustan avulla yhdistää korvausta vastaan potentiaaliset vieraat ja lyhytaikaisia majoituspalveluja tarjoavat ammattimaiset tai ei-ammattimaiset majoittajat, jotta nämä voivat varata majoituksen.

46 Tästä seuraa ensinnäkin, että kyseinen palvelu tarjotaan korvausta vastaan, vaikka Airbnb Payments UK:n saama korvaus peritäänkin vain vieraalta eikä myöskään isännältä.

47 Seuraavaksi, jos isäntä ja vieras ovat yhteydessä toisiinsa sähköisen alustan välityksellä ilman, että välityspalvelun tarjoaja, isäntä tai vieras ovat samanaikaisesti läsnä, kyse on sähköisesti ja etänä tarjottavasta palvelusta. Osapuolet eivät ole missään vaiheessa Airbnb Irelandin tai Airbnb Payments UK:n ja isännän tai vieraan välisen sopimuksen tekoprosessin aikana missään muussa vaiheessa yhteydessä toisiinsa kuin Airbnb Irelandin sähköisen alustan välityksellä.

48 Lopuksi on todettava, että kyseinen palvelu tarjotaan palvelun vastaanottajien yksilöllisestä pyynnöstä, koska siihen liittyy sekä isännän mainoksen asettaminen verkkoon että mainoksesta kiinnostuneen vieraan yksilöllinen pyyntö.

49 Näin ollen tällainen palvelu täyttää direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyt neljä kumulatiivista edellytystä ja on siten periaatteessa direktiivissä 2000/31 tarkoitettu "tietoyhteiskunnan palvelu".

50 Kuten asianosaiset ja muut asianosaiset tässä menettelyssä esittävät, unionin tuomioistuin on kuitenkin katsonut, että vaikka välityspalvelu, joka täyttää kaikki nämä edellytykset, on lähtökohtaisesti palvelu, joka on erillinen siitä myöhemmästä palvelusta, johon se liittyy, ja joka on näin ollen luokiteltava "tietoyhteiskunnan palveluksi", näin ei kuitenkaan voi olla, jos käy ilmi, että tämä välityspalvelu on erottamaton osa kokonaispalvelua, jonka pääosa on muun oikeudellisen luokituksen piiriin kuuluva palvelu (ks. tältä osin tuomio 20.12.2017, Asociación Profesional Elite Taxi, C-434/15, EU:C:2017:981, 40 kohta).

51 Käsiteltävänä olevassa asiassa AHTOP väittää lähinnä, että Airbnb Irelandin tarjoama palvelu on erottamaton osa kokonaispalvelua, jonka tärkein osa on majoituspalvelun tarjoaminen. Tätä varten se väittää, että Airbnb Ireland ei ainoastaan yhdistä kahta osapuolta samannimisen sähköisen alustansa kautta, vaan tarjoaa myös lisäpalveluja, jotka ovat tyypillisiä kiinteistökauppojen välitystoiminnalle.

52 Vaikka on totta, että Airbnb Irelandin tarjoaman välityspalvelun tarkoituksena on mahdollistaa majoituksen vuokraaminen - ja on selvää, että tämä kuuluu direktiivin 2006/123 soveltamisalaan - näiden palvelujen välisten yhteyksien luonne ei kuitenkaan oikeuta poikkeamaan siitä, että tämä välityspalvelu luokitellaan "tietoyhteiskunnan palveluksi" ja että siihen sovelletaan näin ollen direktiiviä 2000/31.

53 Tällaista välityspalvelua ei voida erottaa itse kiinteistökaupasta, koska sen tarkoituksena ei ole ainoastaan tarjota välitöntä majoituspalvelua vaan myös tarjota saman nimisellä sähköisellä alustalla saatavilla olevista majoituspaikoista laaditun ja lyhytaikaista majoitusta etsivien henkilöiden valitsemia kriteerejä vastaavan jäsennellyn luettelon perusteella väline, jolla helpotetaan tulevaa vuorovaikutusta koskevien sopimusten tekemistä. Tällaisen luettelon laatiminen sekä majoitustiloja vuokraavien isäntien että tämäntyyppistä majoitusta etsivien henkilöiden hyödyksi on Airbnb Irelandin hallinnoiman sähköisen alustan olennainen piirre.

54 Tältä osin tarjousten kokoaminen yhdenmukaistetussa muodossa sekä näiden tarjousten etsimiseen, paikantamiseen ja vertailemiseen tarkoitetut välineet muodostavat tärkeytensä vuoksi palvelun, jota ei voida pitää pelkästään apupalveluna muuhun oikeudelliseen luokitteluun kuuluvalle kokonaispalvelulle eli majoituspalvelun tarjoamiselle.

55 Lisäksi Airbnb Irelandin tarjoaman kaltainen palvelu ei ole millään tavoin välttämätön majoituspalvelujen tarjoamisen kannalta sekä vieraiden että sitä käyttävien isäntien näkökulmasta, koska molemmilla on käytössään useita muita, joskus jo pitkään käytössä olleita kanavia, kuten kiinteistönvälittäjät, ilmoitukset joko paperilla tai sähköisessä muodossa tai jopa kiinteistövuokraussivustot. Tältä osin pelkästään se seikka, että Airbnb Ireland kilpailee suoraan näiden muiden kanavien kanssa tarjoamalla käyttäjilleen, sekä isännille että vieraille, innovatiivisen palvelun, joka perustuu tietoyhteiskunnan kaupallisen toiminnan erityispiirteisiin, ei anna aihetta päätellä, että Airbnb Ireland on välttämätön majoituspalvelun tarjoamisen kannalta.

56 Lopuksi ennakkoratkaisupyynnöstä tai yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltävänä olevasta asiakirja-aineistosta ei käy ilmi, että Airbnb Ireland määrittelee tai rajoittaa vuokraa, jonka tätä alustaa käyttävät isännät perivät. Se tarjoaa heille korkeintaan valinnaisen välineen, jonka avulla he voivat arvioida vuokrahintansa ottaen huomioon kyseiseltä alustalta saadut markkinoiden keskiarvot, ja jättää vastuun vuokran määrittämisestä yksin isännälle.

57 Tästä seuraa, että Airbnb Irelandin tarjoaman kaltaisen välityspalvelun ei voida katsoa muodostavan kiinteää osaa kokonaispalvelusta, jonka pääasiallinen osa on majoituksen tarjoaminen.

58 Mikään edellä 19 kohdassa mainituista muista palveluista ei yhdessä tai erikseen tarkasteltuna kyseenalaista tätä päätelmää. Päinvastoin, nämä palvelut ovat luonteeltaan liitännäispalveluja, koska ne eivät ole isännille itseisarvo, vaan pikemminkin keino hyötyä Airbnb Irelandin tarjoamasta välityspalvelusta tai tarjota majoituspalveluja parhaissa mahdollisissa olosuhteissa (ks. vastaavasti tuomiot 21.2.2008, Part Service, C-425/06, EU:C:2008:108, 52 kohta; 10.11.2016, Baštová, C-432/15, EU:C:2016:855, 71 kohta; ja 4.9.2019, KPC Herning, C-71/18, EU:C:2019:660, 38 kohta).

59 Tämä koskee ensinnäkin sitä, että sen lisäksi, että Airbnb Ireland yhdistää isännät ja vieraat samannimisen sähköisen alustan välityksellä, se tarjoaa isännille lomakkeen, jossa ne voivat esittää tarjouksensa sisällön, vuokra-asunnon valinnaisen valokuvauspalvelun sekä isäntien ja vieraiden luokitusjärjestelmän, joka on tulevien isäntien ja vieraiden käytettävissä.

60 Tällaiset välineet ovat osa välitysalustoille ominaista yhteistyömallia, joka mahdollistaa ensinnäkin sen, että majoitusta etsivät voivat tehdä täysin tietoon perustuvan valinnan alustan isäntien ehdottamien majoitustarjousten joukosta, ja toiseksi sen, että isännät saavat täydet tiedot niiden vieraiden luotettavuudesta, joiden kanssa he saattavat tehdä yhteistyötä.

61 Seuraavaksi näin on sen osalta, että Airbnb Payments UK, Airbnb-konserniin kuuluva yhtiö, vastaa vuokrien keräämisestä vierailta ja niiden siirtämisestä isännille edellä 19 kohdassa esitettyjen ehtojen mukaisesti.

62 Tällaiset maksuehdot, jotka ovat yhteisiä monille sähköisille alustoille, ovat väline, jolla varmistetaan isäntien ja vieraiden väliset liiketoimet, eikä niiden olemassaolo yksinään voi muuttaa välityspalvelun luonnetta, varsinkaan silloin, kun tällaisiin maksuehtoihin ei liity suoraan tai välillisesti majoituspalvelujen hintojen valvontaa, kuten edellä 56 kohdassa todettiin.

63 Myöskään se, että Airbnb Ireland tarjoaa majoittajille takuun vahinkojen varalta ja vaihtoehtoisesti siviilioikeudellisen vastuuvakuutuksen, ei ole omiaan muuttamaan tämän alustan tarjoaman välityspalvelun oikeudellista luokittelua.

64 Airbnb Irelandin tarjoamat ja edellä 59-63 kohdassa mainitut valinnaiset tai muut palvelut eivät edes yhdessä kyseenalaista tämän yhtiön tarjoaman välityspalvelun erillisyyttä ja siten sen luokittelua "tietoyhteiskunnan palveluksi", koska ne eivät muuta olennaisesti tämän palvelun erityispiirteitä. Tältä osin on myös paradoksaalista, että tällaiset lisäarvoa tuovat oheispalvelut, joita sähköinen palvelualusta tarjoaa asiakkailleen erityisesti erottuakseen kilpailijoistaan, voivat ilman lisäelementtejä johtaa siihen, että kyseisen palvelualustan toiminnan luonne ja siten sen oikeudellinen luokittelu muuttuu, kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 46 kohdassa.

65 Lisäksi, toisin kuin AHTOP ja Ranskan hallitus väittävät, Airbnb:n tarjoaman kaltaisen välityspalvelun toimintaa koskevia sääntöjä ei voida rinnastaa välityspalvelun sääntöihin, jotka ovat antaneet aihetta 20.12.2017 annettuun tuomioon Asociación Profesional Elite Taxi (C-434/15, EU:C:2017:981, 39 kohta) ja 10.4.2018 annettuun tuomioon Uber France (C-320/16, EU:C:2018:221, 21 kohta).

66 Sen lisäksi, että nämä tuomiot annettiin nimenomaan kaupunkiliikenteen matkustajaliikenteessä, johon sovelletaan SEUT 58 artiklan 1 kohtaa, ja että Airbnb Irelandin tarjoamat palvelut eivät ole vertailukelpoisia niiden palvelujen kanssa, joista oli kyse edellisessä kohdassa tarkoitettujen tuomioiden perusteena olleissa asioissa, edellä 59-63 kohdassa tarkoitetut liitännäispalvelut eivät anna näyttöä siitä, että valvonta olisi samantasoista kuin tuomioistuimen kyseisissä tuomioissa toteama.

67 Unionin tuomioistuin totesi siis näissä tuomioissa, että Uberilla oli ratkaiseva vaikutusvalta niihin edellytyksiin, joilla ei-ammattimaiset kuljettajat tarjosivat kuljetuspalveluja käyttäen kyseisen yhtiön käyttöön asettamaa sovellusta (tuomiot, Asociación Profesional Elite Taxi, 20.12.2017, C-434/15, EU:C:2017:981, 39 kohta, ja 10.4.2018, Uber France, C-320/16, EU:C:2018:221, 21 kohta).

68 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mainitsemista ja edellä 19 kohdassa mainituista seikoista ei voida päätellä, että Airbnb Irelandilla olisi näin ratkaiseva vaikutusvalta niiden majoituspalvelujen tarjoamisen edellytyksiin, joita sen välityspalvelu koskee, erityisesti koska Airbnb Ireland ei suoraan tai välillisesti määritä perittävää vuokrahintaa, kuten edellä 56 ja 62 kohdassa on todettu, eikä varsinkaan valitse isäntiä tai sen alustalla vuokrattavaksi tarjottavia majoituspaikkoja.

69 Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2000/31 2 artiklan a alakohtaa, jossa viitataan direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohtaan, on tulkittava siten, että välityspalvelu, jonka tarkoituksena on sähköisen alustan avulla yhdistää korvausta vastaan potentiaaliset vieraat lyhytaikaisia majoituspalveluja tarjoaviin ammattimaisiin tai ei-ammattimaisiin majoittajiin, ja joka tarjoaa myös tiettyjä tähän välityspalveluun liittyviä oheispalveluja, on luokiteltava direktiivissä 2000/31 tarkoitetuksi "tietoyhteiskunnan palveluksi".

Toinen kysymys

Toimivalta

70 Ranskan hallitus väittää, että unionin tuomioistuimella ei selvästikään ole toimivaltaa vastata toiseen kysymykseen, koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta ratkaisemaan, kuuluuko Airbnb Irelandin toiminta Hoguet'n lain aineelliseen soveltamisalaan ja siten tulkitsemaan Ranskan oikeutta.

71 Toisen kysymyksen sanamuodosta käy kuitenkin selvästi ilmi, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei siten kysy unionin tuomioistuimelta, sovelletaanko Hoguetin lakia Airbnb Irelandin toimintaan, vaan sitä, voidaanko kyseinen laki, jonka se katsoo rajoittavan tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen vapautta, panna täytäntöön kyseistä yhtiötä vastaan.

72 Tämä kysymys, joka liittyy läheisesti direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohdan a alakohdassa jäsenvaltioille annettuun toimivaltaan poiketa tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteesta ja näiden jäsenvaltioiden velvollisuuteen ilmoittaa komissiolle ja asianomaiselle jäsenvaltiolle toimenpiteistä, jotka vaikuttavat haitallisesti tähän periaatteeseen, kuten kyseisen direktiivin 3 artiklan 4 kohdan b alakohdassa säädetään, on unionin oikeuden tulkintaa koskeva kysymys.

73 Näin ollen yhteisöjen tuomioistuin on toimivaltainen vastaamaan tähän kysymykseen.

Hyväksyttävyys

74 Toissijaisesti Ranskan hallitus väittää, että koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole osoittanut, että Airbnb Irelandin toiminta kuuluu Hoguet-lain aineelliseen soveltamisalaan, sen toisessa kysymyksessä ei esitetä syitä, joiden vuoksi se ei ole varma direktiivin 2000/31 tulkinnasta, eikä yksilöidä sitä yhteyttä, jonka kyseinen tuomioistuin toteaa kyseisen direktiivin ja Hoguet-lain välillä. Näin ollen se ei täytä yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklassa asetettuja edellytyksiä, joten sitä ei voida ottaa tutkittavaksi.

75 Tältä osin, kuten edellä 30 kohdassa todettiin, toisesta kysymyksestä ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan Airbnb Irelandin samannimisen sähköisen alustan kautta tarjoama välityspalvelu kuuluu kyseisen lain aineelliseen soveltamisalaan.

76 Viitaten tämän lain rajoittavaan luonteeseen pääasiassa kyseessä olevan välityspalvelun kaltaisten palvelujen osalta ja direktiivin 2000/31 1 ja 3 artiklassa tunnustettuun tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen vapautta koskevaan periaatteeseen ja selostamalla samalla, miten vaikeaa tämän direktiivin tulkinta on sen osalta, voidaanko Hoguet-lain kaltaista kansallista lainsäädäntöä soveltaa Airbnb Irelandiin, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täyttää työjärjestyksen 94 artiklassa asetetut vähimmäisvaatimukset. 76 Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täyttää työjärjestyksen 94 artiklassa asetetut vähimmäisvaatimukset.

77 Näin ollen toinen kysymys voidaan ottaa tutkittavaksi.

Aine

78 Toisessa kysymyksessään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee yhteisöjen tuomioistuimelta, onko pääasiassa kyseessä oleva lainsäädäntö täytäntöönpanokelpoinen Airbnb Irelandia vastaan.

79 Tämä kysymys johtuu Airbnb Irelandin esittämästä väitteestä, joka koskee pääasiassa kyseessä olevien Hoguet-lain säännösten yhteensopimattomuutta direktiivin 2000/31 kanssa, ja erityisesti siitä, että Ranskan tasavalta ei ole täyttänyt kyseisen direktiivin 3 artiklan 4 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, joiden mukaan jäsenvaltiot voivat toteuttaa toimenpiteitä, joilla rajoitetaan tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen vapautta.

80 Toista kysymystä on siten tulkittava siten, että siinä kysytään, onko direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että yksityishenkilö voi rikosoikeudenkäynnissä, johon liittyy siviilioikeudellinen liitännäiskanne, vastustaa sitä, että häneen sovelletaan jäsenvaltion toimenpiteitä, joilla rajoitetaan hänen vapauttaan tarjota tietoyhteiskunnan palveluja, joita hän tarjoaa toisesta jäsenvaltiosta käsin, jos nämä toimenpiteet eivät täytä kaikkia tässä säännöksessä säädettyjä edellytyksiä.

81 Aluksi on todettava, että pääasiassa kyseessä oleva lainsäädäntö, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, rajoittaa tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen vapautta.

82 Ensinnäkin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mainitsemat Hoguet'n lain vaatimukset, erityisesti velvollisuus pitää hallussaan ammattilupaa, koskevat direktiivin 2000/31 2 artiklan h alakohdan i alakohdassa tarkoitettujen majoituspaikkoja pitävien isäntien ja tämäntyyppistä majoitusta etsivien henkilöiden toiminnan aloittamista, eivätkä ne kuulu mihinkään mainitun direktiivin 2 artiklan h alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuun poissuljettuun ryhmään. Toiseksi niitä sovelletaan muun muassa muihin jäsenvaltioihin kuin Ranskan tasavaltaan sijoittautuneisiin palveluntarjoajiin, mikä vaikeuttaa niiden palvelujen tarjoamista Ranskassa.

83 Direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat toteuttaa yhteensovitettuun alaan kuuluvan tietoyhteiskunnan palvelun osalta toimenpiteitä, jotka poikkeavat tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteesta, jos kaksi kumulatiivista edellytystä täyttyy.

84 Ensinnäkin direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaan kyseessä olevan rajoittavan toimenpiteen on oltava tarpeen yleisen järjestyksen, kansanterveyden, yleisen turvallisuuden tai kuluttajansuojan kannalta, sen on kohdistuttava tietoyhteiskunnan palveluun, joka tosiasiallisesti heikentää näitä tavoitteita tai aiheuttaa niille vakavan ja vakavan vaaran, ja sen on lopuksi oltava oikeassa suhteessa näihin tavoitteisiin nähden.

85 Toiseksi kyseisen direktiivin 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan mukaan asianomaisen jäsenvaltion on ennen kyseisten toimenpiteiden toteuttamista ja rajoittamatta tuomioistuinmenettelyä, mukaan lukien esitutkinta ja rikostutkinnan yhteydessä toteutetut toimet, ilmoitettava komissiolle ja sille jäsenvaltiolle, jonka alueelle kyseinen palveluntarjoaja on sijoittautunut, aikomuksestaan toteuttaa kyseiset rajoittavat toimenpiteet.

86 Toisen edellytyksen osalta Ranskan hallitus myöntää, että Hoguet'n laki ei ole johtanut siihen, että Ranskan tasavalta olisi tehnyt ilmoituksen komissiolle tai Airbnb Irelandin sijoittautumisjäsenvaltiolle eli Irlannille.

87 Aluksi on todettava, että se, että tämä laki on annettu ennen direktiivin 2000/31 voimaantuloa, ei ole voinut johtaa siihen, että Ranskan tasavalta olisi vapautunut ilmoitusvelvollisuudestaan. Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 118 kohdassa, unionin lainsäätäjä ei ole säätänyt poikkeuksesta, jolla sallittaisiin jäsenvaltioiden pitää voimassa ennen kyseistä direktiiviä voimassa olleita toimenpiteitä, joilla voitaisiin rajoittaa tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen vapautta noudattamatta tässä direktiivissä tätä varten säädettyjä edellytyksiä.

88 Näin ollen on tarpeen selvittää, onko jäsenvaltion laiminlyönti direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa säädetyn velvollisuuden ilmoittaa ennakolta toisesta jäsenvaltiosta tulevien tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen vapautta rajoittavista toimenpiteistä ratkaistava, tekee kyseisestä lainsäädännöstä yksityishenkilöihin nähden täytäntöönpanokelvottoman samalla tavoin kuin sillä, että jäsenvaltio ei ole noudattanut direktiivin 2015/1535 5 artiklan 1 kohdassa säädettyä velvollisuuttaan antaa ennakkoilmoitus teknisistä säännöistä, on tämä seuraus (ks. tältä osin tuomio 30.4.1996, CIA Security International, C-194/94, EU:C:1996:172, 54 kohta).

89 Tältä osin on ensinnäkin muistutettava, että direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa asetetaan jäsenvaltioille erityinen velvollisuus ilmoittaa komissiolle ja sille jäsenvaltiolle, jonka alueelle kyseinen palveluntarjoaja on sijoittautunut, aikomuksestaan toteuttaa toimenpiteitä, joilla rajoitetaan tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen vapautta.

90 Sisällöltään kyseisessä säännöksessä säädetty velvoite on siten riittävän selkeä, täsmällinen ja ehdoton, jotta sillä on välitön oikeusvaikutus, ja näin ollen yksityiset voivat vedota siihen kansallisissa tuomioistuimissa (ks. vastaavasti tuomio 30.4.1996, CIA Security International, C-194/94, EU:C:1996:172, 44 kohta).

91 Toiseksi on selvää, että kuten direktiivin 2000/31 3 artiklan 2 kohdasta, luettuna yhdessä sen johdanto-osan 8 kappaleen kanssa, ilmenee, tämän direktiivin tavoitteena on varmistaa tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen vapaus jäsenvaltioiden välillä. Tähän tavoitteeseen pyritään mekanismilla, jolla valvotaan toimenpiteitä, jotka voivat heikentää tätä tavoitetta, ja jonka avulla sekä komissio että jäsenvaltio, jonka alueelle kyseinen palveluntarjoaja on sijoittautunut, voivat varmistaa, että kyseiset toimenpiteet ovat välttämättömiä yleisen edun mukaisten pakottavien syiden vuoksi.

92 Lisäksi, kuten kyseisen direktiivin 3 artiklan 6 kohdasta ilmenee, komission, jonka tehtävänä on tutkia viipymättä, ovatko ilmoitetut toimenpiteet yhteensopivia unionin oikeuden kanssa, on, kun se päätyy siihen, että ehdotetut toimenpiteet ovat ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, kehotettava asianomaista jäsenvaltiota pidättäytymään kyseisten toimenpiteiden toteuttamisesta tai lopettamaan ne kiireellisesti. Näin ollen komissio voi tässä menettelyssä estää SEUT-sopimuksen vastaisten kaupan esteiden käyttöönoton tai ainakin niiden säilyttämisen erityisesti ehdottamalla muutoksia kyseisiin kansallisiin toimenpiteisiin (ks. vastaavasti tuomio 30.4.1996, CIA Security International, C-194/94, EU:C:1996:172, 41 kohta).

93 On totta, kuten Espanjan hallitus erityisesti väittää ja kuten direktiivin 2000/31 3 artiklan 6 kohdasta ilmenee, että kyseisen direktiivin 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa, toisin kuin direktiivin 2015/1535 5 artiklan 1 kohdassa, ei muodollisesti aseteta minkäänlaista toimenpidekieltovelvoitetta jäsenvaltiolle, joka aikoo toteuttaa toimenpiteen, jolla rajoitetaan tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen vapautta. Kuten edellä 89 kohdassa todettiin, asianomaisen jäsenvaltion on kuitenkin asianmukaisesti perusteltuja kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta ilmoitettava etukäteen komissiolle ja sille jäsenvaltiolle, jonka alueelle kyseinen palveluntarjoaja on sijoittautunut, aikomuksestaan toteuttaa tällainen toimenpide.

94 Kun otetaan huomioon edellä 89-92 kohdassa esitetyt seikat, direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa säädetty ennakkoilmoitusvelvollisuus ei ole pelkkä tiedonantovelvollisuus, joka on verrattavissa 13.7.1989 annetun tuomion antamiseen johtaneessa asiassa Enichem Base ym. (380/87, EU:C:1989:318, 19-24 kohta), vaan pikemminkin olennainen menettelyllinen vaatimus, jonka perusteella on perusteltua, että tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen vapautta rajoittavia ilmoittamattomia toimenpiteitä ei voida panna täytäntöön yksityishenkilöihin nähden (ks. vastaavasti tuomio 30.4.1996, CIA Security International, C-194/94, EU:C:1996:172, 49 ja 50 kohta).

95 Kolmanneksi yhteisöjen tuomioistuimen 30.4.1996 antamassa tuomiossa CIA Security International (C-194/94, EU:C:1996, s. C-194/94) hyväksymän ratkaisun laajentaminen koskemaan direktiiviä 2000/31:172), direktiivin 2015/1535 osalta, on sitäkin perustellumpi, kuten komissio on suullisessa käsittelyssä aivan oikein todennut, koska direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan mukainen ilmoitusvelvollisuus on samanlainen kuin kyseisen tuomion antamiseen johtaneessa asiassa kyseessä ollut toimenpide, tarkoituksena ei ole estää jäsenvaltiota toteuttamasta omaan toimivaltaansa kuuluvia toimenpiteitä, jotka voivat vaikuttaa palvelujen tarjoamisen vapauteen, vaan estää jäsenvaltiota puuttumasta periaatteessa sen jäsenvaltion toimivaltaan, johon kyseisen tietoyhteiskunnan palvelun tarjoaja on sijoittautunut.

96 Edellä esitetystä seuraa, että se, että jäsenvaltio ei ole noudattanut direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa säädettyä velvollisuuttaan ilmoittaa toimenpiteestä, jolla rajoitetaan toisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneen operaattorin tarjoaman tietoyhteiskunnan palvelun tarjoamisen vapautta, tekee toimenpiteestä yksityishenkilöihin nähden täytäntöönpanokelvottoman (ks. vastaavasti tuomio 30.4.1996, CIA Security International, C-194/94, C-194/94, EU:C:1996:172, 54 kohta).

97 Tältä osin on myös muistutettava, että kuten teknisten sääntöjen osalta, joista jäsenvaltio ei ole antanut direktiivin 2015/1535 5 artiklan 1 kohdan mukaista ilmoitusta, siihen, että tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen vapautta rajoittava toimenpide, josta ei ole tehty ilmoitusta, ei ole täytäntöönpanokelpoinen, voidaan vedota paitsi rikosoikeudellisissa menettelyissä (ks. vastaavasti tuomio 4.2.2016, Ince, C-336/14, EU:C:2016:72, 84 kohta), vaan myös yksityishenkilöiden välisessä riita-asiassa (ks. vastaavasti tuomio 27.10.2016, James Elliott Construction, C-613/14, EU:C:2016:821, 64 kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö).

98 Näin ollen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa oikeudenkäynneissä, joissa yksityishenkilö vaatii rikostuomioistuimessa nostamansa kanteen yhteydessä toiselta yksityishenkilöltä korvausta vahingosta, joka on aiheutunut syytteessä olevasta rikoksesta, se, että jäsenvaltio ei ole noudattanut direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan mukaista velvollisuuttaan ilmoittaa tästä rikoksesta, tekee tästä rikoksesta annetun kansallisen säännöksen täytäntöönpanokelvottomaksi syytteeseen asetettua yksityishenkilöä vastaan ja antaa tälle henkilölle mahdollisuuden vedota tähän velvollisuuden laiminlyöntiin paitsi häntä vastaan nostetussa rikosoikeudellisessa menettelyssä myös yksityishenkilön, joka on liittynyt yksityisoikeudellisena asianosaisena asianosaisena, esittämässä vahingonkorvausvaatimuksessa.

99 Kun otetaan huomioon, että Ranskan tasavalta ei ole ilmoittanut Hoguet'n laista, ja kun otetaan huomioon direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohdassa säädettyjen edellytysten kumulatiivinen luonne, josta on muistutettu edellä 84 ja 85 kohdassa, on katsottava, että kyseistä lakia ei missään tapauksessa voida soveltaa Airbnb Irelandin kaltaisessa tilanteessa olevaan yksityishenkilöön pääasian oikeudenkäynnissä riippumatta siitä, täyttääkö tämä laki muut kyseisessä säännöksessä säädetyt edellytykset.

100 Edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan toista luetelmakohtaa on tulkittava siten, että yksityishenkilö voi rikosoikeudenkäynnissä, johon liittyy siviilikanteen nostaminen, vastustaa sitä, että häneen sovelletaan jäsenvaltion toimenpiteitä, joilla rajoitetaan hänen vapauttaan tarjota tietoyhteiskunnan palvelua, jota hän tarjoaa toisesta jäsenvaltiosta käsin, jos kyseisistä toimenpiteistä ei ole ilmoitettu kyseisen säännöksen mukaisesti.

Kustannukset

101 Koska pääasiassa kyseessä oleva oikeudenkäynti on pääasian asianosaisten kannalta välivaihe ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa, oikeudenkäyntikuluja koskeva päätös kuuluu tämän tuomioistuimen toimivaltaan. Yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyistä huomautuksista aiheutuneita muita kuluja kuin asianosaisten kuluja ei voida periä.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto) antaa tuomion:

1. Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY ("Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä") 2 artiklan a alakohta, jossa viitataan teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 9 päivänä syyskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohtaan, on tulkittava siten, että välityspalvelu, jonka tarkoituksena on sähköisen alustan avulla saattaa potentiaaliset vieraat korvausta vastaan yhteen lyhytaikaista majoitusta tarjoavien ammattimaisten tai ei-ammattimaisten majoittajien kanssa ja joka tarjoaa myös tiettyjä tähän välityspalveluun liittyviä liitännäispalveluja, on luokiteltava direktiivissä 2000/31 tarkoitetuksi "tietoyhteiskunnan palveluksi".
2. Direktiivin 2000/31 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan toista luetelmakohtaa on tulkittava siten, että yksityishenkilö voi rikosoikeudellisessa menettelyssä, johon liittyy siviilikanne, vastustaa sitä, että häneen sovelletaan jäsenvaltion toimenpiteitä, joilla rajoitetaan hänen vapauttaan tarjota tietoyhteiskunnan palveluja, joita hän tarjoaa toisesta jäsenvaltiosta käsin, jos kyseisistä toimenpiteistä ei ole ilmoitettu kyseisen säännöksen mukaisesti.