Oikeudelliset päätelmät liikennepalveluihin liittyvien Internet-alustojen toiminnasta Star Taxi -tapauksen pohjalta

JULKISASIAMIES SZPUNARIN LAUSUNTO

https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf;jsessionid=1B1ECA1D19F674B9B5A28F3FFB93686C?text=&docid=230875&pageIndex=0&doclang=en&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=27754592

toimitettu 10. syyskuuta 2020 (1)

Asia C-62/19

Star Taxi App SRL

v

Unitatea Administrativ Teritorială Municipiul Bucureşti prin Primar General,

Consiliul General al Municipiului Bucureşti,

asianomaiset osapuolet

IB,

Camera Naţională a Taximetriştilor din România,

D'Artex Star SRL,

Auto Cobălcescu SRL,

Cristaxi Service SRL

(Ennakkoratkaisupyyntö
Tribunalul București (alueellinen tuomioistuin, Bukarest, Romania)))

(Ennakkoratkaisupyyntö - Direktiivi (EU) 2015/1535 - 1 artiklan 1 kohdan b alakohta - Tietoyhteiskunnan palvelujen määritelmä - Palvelu, jonka avulla taksiasiakkaat voivat olla suoraan yhteydessä taksinkuljettajiin - Pakollinen taksinvarauspalvelu luvan saaneiden liikenteenharjoittajien takseille - 1 artiklan 1 kohdan e alakohta - Palveluja koskeva sääntö - Ilmoitusvelvollisuus - Direktiivi 2000/31/EY - 4 artikla - Ennakkolupa - Lupajärjestelmät, joita ei ole nimenomaisesti ja yksinomaan kohdistettu tietoyhteiskunnan palveluihin - Direktiivi 2006/123/EY - 9 ja 10 artikla - Palvelutoiminnan lupajärjestelmät)

Johdanto

1. EU:n lainsäädännössä vahvistetaan erityissäännöt tietylle palveluluokalle, nimittäin tietoyhteiskunnan palveluille, eli palveluille, joita tarjotaan etänä sähköisesti tai yksinkertaisesti sanottuna pääasiassa internetin välityksellä. EU:n lainsäädännön mukaan tällaisiin palveluihin sovelletaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta jäsenvaltioiden välillä sekä useita helpotuksia, jotka koskevat sijoittautumista palveluntarjoajan kotijäsenvaltioon.
2. Tietoyhteiskuntapalvelun ja "perinteisen" palvelun erottaminen toisistaan ei kuitenkaan ole aina helppoa, kun erityyppiset palvelut muodostavat olennaisen osan yhdistettyä palvelua. Tämä koskee erityisesti sähköisesti varattuja kaupunkiliikenteen palveluja. Tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus antaa joitakin ohjeita tästä erottelusta tietyissä olosuhteissa. (2) Tällaisia ohjeita ei kuitenkaan välttämättä ole tarkoitettu sovellettaviksi eri olosuhteissa.
3. Toinen vaikeus tulee esiin silloin, kun kansalliset säännöt koskevat "perinteisiä" palveluja, jotka ovat taloudelliselta luonteeltaan samanlaisia kuin tietoyhteiskunnan palvelut. Sen vuoksi on määriteltävä, missä määrin ja tarvittaessa missä olosuhteissa EU:n oikeus sallii näiden sääntöjen soveltamisen viimeksi mainittuihin palveluluokkiin. Lisäksi herää kysymys, jos on epäselvää, onko "perinteisten" palvelujen sääntelemiseksi annettuja sääntöjä todella tarkoitus soveltaa tietoyhteiskunnan palveluihin niiden erityisyyden tai uutuuden vuoksi. (3)
4. Kaikki nämä eri kysymykset tulevat esiin tässä asiassa, ja näin ollen yhteisöjen tuomioistuin saa tilaisuuden selventää oikeuskäytäntöään tässä asiassa. Oikeudellinen tausta Euroopan unionin oikeus
5. Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY ("direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä") 2 artiklan a alakohdan mukaisesti: (4)

"Tässä direktiivissä tarkoitetaan seuraavilla termeillä seuraavia:

(a) 'tietoyhteiskunnan palveluilla' direktiivin 98/34/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/48/EY, 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja palveluja; [(5)]".

6. Direktiivin 4 artiklassa säädetään:

'1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tietoyhteiskunnan palveluntarjoajan toiminnan aloittaminen ja harjoittaminen ei saa edellyttää ennakkolupaa tai muuta vaikutukseltaan vastaavaa vaatimusta.

2. Mitä 1 kohdassa säädetään, ei rajoita sellaisten lupajärjestelmien soveltamista, joita ei ole erityisesti ja yksinomaan suunnattu tietoyhteiskunnan palveluihin ...".
3. Palveluista sisämarkkinoilla 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY (6 ) 2 artiklan 1 kohdassa ja 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädetään:

'1. Tätä direktiiviä sovelletaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden palveluntarjoajien tarjoamiin palveluihin.

2. Tätä direktiiviä ei sovelleta seuraaviin toimintoihin:

...

(d) [SEUT-sopimuksen] [VI] osaston soveltamisalaan kuuluvat liikennepalvelut, mukaan lukien satamapalvelut;

...'

8. Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan:

"Jos tämän direktiivin säännökset ovat ristiriidassa sellaisen toisen yhteisön säädöksen säännöksen kanssa, joka koskee tiettyjä näkökohtia, jotka koskevat palvelutoiminnan aloittamista tai harjoittamista tietyillä aloilla tai tietyissä ammateissa, toisen yhteisön säädöksen säännös on ensisijainen ja sitä sovelletaan kyseisiin erityisaloihin tai ammatteihin.

9. Direktiivin 9 artiklan 1 kohdassa säädetään:

'1. Jäsenvaltiot eivät saa asettaa palvelutoiminnan aloittamista tai harjoittamista lupajärjestelmän alaiseksi, elleivät seuraavat edellytykset täyty:

(a) lupajärjestelmä ei syrji kyseistä palveluntarjoajaa;

(b) lupajärjestelmän tarve on perusteltua yleisen edun mukaisesta pakottavasta syystä;

(c) tavoiteltua päämäärää ei voida saavuttaa vähemmän rajoittavalla toimenpiteellä erityisesti siksi, että jälkikäteinen tarkastus tapahtuisi liian myöhään ollakseen todella tehokas.".

10. Direktiivin 10 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään:

'1. Lupajärjestelmien on perustuttava perusteisiin, jotka estävät toimivaltaisia viranomaisia käyttämästä arviointivaltuuksiaan mielivaltaisesti.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut perusteet ovat seuraavat:

(a) syrjimättömyys;

(b) on perusteltua yleiseen etuun liittyvästä pakottavasta syystä;

(c) oikeassa suhteessa kyseiseen yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen;

(d) selkeä ja yksiselitteinen;

(e) tavoite;

(f) julkistetaan etukäteen;

(g) avoimia ja saavutettavissa olevia.

11. Teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 9 päivänä syyskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1535 (7 ) 1 artiklan 1 kohdassa säädetään:

'1. Tässä direktiivissä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

...

(b) 'palvelulla' mitä tahansa tietoyhteiskunnan palvelua eli mitä tahansa palvelua, jota tarjotaan tavallisesti korvausta vastaan etänä, sähköisesti ja palvelun vastaanottajan yksilöllisestä pyynnöstä.

Tässä määritelmässä tarkoitetaan:

(i) 'etänä' tarkoittaa, että palvelua tarjotaan ilman, että osapuolet ovat samanaikaisesti läsnä;

(ii) 'sähköisesti' tarkoittaa, että palvelu lähetetään alun perin ja vastaanotetaan määränpäässä tietojen käsittelyyn (mukaan lukien digitaalinen pakkaaminen) ja tallentamiseen tarkoitettujen sähköisten laitteiden avulla ja että se lähetetään, välitetään ja vastaanotetaan kokonaisuudessaan langallisesti, radioteitse, optisesti tai muulla sähkömagneettisella tavalla;

(iii) 'palvelujen vastaanottajan yksilöllisestä pyynnöstä' tarkoittaa, että palvelu tarjotaan toimittamalla tietoja yksilöllisestä pyynnöstä.

Liitteessä I on ohjeellinen luettelo palveluista, jotka eivät kuulu tämän määritelmän piiriin;

...

(e) 'palveluja koskevalla säännöllä' tarkoitetaan b alakohdassa tarkoitetun palvelutoiminnan aloittamista ja harjoittamista koskevaa yleisluonteista vaatimusta, erityisesti säännöksiä, jotka koskevat palveluntarjoajaa, palveluja ja palvelujen vastaanottajaa, lukuun ottamatta sääntöjä, joita ei ole nimenomaisesti tarkoitettu kyseisessä alakohdassa määriteltyihin palveluihin.

Tässä määritelmässä tarkoitetaan:

(i) säännön katsotaan kohdistuvan erityisesti tietoyhteiskunnan palveluihin, jos sen perustelut ja artiklaosa huomioon ottaen sen kaikkien tai joidenkin yksittäisten säännösten erityisenä tavoitteena ja päämääränä on säännellä nimenomaisesti ja kohdennetusti tällaisia palveluja;

(ii) säännöstä ei katsota erityisesti tietoyhteiskunnan palveluihin kohdistuvaksi, jos se vaikuttaa tällaisiin palveluihin vain epäsuorasti tai satunnaisesti;

(f) 'teknisellä määräyksellä' teknisiä eritelmiä ja muita vaatimuksia tai palveluja koskevia sääntöjä, mukaan lukien asiaa koskevat hallinnolliset määräykset, joiden noudattaminen on oikeudellisesti tai tosiasiallisesti pakollista, kun kyseessä on kaupan pitäminen, palvelun tarjoaminen, palvelun tarjoajan sijoittautuminen tai käyttö jäsenvaltiossa tai sen suurimmassa osassa, sekä jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, lukuun ottamatta 7 artiklassa tarkoitettuja säännöksiä, joilla kielletään tuotteen valmistus, maahantuonti, kaupan pitäminen tai käyttö tai kielletään palvelun tarjoaminen tai käyttö tai sijoittautuminen palvelun tarjoajana.

...

Tämä käsittää jäsenvaltioiden nimeämien viranomaisten antamat tekniset määräykset, jotka sisältyvät luetteloon, jonka komissio laatii ja tarvittaessa päivittää 2 artiklassa tarkoitetun komitean puitteissa.

...'

12. Kyseisen direktiivin 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan:

"Jollei 7 artiklasta muuta johdu, jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä kaikki teknistä määräystä koskevat luonnokset, paitsi jos niillä ainoastaan saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä kansainvälisen tai eurooppalaisen standardin koko teksti, jolloin riittää, että ne ilmoittavat kyseisestä standardista; jäsenvaltioiden on myös ilmoitettava komissiolle syyt, joiden vuoksi tällaisen teknisen määräyksen antaminen on tarpeen, jollei näitä syitä ole jo tuotu selvästi esiin luonnoksessa.

13. Lopuksi direktiivin 10 artiklassa säädetään:

"Kumotaan direktiivi 98/34/EY, sellaisena kuin se on muutettuna tämän direktiivin liitteessä III olevassa A osassa luetelluilla säädöksillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia kumotun direktiivin liitteessä III olevassa B osassa ja tämän direktiivin liitteessä III olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.".

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä IV olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.".

Romanian lainsäädäntö

14. Taksiliikenteestä ja vuokra-autolla tapahtuvasta liikenteestä 20 päivänä tammikuuta 2003 annetun lain nro 38/2003 (8 ) (jäljempänä 'laki nro 38/2003') 1 a §:n j momentissa ja 15 §:ssä säädetään:

"1 a artikla

...

(j) taksivälityksellä ('välityksellä') taksikuljetuksiin liittyvää toimintaa, jossa otetaan vastaan asiakkaiden puhelimitse tai muulla tavoin tekemiä tilauksia ja välitetään ne taksinkuljettajalle kaksisuuntaisen radion välityksellä;

...

15 artikla

1. Taksien välitystä saa luvan kattamalla alueella harjoittaa ainoastaan oikeushenkilö ("varauskeskus"), jolla on toimivaltaisen viranomaisen tämän lain mukaisesti myöntämä lupa.
2. Taksiluvan voi saada toimittamalla seuraavat asiakirjat:

(a) jäljennös kaupparekisterin antamasta rekisteröintitodistuksesta;

(b) taksi- tai vuokra-autokuljettajan valaehtoinen vakuutus siitä, että varauskeskus on varustettu tarvittavilla teknisillä välineillä, kaksisuuntaisella radiolla, suojatulla radiotaajuudella, valtuutetulla henkilökunnalla ja tarvittavilla tiloilla;

(c) jäljennös toimivaltaisen viestintäviranomaisen myöntämästä radiopuhelinoperaattoritodistuksesta taksinvarauskeskuksen työntekijöille;

(d) jäljennös toimivaltaisen viranomaisen myöntämästä radiotaajuuksien käyttöluvasta.

...

5. Taksipalveluja tarjoavien valtuutettujen liikenteenharjoittajien on käytettävä tämän lain mukaista varauskeskusta kyseisen keskuksen kanssa syrjimättömin ehdoin tehdyn lähetyssopimuksen perusteella.
6. Lähetyspalvelu on pakollinen kaikille luvan saaneiden liikenteenharjoittajien takseille, jotka liikennöivät muulla alueella kuin alueilla, joilla on myönnetty alle 100 taksilupaa tai joilla tämä palvelu on vapaaehtoinen.

...

8. Valtuutettujen liikenteenharjoittajien kanssa tehtyihin taksilähetyssopimuksiin on sisällyttävä ehtoja, joissa vahvistetaan osapuolten velvoitteet noudattaa tarjotun palvelun laatua ja laillisuutta koskevia sääntöjä sekä sovittuja hintoja.
9. Taksit, joita varauskeskus palvelee, voivat tarjota kuljetuspalveluja kiinteän hinnan tai ajoneuvoluokasta riippuvan hinta-asteikon perusteella lähetyssopimuksen mukaisesti.
10. Varauskeskuksen on toimitettava palvelemilleen valtuutetuille liikenteenharjoittajille kaksisuuntainen radio, joka asennetaan takseihin syrjimättömin ehdoin tehdyn vuokrasopimuksen perusteella".
11. Bukarestin kunnassa (Romania) taksipalveluja sääntelee Hotărârea Consiliului General al Municipiului București nr. 178/2008 privind aprobarea Regulamentului-cadru, a Caietului de sarcini și a contractului de atribuire în gestiune delegată pentru organizarea și executarea serviciului public de transport local în regim de taxi (Bukarestin kaupunginvaltuuston päätös N:o 178/2008 puitesäännön hyväksymisestä, sopimusasiakirjat ja toimilupasopimus paikallisten julkisten taksipalvelujen järjestämistä ja toteuttamista koskevan delegoidun hallinnoinnin hyväksymisestä) (päätös N:o 178/2008), tehty 21 päivänä huhtikuuta 2008. Kyseisen päätöksen liitteessä 1 olevan 21 artiklan 1 kohta oli alun perin muotoiltu seuraavasti:

"Bukarestin kunnassa lähetyspalvelut ovat pakollisia kaikille luvan saaneiden liikenteenharjoittajien takseille, ja niitä voivat tarjota ainoastaan Bukarestin kunnan toimivaltaisen lupaviranomaisen valtuuttamat varauskeskukset, ja niiden on varmistettava, että asiakkaat voivat pyytää näitä palveluja puhelimitse tai muulla tavoin varauskeskusten kautta.".

16. Päätöstä N:o 178/2008 muutettiin Hotărârea Consiliului General al Municipiului București nr. 626/19.12.2017 pentru modificarea și completarea Hotărârii Consiliului General al Municipiului București nr. 178/2008 privind aprobarea Regulamentului-cadru, a Caietului de sarcini și a contractului de atribuire în gestiune delegată pentru organizarea și executarea serviciului public de transport local în regim de taxi (Bukarestin kaupunginvaltuuston päätös N:o 626/19.12.2017 päätöksen N:o 178/2008 muuttamisesta ja täydentämisestä), tehty 19 päivänä joulukuuta 2017 ("päätös N:o 626/2017").
17. Päätöksen N:o 178/2008, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksen N:o 626/2017 I artiklalla, liitteessä 1 olevassa 3 artiklassa todetaan seuraavaa:

"Laissa 38/2003 käytetyillä ja määritellyillä termeillä ja käsitteillä on sama merkitys kuin tässä asetuksessa, ja tässä puiteasetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

...

(Ia) lähettäminen muulla tavoin: toimivaltaisen viranomaisen valtuuttaman varauskeskuksen harjoittama toiminta, jossa otetaan vastaan asiakkaiden tekemiä varauksia tietoteknisen sovelluksen avulla tai valtuutetun varauskeskuksen verkkosivustolla tehtyjä varauksia ja välitetään ne taksinkuljettajille kaksisuuntaisen radion välityksellä.

(Ib) tietoteknisellä sovelluksella tarkoitetaan ohjelmistoa, joka on asennettu ja toimii mobiililaitteeseen tai kiinteään laitteeseen, joka kuuluu yksinomaan valtuutetulle varauskeskukselle ja jossa on sen nimi.

...'

18. Päätöksen N:o 178/2008, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksen N:o 626/2017 II ja III artiklasta johtuvalla tavalla, liitteessä 1 oleva 21 artikla kuuluu seuraavasti:

'1. Bukarestin kunnassa kaikkien valtuutettujen liikenteenharjoittajien takseille on pakollista tarjota lähettämispalveluja, ja niitä voivat tarjota ainoastaan Bukarestin kunnan toimivaltaisen lupaviranomaisen hyväksymät varauskeskukset sellaisissa olosuhteissa, joissa varmistetaan, että asiakkaat voivat pyytää kyseisiä palveluja puhelimitse tai muulla tavoin, mukaan lukien internetiin liitettyjen sovellusten kautta, joissa on oltava Bukarestin kunnan toimivaltaisen lupaviranomaisen myöntämässä lähettämisluvassa mainitun varauskeskuksen nimi.

...

3a. Lähettämispalvelut ovat pakollisia kaikille Bukarestin kunnassa taksiliikennettä harjoittavien valtuutettujen liikenteenharjoittajien takseille, ja niitä voivat tarjota ainoastaan Bukarestin kunnan toimivaltaisen lupaviranomaisen hyväksymät varauskeskukset sellaisilla edellytyksillä, joilla varmistetaan, että asiakkaat voivat pyytää kyseisiä palveluja puhelimitse tai muulla tavoin (tietotekniset sovellukset, varauskeskuksen verkkosivustolla tehdyt varaukset) ja välittää ne taksinkuljettajille kaksisuuntaisen radion välityksellä.".

19. Kyseisen päätöksen liitteessä 1 olevan 41 artiklan 2 a kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksen N:o 626/2017 IV artiklalla, säädetään, että taksinkuljettajien on taksiliikennettä harjoittaessaan muun muassa pidättäydyttävä käyttämästä puhelinta tai muita mobiililaitteita liikennepalveluja tarjotessaan.
20. Päätöksen N:o 626/2017 V artiklasta johtuvan päätöksen liitteessä 1 olevan 59 artiklan 6 a kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna, todetaan seuraavaa:

"Jos 21 artiklan 3 a kohdassa säädettyjä velvoitteita, joita sovelletaan kaikkeen vastaavaan toimintaan sen toteuttamistavasta ja -olosuhteista riippumatta, ei noudateta ja jos luvattoman kuljettajan tai luvan saaneen taksiliikenteen harjoittajan kanssa otetaan yhteyttä henkilön tai henkilöryhmän kuljettamiseen Bukarestin kunnassa, seuraamuksena on sakko, jonka suuruus on 4 500-5 000 [Romanian lei (RON) (noin 929-1 032 euroa)].".

Pääasiassa käsiteltävä riita, menettely ja ennakkoratkaisukysymykset

21. S.C. Star Taxi App SRL ("Star Taxi App") on Bukarestiin sijoittautunut Romanian lainsäädännön mukaan perustettu yhtiö, joka ylläpitää samannimistä älypuhelinsovellusta, jonka avulla taksipalvelujen käyttäjät voivat olla suoraan yhteydessä taksinkuljettajiin.
22. Kyseisen sovelluksen avulla on mahdollista tehdä haku, joka näyttää luettelon taksinkuljettajista, jotka ovat käytettävissä matkaa varten. Asiakas voi sitten vapaasti valita tietyn kuljettajan. Star Taxi App ei välitä varauksia taksinkuljettajille eikä määritä hintaa, vaan se maksetaan suoraan kuljettajalle matkan päätteeksi.
23. Star Taxi App tekee sopimuksia palvelujen tarjoamisesta suoraan taksinkuljettajien kanssa, joilla on lupa ja lupa tarjota taksipalveluja, suorittamatta mitään valinta- tai rekrytointimenettelyä. Näiden sopimusten mukaisesti kuljettajat saavat käyttöönsä tietoteknisen sovelluksen ja saavat älypuhelimen, johon sovellus on asennettu, sekä SIM-kortin, joka sisältää rajoitetun määrän dataa sovelluksen käyttöä varten, vastineeksi taksinkuljettajan Star Taxi Appille suorittamasta kuukausimaksusta. Kyseinen yritys ei myöskään valvo ajoneuvojen ja niiden kuljettajien laatua eikä kuljettajien käyttäytymistä.
24. Bukarestin kaupunginvaltuusto hyväksyi 19. joulukuuta 2017 päätöksen N:o 626/2017, jolla laajennettiin luvanhakuvelvollisuuden soveltamisalaa "lähettämistoiminnan" osalta kattamaan Star Taxi Appin kaltaisten tietoteknisten sovellusten ylläpitäjät. Star Taxi Appille määrättiin 4 500 RON (noin 929 euroa) sakko näiden sääntöjen rikkomisesta.
25. Koska Star Taxi App katsoi, että sen toiminta oli tietoyhteiskunnan palvelu, johon sovelletaan direktiivin 2000/31 4 artiklan 1 kohdassa säädettyä ennakkoluvan poissulkemisen periaatetta, se teki hallinnollisen ennakkovalituksen, jossa se pyysi päätöksen N:o 626/2017 kumoamista. Tämä pyyntö hylättiin sillä perusteella, että riidanalaiset säännöt olivat ensinnäkin tulleet välttämättömiksi sen huomattavan laajuuden vuoksi, jossa luvattomat oikeushenkilöt olivat laittomasti ottaneet varauksia vastaan, ja toiseksi niillä ei loukattu palvelujen tarjoamisen vapautta sähköisesti, koska ne loivat puitteet välityspalvelulle, joka liittyy taksilla tapahtuvaan henkilöliikenteeseen.
26. Star Taxi App nosti tämän vuoksi Tribunalul București -oikeudessa (Bukarest, Romania) kanteen, jossa se vaati päätöksen nro 626/2017 kumoamista.
27. Näissä olosuhteissa Tribunalul București (Bukarestin alueellinen tuomioistuin) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

"(1) Ovatko direktiivin [98/34] (1 artiklan 2 kohta), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä [98/48], ja direktiivin [2000/31] (2 artiklan a alakohta) säännökset, joissa todetaan, että tietoyhteiskunnan palvelu on "palvelu .... jotka tarjotaan korvausta vastaan etänä, sähköisesti ja palvelujen vastaanottajan yksilöllisestä pyynnöstä", on tulkittava siten, että Star Taxi App SRL:n harjoittaman kaltainen toiminta (eli palvelu, joka koostuu taksimatkustajien välittämisestä suoraan sähköisen sovelluksen avulla, taksinkuljettajiin) on katsottava nimenomaan tietoyhteiskunnan ja yhteistalouden palveluksi (kun otetaan huomioon, että Star Taxi App SRL ei täytä niitä kuljetusyrityksen kriteerejä, joita Euroopan unionin tuomioistuin on tarkastellut 20.12.2017 antamansa tuomion 39 kohdassa, Asociación Profesional Elite Taxi, C-434/15, EU:C:2017:981, viitaten Uberiin)?

(2) Jos Star Taxi App SRL:n ylläpitämää sovellusta on pidettävä tietoyhteiskunnan palveluna, johtavatko direktiivin [2000/31] 4 artiklan, direktiivin [2006/123] 9, 10 ja 16 artiklan sekä SEUT 56 artiklan säännökset palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamiseen Star Taxi App SRL:n harjoittamaan toimintaan? Jos tähän kysymykseen vastataan myöntävästi, ovatko nämä säännökset esteenä [päätöksen N:o 626/2017] I, II, III, IV ja V artiklan kaltaisille säännöksille?

(3) Jos direktiiviä [2000/31] sovelletaan Star Taxi App SRL:n tarjoamaan palveluun, ovatko jäsenvaltion asettamat tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen vapautta koskevat rajoitukset, joiden mukaan tällaisten palvelujen tarjoamisen edellytyksenä on luvan tai toimiluvan olemassaolo, direktiivin [2000/31] 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti päteviä direktiivin 3 artiklan 2 kohdasta poikkeavia toimenpiteitä?

(4) Ovatko direktiivin [2015/1535] 5 artiklan säännökset esteenä sille, että [päätöksen N:o 626/2017] I, II, III, IV ja V artiklassa esitetyn kaltaisia asetuksia annetaan ilman, että niistä ilmoitetaan ensin Euroopan komissiolle?

28. Ennakkoratkaisupyyntö saapui unionin tuomioistuimeen 29. tammikuuta 2019. Kirjalliset huomautukset ovat toimittaneet Star Taxi App, Unitatea Administrativ Teritorială Municipiul Bucureşti prin Primar General (Bukarestin aluehallintoyksikkö; jäljempänä 'Bukarestin kunta'), Alankomaiden hallitus ja komissio. Star Taxi App ja komissio vastasivat myös kirjallisesti yhteisöjen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin. Tuomioistuin päätti ratkaista asian ilman suullista käsittelyä Covid-19-pandemiaan liittyvien riskien vuoksi. Analyysi
29. Kansallinen tuomioistuin on esittänyt neljä ennakkoratkaisukysymystä, jotka koskevat useiden unionin oikeuden säännösten tulkintaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa. Tarkastelen näitä kysymyksiä siinä järjestyksessä, jossa ne on esitetty, ja käsittelen toisen ja kolmannen kysymyksen yhdessä. On kuitenkin huomattava, että kaikkia kansallisen tuomioistuimen mainitsemia unionin oikeuden säännöksiä ei voida soveltaa nyt esillä olevan kaltaisessa tilanteessa. Esitetyt kysymykset on näin ollen muotoiltava uudelleen. Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys Alustavat huomautukset
30. Ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessä kansallinen tuomioistuin mainitsee ensinnäkin direktiivin 98/34, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/48, 1 artiklan 2 kohdan. Direktiivi 98/34 kuitenkin kumottiin ja korvattiin direktiivillä 2015/1535 ennen päätöksen N:o 626/2017 antamista. Direktiivin 2015/1535 10 artiklan toisen kohdan mukaan viittauksia kumottuun direktiiviin on pidettävä viittauksina direktiiviin 2015/1535.
31. Kuten komissio huomautuksissaan perustellusti toteaa, "yhteistalouden" käsitteellä ei ole oikeudellista merkitystä EU:n lainsäädännössä, koska EU:n lainsäädännössä annetaan erityisasema vain tietoyhteiskunnan palveluille.
32. Näin ollen kansallinen tuomioistuin kysyy ensimmäisessä kysymyksessään lähinnä, onko direktiivin 2000/31 2 artiklan a alakohtaa, luettuna yhdessä direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, tulkittava siten, että palvelu, jossa taksimatkustajat voivat sähköisen sovelluksen välityksellä olla suoraan yhteydessä taksinkuljettajiin, on "tietoyhteiskunnan palvelu". Direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohta.
33. Yhteenvetona voidaan todeta, että direktiivin 2000/31/EY 2 artiklan a alakohdassa määritellään "tietoyhteiskunnan palvelu" viittaamalla direktiivin 2015/1535/EY 1 artiklan 1 kohdan b alakohtaan.
34. Jälkimmäisen säännöksen mukaan tietoyhteiskunnan palvelu on "mikä tahansa palvelu, joka tavallisesti tarjotaan korvausta vastaan etänä, sähköisesti ja palvelun vastaanottajan yksilöllisestä pyynnöstä". Nämä termit on määritelty. Palvelua tarjotaan sähköisesti erityisesti silloin, kun se "lähetetään alun perin ja vastaanotetaan määränpäässä tietojen käsittelyyn ... ja tallentamiseen tarkoitetuilla sähköisillä laitteilla, ja se siirretään, välitetään ja vastaanotetaan kokonaan johtimitse, radioteitse, optisesti tai muulla sähkömagneettisella tavalla".
35. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Star Taxi Appin tarjoaman palvelun kaltainen palvelu täytä edellä mainittua määritelmää.
36. Ensinnäkin tämä palvelu on korvausta vastaan tarjottu, koska taksinkuljettajat maksavat sen käytöstä maksun. Vaikka tämä käyttö on maksutonta matkustajille, myös heitä on pidettävä palvelun vastaanottajina. Tämä ei vaikuta siihen, että Star Taxi Appin tarjoama palvelu on maksullinen. Riittää, että tämä palvelu on maksullinen jollekin käyttäjäryhmälle, tässä tapauksessa taksinkuljettajille. (9)
37. Toiseksi kyseessä oleva palvelu tarjotaan etänä: se ei edellytä palvelun tarjoajan (Star Taxi App) ja vastaanottajien (kuljettajien ja matkustajien) samanaikaista läsnäoloa. Kyseisen palvelun molempien käyttäjäryhmien samanaikainen läsnäolo on luonnollisesti tarpeen myöhemmän kuljetuspalvelun tarjoamiseksi. Tämä palvelu on kuitenkin erillään tässä menettelyssä kyseessä olevasta yhteyspalvelusta.
38. Kolmanneksi tässä tapauksessa kyseessä oleva palvelu tarjotaan myös palvelun vastaanottajan yksilöllisestä pyynnöstä. Erityisesti tässä tapauksessa tarvitaan kahden vastaanottajan samanaikainen pyyntö: kuljettajan pyyntö, kun hän on kytketty palveluun, ja matkustajan pyyntö, kun hän haluaa saada tietoja käytettävissä olevista kuljettajista.
39. Neljänneksi ja viimeiseksi palvelu tarjotaan sähköisesti. Se toimii sovelluksen eli älypuhelinohjelmiston avulla ja käyttää siten sähköisiä laitteita tietojen käsittelyyn ja tallentamiseen. Palvelu välitetään matkapuhelimella tai muunlaisella internet-yhteydellä, joten siinä käytetään sähköisiä viestintävälineitä.
40. On totta, että kansallisen tuomioistuimen toimittamien tietojen mukaan Star Taxi App toimittaa myös taksinkuljettajille älypuhelimia, joihin sen sovellus on asennettu, jotta he voivat käyttää kyseistä palvelua. Tätä palvelun osaa ei tarjota etänä tai sähköisesti eikä se näin ollen täytä edellä mainittua määritelmää. Älypuhelinten toimittaminen on kuitenkin palvelun liitännäinen osa, jonka tarkoituksena on helpottaa ensisijaisen palvelun tarjoamista, joka on kuljettajien ja matkustajien yhdistäminen. Se ei näin ollen vaikuta Star Taxi Appin toiminnan luonteeseen etäpalveluna.
41. Näin ollen Star Taxi Appin kaltainen toiminta kuuluu direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun tietoyhteiskunnan palvelun määritelmän piiriin. (10) Asiassa Asociación Profesional Elite Taxi annettu tuomio.
42. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy kuitenkin selvästi ilmi, että tietyissä olosuhteissa palvelun ei voida katsoa kuuluvan tietoyhteiskunnan palvelun käsitteen piiriin, vaikka sillä olisi ainakin joidenkin osatekijöidensä osalta direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan määritelmään sisältyviä ominaisuuksia. (11)
43. Näin on erityisesti silloin, kun sähköisesti tarjottu palvelu liittyy olennaisesti toisen palvelun tarjoamiseen, joka on ensisijainen palvelu ja jota ei tarjota sähköisesti, kuten kuljetuspalvelu. (12)
44. Tuomioistuimen mukaan tälle luontaiselle yhteydelle on ominaista se, että sähköisesti tarjottavan palvelun tarjoaja valvoo toisen palvelun olennaisia näkökohtia, mukaan lukien tämän toisen palvelun tarjoajien valinta (13). (14)
45. Tilanne näyttää kuitenkin olevan erilainen, kun kyseessä on Star Taxi Appin kaltainen palvelu. Ensinnäkin Star Taxi Appin ei tarvitse rekrytoida taksinkuljettajia, koska sillä on toimilupa ja tarvittavat välineet kaupunkiliikenteen palvelujen tarjoamiseen. Star Taxi App tarjoaa heille ainoastaan palvelunsa lisäpalveluna, jolla ne voivat tehostaa omia palvelujaan. Star Taxi Appin mukaan taksinkuljettajat eivät ole työntekijöitä, kuten Uberin kuljettajat, vaan asiakkaita, toisin sanoen palvelun vastaanottajia. Toiseksi Star Taxi App ei valvo tai vaikuta ratkaisevasti niihin ehtoihin, joilla taksinkuljettajat tarjoavat kuljetuspalveluja, sillä taksinkuljettajat voivat vapaasti määritellä nämä ehdot voimassa olevassa lainsäädännössä asetettujen rajoitusten mukaisesti. (15)
46. En näin ollen yhdy Bukarestin kunnan näkemykseen, jonka mukaan pääasiassa kyseessä oleva tilanne on verrattavissa Asociación Profesional Elite Taxi -tuomioon johtaneen asian tilanteeseen. (16)
47. On totta, että Star Taxi Appin palvelu on taksikuljetuspalvelujen liitännäispalvelu ja taloudellisesti riippuvainen näistä palveluista, sillä ilman niitä se ei olisi järkevää.
48. Tämä riippuvuus eroaa kuitenkin täysin siitä riippuvuudesta, joka on ominaista UberPop-sovelluksen ylläpitäjän ja kyseisen sovelluksen puitteissa toimivien kuljettajien väliselle suhteelle. Voidakseen tarjota välityspalvelunsa kyseisen sovelluksen avulla Uberin oli luotava ex nihilo vastaava ei-ammattimaisten kuljettajien tarjoama kuljetuspalvelu, jota ei ollut aiemmin olemassa, ja järjestettävä sen yleinen toiminta. (17) Näin ollen UberPop-sovellus ei voinut toimia ilman kuljettajien tarjoamia palveluja, eivätkä kuljettajat voineet tarjota näitä palveluja taloudellisesti kannattavasti ilman tätä sovellusta. Tästä syystä Uberin taloudellinen malli ja kaupallinen strategia edellyttävät, että se määrittää kuljetuspalvelun keskeiset ehdot hinnasta alkaen, jolloin siitä tulee, vaikkakin epäsuorasti, näiden palvelujen tosiasiallinen tarjoaja. (18)
49. Sen sijaan Star Taxi Appin tarjoama palvelu on olemassa olevan ja organisoidun taksikuljetuspalvelun lisäpalvelu. Star Taxi Appin rooli rajoittuu siihen, että se on ulkopuolinen lisäpalvelun tarjoaja, joka on tärkeä mutta ei välttämätön ensisijaisen palvelun eli kuljetuspalvelun tehokkuuden kannalta. Vaikka Star Taxi Appin tarjoama palvelu on siis taloudellisesti riippuvainen kuljetuspalvelusta, se voi olla toiminnallisesti riippumaton ja sen voi tarjota muu palveluntarjoaja kuin kuljetuspalvelun tarjoajat. Nämä kaksi palvelua eivät näin ollen ole luonnostaan sidoksissa toisiinsa edellisessä kohdassa mainitussa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla. (19)
50. Bukarestin kunta väittää, että Star Taxi Appin palvelua on pidettävä olennaisena osana taksikuljetuspalvelua, koska kansallisessa lainsäädännössä tällainen palvelu luokitellaan "lähetyspalveluksi", joka on pakollinen kaikille taksikuljetusten tarjoajille.
51. Riittää, kun todetaan, että jäsenvaltiot voivat liikennepalveluja koskevien sääntöjen puitteissa vapaasti vaatia liikenteenharjoittajia käyttämään muita palveluja, myös tietoyhteiskunnan palveluja. Tämä vaatimus ei kuitenkaan voi sulkea viimeksi mainittuja palveluja direktiivin 2000/31/EY säännösten soveltamisalan ulkopuolelle eikä vapauttaa jäsenvaltioita niistä johtuvista velvoitteista. Vastaus ensimmäiseen kysymykseen
52. Star Taxi Appin tarjoaman kaltainen älypuhelinsovelluksen avulla tapahtuva ammattimaisten taksinkuljettajien ja matkustajien välinen välityspalvelu täyttää näin ollen direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun tietoyhteiskunnan palvelun tunnusmerkit ilman, että se kuitenkaan liittyy luontevasti edellä mainitussa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettuun liikennepalveluun. (20)
53. Ehdotan näin ollen, että ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että direktiivin 2000/31 2 artiklan a alakohtaa, luettuna yhdessä direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että palvelu, jossa taksimatkustajat voivat sähköisen sovelluksen välityksellä olla suoraan yhteydessä taksinkuljettajiin, on tietoyhteiskunnan palvelu, jos tämä palvelu ei ole luontevasti sidoksissa taksikuljetuspalveluun siten, että se ei muodosta kiinteää osaa taksikuljetuspalvelusta asiassa Asociación Profesional Elite Taxi annetussa tuomiossa tarkoitetulla tavalla. (21) Toiseen ja kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen
54. Toisella ja kolmannella kysymyksellään kansallinen tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta arvioimaan päätöstä N:o 626/2017 direktiivin 2000/31 3 ja 4 artiklan, direktiivin 2006/123 9, 10 ja 16 artiklan sekä SEUT 56 artiklan valossa. Tarkastelen näitä kysymyksiä suhteessa kuhunkin kansallisen tuomioistuimen mainitsemaan säädökseen alkaen siitä säädöksestä, jonka säännökset liittyvät läheisimmin tietoyhteiskunnan palveluihin, eli direktiivistä 2000/31. Direktiivi 2000/31
55. Toisella ja kolmannella kysymyksellään kansallinen tuomioistuin kysyy pääasiassa erityisesti, onko direktiivin 2000/31 3 ja 4 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa päätöksen N:o 178/2008, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä N:o 626/2017, tavoin asetetaan taksinkuljettajien ja potentiaalisten matkustajien välisille sähköisesti tarjotuille välityspalveluille sama luvanvaraisuusvaatimus kuin muilla keinoin, myös radioteitse, tarjottujen taksien "lähetyspalveluiden" harjoittajille asetetaan.

- Direktiivin 2000/31/EY 3 artikla

56. Aluksi on todettava, että koska Star Taxi App on Romanian lainsäädännön mukaan perustettu yhtiö, jonka kotipaikka on Bukarestissa, pääasiassa kyseessä oleva riita rajoittuu yhteen jäsenvaltioon.
57. Direktiivin 2000/31/EY 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueelle sijoittautuneiden palveluntarjoajien tarjoamat tietoyhteiskunnan palvelut ovat niiden voimassa olevien kansallisten säännösten mukaisia, jotka kuuluvat direktiivin 2 artiklan h alakohdassa määriteltyyn koordinoituun alaan. Lisäksi direktiivin 3 artiklan 2 kohdassa kielletään jäsenvaltioita pääsääntöisesti rajoittamasta vapautta tarjota tietoyhteiskunnan palveluja toisesta jäsenvaltiosta käsin, ja direktiivin 3 artiklan 4 kohdassa säädetään poikkeuksista tähän kieltoon.
58. Direktiivin 2000/31/EY 3 artiklassa vahvistetaan näin ollen eräänlainen periaate tietoyhteiskunnan palvelujen vastavuoroisesta tunnustamisesta jäsenvaltioiden välillä. Tästä seuraa, että kyseistä artiklaa ei sovelleta tietoyhteiskunnan palveluntarjoajan tilanteeseen alkuperäjäsenvaltiossaan. Direktiivin 2000/31 3 artiklaa ei siten voida soveltaa pääasiassa kyseessä olevaan riita-asiaan.

- Direktiivin 2000/31 4 artikla

59. Direktiivin 2000/31/EY 4 artiklassa kielletään jäsenvaltioita asettamasta tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajan toiminnan aloittamisen ja harjoittamisen edellytykseksi ennakkolupaa tai muuta vaikutukseltaan vastaavaa vaatimusta.
60. Tämä säännös sisältyy direktiivin 2000/31 II luvun "Periaatteet" 1 jaksoon "Sijoittautumis- ja tiedotusvaatimukset". Luvussa II säädetään tietoyhteiskunnan palveluntarjoajien oikeuksista ja velvollisuuksista, joiden noudattamisen jäsenvaltioiden on varmistettava. Näiden säännösten tarkoituksena on yhdenmukaistaa näitä palveluja koskevaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, jotta varmistetaan direktiivin 2000/31/EY 3 artiklasta johtuvan vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen tehokkuus. Mainitun direktiivin II luvun säännöksillä yhdenmukaistetaan näin ollen säännöt, joita jäsenvaltiot asettavat alueelleen sijoittautuneille tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajille. (22)
61. On loogista, että sama pätee myös tällaisten palvelujen lupajärjestelmien kieltämiseen. Tämä kielto koskee siis tietoyhteiskunnan palveluntarjoajien tilannetta niiden alkuperäjäsenvaltioissa. Näin ollen direktiivin 2000/31 4 artiklan 1 kohtaa voidaan periaatteessa soveltaa pääasiassa kyseessä olevaan riita-asiaan.
62. Kyseisen direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädetty kielto ei kuitenkaan rajoita sellaisten lupajärjestelmien soveltamista, jotka eivät ole erityisesti ja yksinomaan tietoyhteiskunnan palveluja koskevia. Näin ollen on tarpeen selvittää, onko pääasiassa kyseessä oleva valtuutusjärjestelmä suunnattu nimenomaisesti ja yksinomaan tietoyhteiskunnan palveluihin.
63. Minun on heti aluksi todettava, että direktiivin 2000/31 4 artiklan 2 kohta on tiukempi kuin direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan e alakohdassa oleva vastaava edellytys "palveluja koskevan säännön" määritelmän osalta. Jälkimmäisessä säännöksessä suljetaan pois kaikki sellaiset säännöt, joita ei ole erityisesti tarkoitettu tietoyhteiskunnan palveluihin. Sitä vastoin direktiivin 2000/31 4 artiklan 2 kohdan mukaan sen 4 artiklan 1 kohdassa säädettyä kieltoa sovelletaan vain sellaisiin toimilupajärjestelmiin, jotka on sekä erityisesti että yksinomaan suunnattu tietoyhteiskunnan palveluihin.
64. Ennakkoratkaisupyynnössä esitettyjen tietojen mukaan Romanian lainsäädännön mukaan vaatimus luvan hankkimisesta taksiliikenteen harjoittamiseksi perustuu lain nro 38/2003 15 §:n 1 momenttiin. Mainitun pykälän loppuosassa säädetään luvan saamiseksi vaadittavista edellytyksistä, luvan myöntämisen edellytyksistä ja toiminnan harjoittamiseen sovellettavista säännöistä.
65. Sen jälkeen nämä säännökset pannaan täytäntöön paikallistasolla niiden viranomaisten toimesta, joilla on valtuudet myöntää lupia, tässä tapauksessa Bukarestin kunnan toimesta. Tätä varten Bukarestin kunta teki päätöksen N:o 178/2008. Tätä päätöstä on sittemmin muutettu päätöksellä N:o 626/2017, jossa otettiin käyttöön käsite "lähettäminen muulla tavoin" (23) ja jossa tehtiin selväksi, että luvanvaraisuutta koskeva vaatimus koskee Star Taxi Appin tarjoamia palveluja eli tietoyhteiskunnan palveluja, jotka koostuvat taksinkuljettajien ja matkustajien välittämisestä.
66. Oikeudellinen kysymys, johon on näin ollen vastattava, on se, onko kansallinen säännös, jonka seurauksena tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajilta edellytetään luvan hankkimista - vaatimus, joka on jo olemassa sellaisten samankaltaisten palvelujen tarjoajille, jotka eivät ole tietoyhteiskunnan palveluja - direktiivin 2000/31 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu lupajärjestelmä, joka on suunnattu nimenomaan ja yksinomaan tämän jälkimmäisen palveluluokan tarjoajille.
67. Mielestäni tähän kysymykseen on vastattava kieltävästi.
68. Direktiivin 2000/31/EY 4 artiklan 2 kohdan tarkoituksena on estää tietoyhteiskunnan palvelujen ja samankaltaisten, kyseiseen käsitteeseen kuulumattomien palvelujen eriarvoinen kohtelu. Kun yleisvaltuutusjärjestelmää on tarkoitus soveltaa myös sähköisesti etänä tarjottaviin palveluihin, on todennäköistä, että nämä palvelut ovat taloudellisesti katsoen "perinteisin" keinoin tarjottavien palvelujen korvikkeita ja kilpailevat näin ollen suoraan jälkimmäisen palveluluokan kanssa. Ilman lupavaatimusta tietoyhteiskunnan palvelut joutuisivat etuoikeutettuun kilpailuasemaan, mikä olisi vastoin terveen kilpailun ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita. (24) Toisin sanoen, vaikka EU:n lainsäätäjän tavoitteena direktiiviä 2000/31 antaessaan oli edistää tietoyhteiskunnan palvelujen kehittämistä, sen tarkoituksena ei ollut antaa talouden toimijoille mahdollisuutta kiertää kaikki oikeudelliset velvoitteet pelkästään siksi, että ne toimivat "verkossa". Minusta näyttää siltä, että nämä huolenaiheet olivat implisiittisesti esillä asiassa Asociación Profesional Elite Taxi annetun tuomion taustalla. (25)
69. Koska tietoyhteiskunnan palvelut ovat tulosta viime vuosina tapahtuneesta erityisen nopeasta teknologisesta kehityksestä, ne tulevat usein markkinoille, joilla perinteiset palvelut jo toimivat. Näihin perinteisiin palveluihin voidaan soveltaa lupajärjestelmiä. Riippuen kyseessä olevien kansallisten säännösten aiheesta ja sanamuodosta voi olla enemmän tai vähemmän selvää, että joitakin sääntöjä, mukaan lukien lupajärjestelmät, jotka on laadittu palveluille, joita ei tarjota etänä ja sähköisesti, sovelletaan samanlaisiin palveluihin, joita tarjotaan tällä tavoin ja jotka näin ollen kuuluvat "tietoyhteiskunnan palvelun" käsitteen piiriin. Sen vuoksi voi olla tarpeen selventää voimassa olevia sääntöjä lainsäädännön tai täytäntöönpanon tasolla, jotta voidaan vahvistaa niiden soveltaminen tietoyhteiskunnan palveluihin. Tällaiset lainsäädännölliset tai hallinnolliset toimet, joilla tietoyhteiskunnan palvelut saatetaan nykyisten sääntöjen piiriin, eivät kuitenkaan merkitse uuden lupajärjestelmän luomista nimenomaan ja yksinomaan näitä palveluja varten. Kyse on pikemminkin nykyisen järjestelmän mukauttamisesta uusien olosuhteiden huomioon ottamiseksi.
70. Katson siis, että olisi direktiivin 2000/31 4 artiklan 2 kohdan tehokkuuden vastaista, jos tällaisen "teknisen" toimenpiteen seurauksena kyseisen artiklan 1 kohdan kielto estäisi joidenkin nykyisten lupajärjestelmien soveltamisen tietoyhteiskunnan palveluihin, kun taas muita järjestelmiä voitaisiin soveltaa niihin proprio vigore 4 artiklan 2 kohdan nojalla.
71. Sama koskee myös tapauksia, joissa jo olemassa olevan lupajärjestelmän laajentaminen koskemaan tietoyhteiskunnan palveluja edellyttää mukautuksia, koska näiden palvelujen erityispiirteet eroavat niistä palveluista, joita varten järjestelmä alun perin suunniteltiin. Nämä mukautukset voivat koskea muun muassa luvan saamisen edellytyksiä. Kuten jäljempänä osoitan, juuri tällaisten mukautusten puuttuminen voi kyseenalaistaa lupajärjestelmän soveltamisen laillisuuden tietoyhteiskunnan palveluihin.
72. Lopuksi totean, etten usko, kuten komissio väittää, että yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Falbert ym. (26 ) omaksumaa lähestymistapaa voidaan soveltaa analogisesti tähän tapaukseen. Tuomiossaan (27) yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että kansallinen säännös, jonka tarkoituksena on laajentaa olemassa olevaa sääntöä kattamaan tietoyhteiskunnan palvelut, on luokiteltava direktiivin 98/34 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuksi "palveluja koskevaksi säännöksi". (28) Kuten olen jo todennut tämän lausunnon 63 kohdassa, direktiivissä 2015/1535 tarkoitetut palveluja koskevat säännöt ovat kuitenkin sääntöjä, jotka koskevat nimenomaan tietoyhteiskunnan palveluja, kun taas direktiivin 2000/31 4 artiklan 1 kohdassa kielletään vain sellaiset valtuutusjärjestelmät, jotka koskevat nimenomaan ja yksinomaan näitä palveluja. Unionin tuomioistuin on lisäksi vakiintuneesti katsonut, että kansalliset säännökset, joissa ainoastaan säädetään yritysten palvelujen tarjoamisen tai tarjoamisen edellytyksistä, kuten säännökset, joissa liiketoiminnan harjoittaminen edellyttää ennakkolupaa, eivät ole direktiivissä 2015/1535 tarkoitettuja teknisiä määräyksiä, koska tätä periaatetta sovelletaan myös palveluja koskeviin sääntöihin. (29) Näin ollen olisi epäjohdonmukaista tehdä tulkinnallinen analogia direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja direktiivin 2000/31 4 artiklan 2 kohdan, joka koskee nimenomaan lupajärjestelmiä, välillä.
73. Näistä syistä katson, että direktiivin 2000/31 4 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että kansallinen säännös, jolla laajennetaan luvan hankkimista koskeva vaatimus koskemaan tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajia - vaatimus, jota on jo aiemmin sovellettu sellaisten samankaltaisten palvelujen tarjoajiin, jotka eivät ole tietoyhteiskunnan palveluja - ei ole lupajärjestelmä, joka on suunnattu nimenomaisesti ja yksinomaan tämän jälkimmäisen palveluluokan tarjoajille. Mainitun direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädetty kielto ei näin ollen ole esteenä tällaisen järjestelmän soveltamiselle tietoyhteiskunnan palveluihin.
74. Tämän toteamuksen edellytyksenä on kuitenkin se, että nykyisen lupajärjestelmän piiriin kuuluvat palvelut, joita ei tarjota sähköisesti, ja tietoyhteiskunnan palvelut, joihin järjestelmää laajennetaan, ovat tosiasiallisesti taloudellisesti samanarvoisia. Tätä vastaavuutta on arvioitava palvelun käyttäjän näkökulmasta, toisin sanoen palvelujen on oltava vaihdettavissa keskenään.
75. Pääasian asianosaiset näyttävät kiistelevän tästä asiasta. Bukarestin kunta väittää huomautuksissaan, että Star Taxi Appin harjoittaman kaltainen toiminta vastaa laissa N:o 38/2003 tarkoitettua taksinvälitystoimintaa ja kuuluu näin ollen kyseisen lain mukaisen varauskeskustoiminnan luvanvaraisuuden piiriin. Näin ollen päätös N:o 626/2017, kuten päätös N:o 178/2008, on annettu kyseisen lain nojalla. Star Taxi App sen sijaan kiistää tämän väitteen ja väittää, että sen toiminta on luonteeltaan erilaista, että se ainoastaan välittää taksinkuljettajille yhteyden asiakkaisiin ja että se ei näin ollen kuulu lain nro 38/2003 säännösten soveltamisalaan.
76. Kansallinen tuomioistuin ei valitettavasti näytä ratkaisseen tätä kysymystä, sillä se viittaa lakiin N:o 38/2003, joka on yksi pääasian riidan ratkaisemisen kannalta merkityksellisistä säädöksistä, mutta toteaa myös, että "lähettämisen" käsitteen laajentaminen koskemaan tietoteknisiä sovelluksia "ylittää oikeudelliset puitteet". Yhteisöjen tuomioistuimen tulkinta direktiivistä 2000/31 ei yksinään voi ratkaista tätä ongelmaa, koska se riippuu tosiseikkojen toteamisesta, jonka vain kansallinen tuomioistuin voi tehdä.
77. Direktiivin 2000/31 4 artiklan 1 kohta ei näin ollen ole esteenä päätöksen N:o 178/2008, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä N:o 626/2017, kaltaisille kansallisille säännöksille edellyttäen, että näillä säännöksillä säänneltyjen palvelujen katsotaan olevan taloudellisesti samanarvoisia. Jos kansallinen tuomioistuin kuitenkin katsoisi, että Star Taxi Appin tarjoamien kaltaiset palvelut eivät vastaa taloudellisesti taksivälityspalveluja, joten päätöstä N:o 626/2017 olisi tosiasiallisesti pidettävä itsenäisenä lupajärjestelmänä, tämä järjestelmä kuuluisi direktiivin 2000/31 4 artiklan 1 kohdassa säädetyn kiellon soveltamisalaan. (30)

- Loppuhuomautus

78. Komissio toteaa huomautuksissaan, että päätöksen N:o 626/2017 yhdistettyjä säännöksiä, erityisesti niitä, jotka koskevat velvollisuutta välittää varaukset kuljettajille radioteitse ja kieltoa, jonka mukaan kuljettajat eivät saa käyttää matkapuhelinta kuljetuspalveluja tarjotessaan, (31 ) voidaan tulkita siten, että niillä kielletään tosiasiallisesti Star Taxi Appin tarjoamien palvelujen kaltaisten palvelujen tarjoaminen.
79. Kansallinen tuomioistuin ei kuitenkaan ottanut tätä kysymystä esille pyynnössään, joka koskee luvan saamista koskevaa vaatimusta. Lisäksi Star Taxi App myönsi vastauksessaan yhteisöjen tuomioistuimen tätä asiaa koskevaan erityiskysymykseen, että se voi jatkaa toimintaansa edellyttäen, että se noudattaa varauskeskuksille asetettuja vaatimuksia ja hankkii luvan.
80. Näin ollen katson, että Star Taxi Appin toimintaa koskeva kielto on liian hypoteettinen, jotta sitä voitaisiin analysoida tästä näkökulmasta. Tuomioistuimella ei myöskään ole riittävästi tietoa asiasta. Direktiivi 2006/123
81. Kuten olen todennut, direktiivin 2000/31 4 artiklan 1 kohdassa säädettyä lupajärjestelmän kieltoa ei ole katsottava sovellettavaksi pääasiassa kyseessä olevaan järjestelmään, koska tämä järjestelmä ei koske nimenomaisesti ja yksinomaan tietoyhteiskunnan palveluja, vaan se koskee myös samankaltaisia palveluja, jotka eivät kuulu tähän luokitukseen. Nämä muut palvelut voivat kuitenkin kuulua direktiivin 2006/123 soveltamisalaan. Sen vuoksi on tarpeen selvittää, voidaanko kyseistä direktiiviä soveltaa nyt esillä olevassa asiassa, ja jos voidaan, onko se esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle lupajärjestelmälle.

- Direktiivin 2006/123/EY soveltaminen

82. Direktiivin 2006/123 2 artiklan 1 kohdan mukaan tätä direktiiviä sovelletaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden palveluntarjoajien tarjoamiin palveluihin, joihin pääasiassa kyseessä olevat palvelut epäilemättä kuuluvat.
83. Kyseisen direktiivin 2 artiklan 2 kohdassa jätetään kuitenkin tietyt palvelut direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, erityisesti SEUT-sopimuksen VI osaston soveltamisalaan kuuluvat liikennepalvelut. (32) Direktiivin 2006/123 johdanto-osan 21 perustelukappaleessa tehdään selväksi, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu "liikenne" sisältää taksit. Sisältyykö tähän käsitteeseen myös taksinkuljettajien ja heidän asiakkaidensa väliset välityspalvelut?
84. Unionin tuomioistuin on tulkinnut direktiivin 2006/123 2 artiklan 2 kohdan d alakohtaa aiemminkin. Se on katsonut, että ajoneuvojen katsastuspalvelujen osalta tämä säännös kattaa paitsi kaikki fyysiset toimet, jotka koskevat henkilöiden tai tavaroiden siirtämistä paikasta toiseen ajoneuvon, ilma-aluksen tai vesialuksen avulla, myös kaikki tällaisiin toimiin luontevasti liittyvät palvelut. (33)
85. Tuomioistuin katsoi, että katsastuspalvelut liittyvät luontaisesti liikennepalveluihin varsinaisessa merkityksessä, koska ne ovat välttämätön edellytys viimeksi mainituille, koska ne auttavat varmistamaan liikenneturvallisuuden. (34)
86. Tuomioistuin totesi myös, että toimenpiteet, joilla nämä katsastuspalvelut yhdenmukaistettiin, hyväksyttiin SEUT-sopimuksen liikennettä koskevien määräysten perusteella. (35) Toisin kuin komissio on esittänyt nyt käsiteltävänä olevassa asiassa, tämä toteamus vaikuttaa minusta ratkaisevalta direktiivin 2006/123 2 artiklan 2 kohdan d alakohdan tulkinnan kannalta. Kyseisessä säännöksessä viitataan nimenomaisesti SEUT:n liikennettä koskevaan osastoon (nykyisin SEUT:n VI osasto). Tämä johtuu siitä, että SEUT 58 artiklan 1 kohdan mukaan palvelujen tarjoamisen vapautta liikenteen alalla säännellään SEUT-sopimuksen liikennettä koskevalla osastolla. Direktiivillä 2006/123 ei näin ollen voida säännellä palvelujen tarjoamisen vapautta tällä alalla. Hyväksymällä ajoneuvojen katsastuspalveluja koskevat direktiivit SEUT VI osaston määräysten perusteella unionin lainsäätäjä on implisiittisesti sisällyttänyt nämä palvelut liikenteen alaan sekä SEUT 58 artiklan 1 kohdassa että direktiivin 2006/123 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Tämä yhdenmukaistamistoimenpiteiden oikeusperustan valinta on näin ollen ratkaisevaa sen kannalta, että riidanalaiset palvelut jätetään direktiivin 2006/123 soveltamisalan ulkopuolelle. (36)
87. Pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset välityspalvelut eivät näytä liittyvän luontevasti taksiliikenteeseen edellä mainitussa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla, koska ne eivät ole välttämätön edellytys viimeksi mainittujen palvelujen tarjoamiselle samalla tavalla kuin katsastukset. On totta, että Romanian lainsäädännössä edellytetään, että jokainen taksipalvelujen tarjoaja käyttää lähetyspalveluja. Tällainen kansallisella tasolla asetettu vaatimus ei kuitenkaan voi määrittää palveluluokan luokittelua EU:n lainsäädännön näkökulmasta.
88. Kyseisiin välityspalveluihin ei myöskään sovelleta mitään erityistä yhdenmukaistamistoimenpidettä, joka olisi hyväksytty SEUT-sopimuksen liikennettä koskevien määräysten perusteella.
89. Näin ollen en näe mitään syytä jättää näitä palveluja direktiivin 2006/123 soveltamisalan ulkopuolelle direktiivin 2 artiklan 2 kohdan d alakohdan nojalla.
90. Lisäksi direktiivin 2006/123 3 artiklan 1 kohta sisältää säännön, jonka mukaan palvelujen saatavuutta ja käyttöä tietyillä aloilla sääntelevien erityisten EU:n säädösten säännökset ovat ristiriitatilanteessa ensisijaisia direktiivin 2006/123 säännöksiin nähden. Vaikka kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa ei nimenomaisesti viitata direktiiviin 2000/31 sen toisessa virkkeessä, jossa luetellaan muita direktiivejä, minusta on kuitenkin selvää, että tämä sääntö koskee myös direktiiviä 2000/31. Direktiivi 2000/31 on lex specialis suhteessa direktiiviin 2006/123 siltä osin kuin siinä säännellään tietoyhteiskunnan palvelujen saatavuutta ja käyttöä. (37)
91. Koska direktiivin 2000/31 4 artiklan 1 kohdassa säädettyä lupajärjestelmän kieltoa ei kuitenkaan sovelleta pääasiassa kyseessä olevan kaltaisiin palveluihin, näiden kahden direktiivin välillä ei ole ristiriitaa. Direktiivin 2000/31 4 artiklan 2 kohdasta johtuva kyseisen kiellon soveltamisen poissulkeminen ei merkitse sitä, että jäsenvaltioille annettaisiin ehdoton toimivalta soveltaa lupajärjestelmiä kyseisessä säännöksessä tarkoitetuissa tilanteissa. Ainoastaan direktiivin 2000/31 4 artiklan 1 kohtaa ei voida soveltaa; näihin lupajärjestelmiin sovelletaan edelleen muita EU:n oikeuden sääntöjä, kuten direktiiviä 2006/123, myös siltä osin kuin ne koskevat tietoyhteiskunnan palveluja.
92. Direktiivin 2006/123 3 artiklan 1 kohta ei näin ollen ole esteenä sen soveltamiselle pääasiassa kyseessä olevaan lupajärjestelmään, myös siltä osin kuin se koskee tietoyhteiskunnan palveluja.
93. Ennakkoratkaisukysymyksessä kansallinen tuomioistuin mainitsee direktiivin 2006/123 9, 10 ja 16 artiklan. Kyseisen direktiivin 16 artikla koskee kuitenkin palvelujen tarjoamisen vapautta muissa jäsenvaltioissa kuin siinä, johon palveluntarjoaja on sijoittautunut. Kuten tämän lausunnon 56 kohdassa on todettu, pääasiassa kyseessä oleva riita koskee romanialaisen yhtiön harjoittamaa palvelutoimintaa Romanian alueella. Direktiivin 2006/123 16 artiklaa ei näin ollen voida soveltaa tähän riita-asiaan.
94. Sen sijaan sijoittautumisvapautta koskevia direktiivin säännöksiä eli 9-15 artiklaa sovelletaan. Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että näitä artikloja sovelletaan puhtaasti sisäisiin tilanteisiin. (38)

- Direktiivin 2006/123 9 ja 10 artikla

95. Direktiivin 2006/123 9 artikla perustuu periaatteeseen, jonka mukaan palvelutoimintaan ei saa soveltaa lupajärjestelmiä. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin tietyin edellytyksin saattaa palvelutoiminnan aloittamisen tällaisen järjestelmän piiriin. (39) Nämä edellytykset ovat seuraavat: järjestelmä ei saa olla syrjivä, se on perusteltava yleiseen etuun liittyvällä pakottavalla syyllä, eikä ole olemassa vähemmän rajoittavia toimenpiteitä, joilla voidaan saavuttaa sama tavoite.
96. Laissa nro 38/2003 säädetyn taksiliikennettä koskevan lupajärjestelmän perusteluista ei ole toimitettu tietoja. Päätöksen N:o 626/2017 osalta Bukarestin kunta vetoaa huomautuksissaan tarpeeseen varmistaa yhtäläiset kilpailuedellytykset "perinteisten" taksinvälityskeskusten ja sähköisten välityspalvelujen välillä. Tämä ei kuitenkaan selitä lupajärjestelmän perusteita sinänsä.
97. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on näin ollen selvittää, onko taksivälityspalveluja koskevaa lupajärjestelmää perusteltu yleiseen etuun liittyvillä pakottavilla syillä. Haluan vain huomauttaa, että tämä järjestelmä koskee välityspalvelua markkinoilla, joihin jo sovelletaan lupajärjestelmää, nimittäin taksikuljetuspalvelujen tarjoamista koskevaa järjestelmää. (40) Näin ollen näyttää siltä, että esimerkiksi kuluttajansuojaan liittyvä yleinen etu täyttyy jo nyt. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on näin ollen selvittää, mitkä muut pakottavat syyt ovat omiaan oikeuttamaan tämän ylimääräisen lupajärjestelmän.
98. Lisäksi on esitettävä seuraavat loppuhuomautukset. Direktiivin 2006/123 10 artiklan 1 ja 2 kohdassa edellytetään, että lupa myönnetään sellaisten perusteiden nojalla, jotka ovat perusteltuja yleisen edun mukaisesta pakottavasta syystä ja oikeassa suhteessa yleiseen etuun liittyvään tavoitteeseen nähden.
99. Lain nro 38/2003 15 §:n 2 momentissa edellytetään luvan saamiseksi muun muassa, että hakijalla on kaksisuuntainen radio, suojattu radiotaajuus, henkilökunnalla on radiopuhelinoperaattorin todistus ja radiotaajuuksien käyttölupa. Unionin tuomioistuimen käsiteltävänä olevista asiakirjoista ei käy selvästi ilmi, sovelletaanko näitä vaatimuksia taksinkuljettajien ja asiakkaiden välisten välityspalvelujen tarjoajiin älypuhelinsovelluksen avulla. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan näytä suljettavan pois.
100. Nämä vaatimukset, jotka on suunniteltu radiopohjaisia taksivarauskeskuksia varten, eivät selvästikään sovellu sähköisesti tarjottaviin palveluihin, sillä ne aiheuttavat palveluntarjoajille perusteettomia rasitteita ja kustannuksia. Näin ollen niitä ei voida lähtökohtaisesti perustella millään yleisen edun mukaisella pakottavalla syyllä eikä niiden voida katsoa olevan oikeassa suhteessa mihinkään yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen, kun niitä sovelletaan tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajiin. Näiden vaatimusten mukaan palveluntarjoajilla on oltava paitsi käyttämänsä teknologia myös eri teknologioihin liittyvät taidot ja laitteet.
101. Näistä syistä katson, että lupajärjestelmä ei perustu direktiivin 2006/123 10 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa edellytetyllä tavalla yleiseen etuun liittyvällä pakottavalla syyllä perusteltuihin kriteereihin, kun luvan myöntämisen edellytyksenä ovat vaatimukset, jotka ovat teknisesti soveltumattomia hakijan suunnittelemaan palveluun. SEUT 56 artikla
102. Ennakkoratkaisukysymyksessä kansallinen tuomioistuin viittaa myös SEUT 56 artiklaan, jossa määrätään palvelujen tarjoamisen vapaudesta. Kuten tämän lausunnon 56 kohdassa todetaan, pääasian oikeudenkäynnin kohteena oleva riita koskee kuitenkin romanialaisen yhtiön harjoittamaa palvelutoimintaa Romanian alueella. Tuomioistuin on vakiintuneesti katsonut, että SEUT-sopimuksen palvelujen tarjoamisen vapautta koskevia määräyksiä ei sovelleta tilanteeseen, joka rajoittuu kaikilta osin yhteen jäsenvaltioon. (41) SEUT 56 artiklaa ei näin ollen voida soveltaa tähän tapaukseen. Vastaus toiseen ja kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen
103. Ehdotan, että toiseen ja kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että direktiivin 2000/31 4 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajiin sovelletaan lupajärjestelmää, jota sovelletaan taloudellisesti vastaavien palvelujen tarjoajiin, jotka eivät ole tietoyhteiskunnan palveluja. Direktiivin 2006/123 9 ja 10 artikla ovat esteenä tällaisen toimilupajärjestelmän soveltamiselle, jollei se täytä näissä artikloissa säädettyjä edellytyksiä, mikä on kansallisen tuomioistuimen harkittavana. Lupajärjestelmä ei ole direktiivin 2006/123 10 artiklassa säädettyjen perusteiden mukainen, jos luvan myöntämiselle asetetaan vaatimuksia, jotka eivät sovellu teknisesti hakijan suunnittelemaan palveluun. Direktiivin 2000/31/EY 3 artiklaa, direktiivin 2006/123/EY 16 artiklaa ja SEUT 56 artiklaa ei sovelleta tilanteessa, jossa palveluntarjoaja haluaa tarjota tietoyhteiskunnan palveluja siinä jäsenvaltiossa, johon se on sijoittautunut. Neljäs kysymys
104. Neljännessä kysymyksessään kansallinen tuomioistuin tiedustelee pääasiassa, onko päätös N:o 626/2017 direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettu tekninen määräys, josta olisi pitänyt ilmoittaa komissiolle kyseisen direktiivin 5 artiklan nojalla.
105. Direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan f alakohdan kolmannen alakohdan mukaan tämä säännös kattaa tekniset määräykset, jotka jäsenvaltioiden nimeämät viranomaiset ovat antaneet ja jotka sisältyvät luetteloon, jonka komissio laatii ja tarvittaessa päivittää kyseisen direktiivin 2 artiklassa tarkoitetun komitean puitteissa. Tällainen luettelo julkaistiin 31 päivänä toukokuuta 2006 (42) eli ennen Romanian liittymistä Euroopan unioniin, eikä se näin ollen sisällä Romanian viranomaisia. Komissio toteaa kuitenkin huomautuksissaan, että liittymisajankohtana Romania oli ilmoittanut, että ainoastaan sen keskusviranomaisilla oli valtuudet antaa direktiivissä 2015/1535 tarkoitettuja teknisiä määräyksiä. Bukarestin kunnan säädöksiin ei näin ollen sovelleta kyseisen direktiivin 5 artiklan mukaista ilmoitusvelvollisuutta.
106. Tämä ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa täysin, koska, kuten olen jo maininnut, on epäselvää, johtuuko vaatimus luvan hankkimisesta pääasiassa kyseessä olevien kaltaisten palvelujen tarjoamiseksi yksinomaan päätöksestä N:o 626/2017 vai lain N:o 38/2003 15 §:stä, jonka täytäntöönpanosäädös tämä päätös on. Näin ollen on perusteltua kysyä, olisiko kyseinen laki pitänyt ilmoittaa komissiolle.
107. Mielestäni vastaus on kuitenkin "ei". Direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan e alakohdassa suljetaan "palveluja koskevan säännön" käsitteen ulkopuolelle - joka on ainoa teknisten määräysten luokka, joka voi tulla kyseeseen tässä yhteydessä - kaikki sellaiset säännöt, joita ei ole nimenomaisesti suunnattu tietoyhteiskunnan palveluihin. Direktiivin 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan toisessa alakohdassa säädetään, että säännöt on erityisesti suunnattu tällaisiin palveluihin, jos niiden erityisenä tavoitteena ja tarkoituksena on säännellä tällaisia palveluja nimenomaisesti ja kohdennetusti. Sen sijaan sääntöjä, jotka vaikuttavat niihin vain epäsuorasti tai satunnaisesti, ei katsota nimenomaisesti niihin kohdistetuiksi.
108. On huomattava, että laissa nro 38/2003 ei viitata tietoyhteiskunnan palveluihin. Päinvastoin, siinä sivuutetaan ne siinä määrin, että siinä jopa edellytetään, että jokaisella taksilähetyspalvelujen tarjoajalla on oltava taajuudet ja radiolaitteet riippumatta siitä, toimivatko ne radiolla vai tietotekniikan avulla. Näin ollen on mielestäni ilmeistä, että jos kyseistä lakia sovelletaan tietoyhteiskunnan palveluihin, kuten Bukarestin kunta väittää, sen tarkoituksena ei ole säännellä näitä palveluita nimenomaisesti ja kohdennetusti, vaan se vaikuttaa niihin vain epäsuorasti, väistämättä passiivisesti.
109. Tämä selittyy lisäksi helposti sillä, että laki nro 38/2003 on vuodelta 2003, kun taas Uber-yritys, älypuhelimella tehtävien kuljetuspalvelujen varausten edelläkävijä, perustettiin vasta vuonna 2009.
110. Lain nro 38/2003 15 pykälää ei näin ollen ole erityisesti suunnattu direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuihin tietoyhteiskunnan palveluihin.
111. Näin ollen neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että päätös N:o 626/2017 ei ole direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettu tekninen määräys. Päätelmä
112. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Tribunalul Bucureștin (Bukarest, Romania) esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

(1) Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY ("direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä") 2 artiklan a alakohta luettuna yhdessä teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 9 päivänä syyskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että palvelu, jossa taksimatkustajat ovat sähköisen sovelluksen välityksellä suoraan yhteydessä taksinkuljettajiin, on tietoyhteiskunnan palvelu, jos tämä palvelu ei ole luontaisesti yhteydessä taksikuljetuspalveluun siten, että se ei ole olennainen osa taksikuljetuspalvelua.

(2) Direktiivin 2000/31 4 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että tietoyhteiskunnan palveluntarjoajaan sovelletaan lupajärjestelmää, jota sovelletaan sellaisten taloudellisesti vastaavien palvelujen tarjoajiin, jotka eivät ole tietoyhteiskunnan palveluja.

Palveluista sisämarkkinoilla 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY 9 ja 10 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä tällaisen lupajärjestelmän soveltamiselle, jollei se täytä näissä artikloissa säädettyjä kriteerejä, mikä on kansallisen tuomioistuimen harkittavana. Lupajärjestelmä ei ole direktiivin 2006/123 10 artiklassa säädettyjen perusteiden mukainen, jos luvan myöntämiselle asetetaan vaatimuksia, jotka eivät sovellu teknisesti hakijan suunnittelemaan palveluun.

Direktiivin 2000/31/EY 3 artiklaa, direktiivin 2006/123/EY 16 artiklaa ja SEUT 56 artiklaa ei sovelleta tilanteessa, jossa palveluntarjoaja haluaa tarjota tietoyhteiskunnan palveluja siinä jäsenvaltiossa, johon se on sijoittautunut.

(3) Hotărârea Consiliului General al Municipiului București nr. 626/2017 pentru modificarea și completarea Hotărârii Consiliului General al Municipiului București nr. 178/2008 privind aprobarea Regulamentului-cadru, a Caietului de sarcini și a contractului de atribuire în gestiune delegată pentru organizarea și executarea serviciului public de transport local în regim de taxi (Bukarestin kaupunginvaltuuston päätös N:o 626/2017, tehty 19 päivänä joulukuuta 2017, puiteasetuksen hyväksymisestä 21 päivänä huhtikuuta 2008 tehdyn päätöksen N:o 178/2008 muuttamisesta ja täydentämisestä, sopimusasiakirjat ja toimilupasopimus paikallisten julkisten taksipalvelujen järjestämisen ja tarjoamisen delegoitua hallinnointia varten) ei ole direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettu tekninen määräys.

1 Alkuperäiskieli: Ranskan kieli: ranska.

2 Tuomio 20.12.2017, Asociación Profesional Elite Taxi (C-434/15, EU:C:2017:981).

3 Ks. samankaltaisen epäilyn yhteydessä tuomio 19.12.2019, Airbnb Ireland (C-390/18, EU:C:2019:1112, 28-31 kohta), ja lausuntoni kyseisessä asiassa (C-390/18, EU:C:2019:336, 93-99 kohta).

4 EYVL 2000, L 178, s. 1.

5 Teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EYVL L 204, s. 37), sellaisena kuin se on muutettuna 20 päivänä heinäkuuta 1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/48/EY (EYVL L 217, s. 18).

6 EUVL 2006, L 376, s. 36.

7 EUVL 2015, L 241, s. 1.

8 Monitorul Oficial al României, osa I, nro 45, 28. tammikuuta 2003.

9 Ks. tältä osin tuomio 19.12.2019, Airbnb Ireland (C-390/18, EU:C:2019:1112, 46 kohta).

10 Ks. tältä osin myös tuomio 20.12.2017, Asociación Profesional Elite Taxi (C-434/15, EU:C:2017:981, 35 kohta).

11 Tuomio 20.12.2017, Asociación Profesional Elite Taxi (C-434/15, EU:C:2017:981, 38-42 kohta).

12 Ks. tältä osin tuomio 20.12.2017, Asociación Profesional Elite Taxi (C-434/15, EU:C:2017:981, tuomiolauselma).

13 Vaikka tuomioistuin ei käyttänyt termiä "rekrytointi", oletettavasti välttääkseen kiistan Uberin kuljettajien työoikeudellisesta asemasta, sana "valinta" on tulkittava tässä merkityksessä.

14 Tuomio 20.12.2017, Asociación Profesional Elite Taxi (C-434/15, EU:C:2017:981, 39 kohta).

15 Bukarestin kunta toteaa huomautuksissaan, että Star Taxi App käynnisti 1.2.2018 uudet palvelut, jotka mahdollistavat maksujen suorittamisen pankkikortilla ja vähimmäishinnan asettamisen. Star Taxi App kiisti kuitenkin tämän väitteen voimakkaasti vastauksessaan unionin tuomioistuimen tätä asiaa koskevaan erityiskysymykseen. Kyse on siis tosiseikasta, jota ei ole vahvistettu pääasiassa. Joka tapauksessa näyttää siltä, että nämä lisäpalvelut eivät ole omiaan muuttamaan Star Taxi Appin toiminnan kokonaisarviointia (ks. tältä osin tuomio 19.12.2019, Airbnb Ireland, C-390/18, EU:C:2019:1112, 58-64 kohta).

16 Tuomio 20.12.2017 (C-434/15, EU:C:2017:981).

17 Kuten unionin tuomioistuin totesi 20.12.2017 antamansa tuomion Asociación Profesional Elite Taxi (C-434/15, EU:C:2017:981, 38 kohta). Ks. myös lausunto Airbnb Ireland (C-390/18, EU:C:2019:336, EU:C:2019:336, 64 ja 65 kohta) palvelujen tarjoamisen luomisen ja näihin palveluihin kohdistuvan määräysvallan käyttämisen välisestä vastaavuudesta.

18 Tarkempi kuvaus Uberin toimintatavoista on lausunnossani asiassa Asociación Profesional Elite Taxi (C-434/15, EU:C:2017:364).

19 Ks. tältä osin tuomio 19.12.2019, Airbnb Ireland (C-390/18, EU:C:2019:1112, 55 kohta), ja lausuntoni kyseisessä asiassa (C-390/18, EU:C:2019:336, 57-59 kohta).

20 Tuomio 20.12.2017, Asociación Profesional Elite Taxi (C-434/15, EU:C:2017:981).

21 Tuomio 20.12.2017 (C-434/15, EU:C:2017:981).

22 Ks. myös direktiivin 2000/31 1 artiklan 2 kohta, jonka mukaan "[kyseisellä] direktiivillä lähennetään 1 kohdassa asetetun tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavassa määrin tietoyhteiskunnan palveluja koskevia tiettyjä kansallisia säännöksiä, jotka koskevat sisämarkkinoita, palveluntarjoajien sijoittautumista, kaupallista viestintää, sähköisiä sopimuksia, välittäjien vastuuta, käytännesääntöjä, tuomioistuinten ulkopuolista riitojenratkaisua, tuomioistuinkäsittelyä ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä".

23 Toisin sanoen muut kuin radio, käytännössä tietoteknisten resurssien avulla.

24 Muistutan, että vaikka EU:n lainsäädännön mukaan kaikki toimilupajärjestelmät on kielletty tietoyhteiskunnan palveluiden osalta direktiivin 2000/31 4 artiklan 1 kohdan nojalla, tällaiset järjestelmät ovat tietyin edellytyksin sallittuja muiden palveluluokkien osalta direktiivin 2006/123 9 ja 10 artiklan tai SEUT 49 artiklan mukaisesti.

25 Tuomio 20.12.2017 (C-434/15, EU:C:2017:981).

26 Tuomio 20.12.2017 (C-255/16, EU:C:2017:983).

27 Tuomio 20.12.2017, Falbert ym. (C-255/16, EU:C:2017:983, 35 kohta).

28 Nyt direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan e alakohta.

29 Tuomio 20.12.2017, Falbert ym. (C-255/16, EU:C:2017:983, 16-18 kohta).

30 Minun on huomautettava, että tässä tilanteessa herää myös kysymys päätöksen N:o 626/2017 lainmukaisuudesta kansallisen oikeuden mukaan, koska 7.6.2002 annetussa laissa nro 365/2002 privind comerļul electronic (sähköisestä kaupankäynnistä annettu laki nro 365/2002, Monitorul Oficial al României, I osa, nro 483, 5.7.2002), jolla direktiivi 2000/31 saatetaan osaksi Romanian oikeutta, toistetaan sen 4 artiklan 1 kohdassa mainitun direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädetty kielto.

31 Ks. tämän lausunnon 18 ja 19 kohta.

32 Direktiivin 2006/123 2 artiklan 2 kohdan d alakohta.

33 Tuomio 15.10.2015, Grupo Itevelesa ym. (C-168/14, EU:C:2015:685, 46 kohta).

34 Tuomio 15.10.2015, Grupo Itevelesa ym. (C-168/14, EU:C:2015:685, 47 kohta).

35 Tuomio 15.10.2015, Grupo Itevelesa ym. (C-168/14, EU:C:2015:685, 49 kohta).

36 Ks. myös lausuntoni yhdistetyissä asioissa Trijber ja Harmsen (C-340/14 ja C-341/14, EU:C:2015:505, 27 ja 28 kohta).

37 Ks. tältä osin tuomio 19.12.2019, Airbnb Ireland (C-390/18, EU:C:2019:1112, 40-42 kohta).

38 Tuomio 30.1.2018, X ja Visser (C-360/15 ja C-31/16, EU:C:2018:44, tuomiolauselma 3 kohta). Ks. myös lausuntoni yhdistetyissä asioissa Trijber ja Harmsen (C-340/14 ja C-341/14, EU:C:2015:505, 44-57 kohta) sekä yhdistetyissä asioissa X ja Visser (C-360/15 ja C-31/16, EU:C:2017:397, 106 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

39 Direktiivin 2006/123 4 artiklan 6 kohdassa termi "lupajärjestelmä" määritellään "menettelyksi, jossa palveluntarjoajaa tai vastaanottajaa tosiasiallisesti vaaditaan toteuttamaan toimenpiteitä saadakseen toimivaltaiselta viranomaiselta virallisen päätöksen tai implisiittisen päätöksen, joka koskee oikeutta harjoittaa palvelutoimintaa tai sen harjoittamista". Mielestäni ei ole epäilystäkään siitä, että taksilähetystoiminta on Romanian lainsäädännön mukaan kyseisessä määritelmässä tarkoitetun lupajärjestelmän alaista. Tämä järjestelmä perustuu lain nro 38/2003 15 §:ään, ja se on pantu täytäntöön Bukarestin kunnan tasolla päätöksellä nro 178/2008, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä nro 626/2017.

40 Koska kyse on tässä tapauksessa kuljetuspalvelusta, tämä järjestelmä ei kuulu direktiivin 2006/123 soveltamisalaan.

41 Ks. viimeksi tuomio 13.12.2018, France Télévisions (C-298/17, EU:C:2018:1017, 30 kohta ja siellä mainittu oikeuskäytäntö).

42 EUVL 2006, C 127, s. 14.

YHTEISO¨ JEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)

https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf;jsessionid=1B1ECA1D19F674B9B5A28F3FFB93686C?text=&docid=234921&pageIndex=0&doclang=en&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=27754592

3. joulukuuta 2020 (*)

(Ennakkoratkaisupyyntö - SEUT 56 artikla - Sovellettavuus - Puhtaasti sisäinen tilanne - Direktiivi 2000/31/EY - 2 artiklan a alakohta - Tietoyhteiskunnan palvelujen käsite - 3 artiklan 2 ja 4 kohta - 4 artikla - Sovellettavuus - Direktiivi 2006/123/EY - Palvelut - III luku (Palveluntarjoajien sijoittautumisvapaus) ja IV luku (Palveluntarjoajien sijoittautumisvapaus)) palvelujen vapaa liikkuvuus) - Sovellettavuus - 9 ja 10 artikla - Direktiivi (EU) 2015/1535 - 1 artiklan 1 kohdan e ja f alakohta - "Palveluja koskevan säännön" käsite - "Teknisen määräyksen" käsite - 5 artiklan 1 kohta - Ennakkoilmoituksen laiminlyönti - Täytäntöönpanokelpoisuus - Toiminta, jossa yhdistetään kaupunkimatkoja haluavia henkilöitä valtuutettuihin taksinkuljettajiin, älypuhelinsovelluksen avulla - Luokittelu - Kansalliset säännökset, joiden mukaan tämä toiminta edellyttää ennakkolupaa).

Asiassa C-62/19,

SEUT 267 artiklaan perustuva ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunalul Bucureşti (alueellinen tuomioistuin, Bukarest, Romania) on esittänyt 14.12.2018 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 29.1.2019, asiassa

Star Taxi App SRL

v

Unitatea Administrativ Teritorială Municipiul Bucureşti prin Primar General,

Consiliul General al Municipiului Bucureşti,

asianomaiset osapuolet:

IB,

Camera Naţională a Taximetriştilor din România,

D'Artex Star SRL,

Auto Cobălcescu SRL,

Cristaxi Service SRL,

TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Vilaras sekä tuomarit N. Piçarra, D. Šváby (esittelevä tuomari), S. Rodin ja K. Jürimäe,

Julkisasiamies: M. Szpunar,

Rekisterinpitäjä: R. Șereș, hallintovirkamies,

ottaen huomioon kirjallisen menettelyn,

ottaa huomioon seuraavien yritysten puolesta esitetyt huomautukset:

- Star Taxi App SRL, aluksi C. Băcanu, sittemmin G.C.A. Ioniţă, avocați,

- Unitatea Administrativ Teritorială Municipiul Bucureşti prin Primar General, asiamiehenä M. Teodorescu,

- Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. Bulterman ja J.M. Hoogveld,

- Euroopan komissio, asiamiehinään S.L. Kalėda, L. Malferrari, L. Nicolae ja Y.G. Marinova,

kuultuaan julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen 10. syyskuuta 2020 pidetyssä istunnossa,

antaa seuraavan tuloksen

Tuomio

1 Tämä ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 56 artiklan, teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22.6.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (EYVL L 204, s. 37), sellaisena kuin se on muutettuna 20.7.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/48/EY (EYVL L 217, s. 37), 1 artiklan 2 kohdan tulkintaa. 18) (jäljempänä direktiivi 98/34/EY), tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (jäljempänä sähköisestä kaupankäynnistä annettu direktiivi) (EYVL L 178, s. 1) 2 artiklan a alakohta, 3 artiklan 2 ja 4 kohta sekä 4 artikla. 1), palveluista sisämarkkinoilla 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY (EUVL L 376, s. 36) 9, 10 ja 16 artikla ja lopuksi tietoyhteiskunnan palveluja koskeviin teknisiin määräyksiin ja teknisiin määräyksiin liittyvien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 9 päivänä syyskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1535 (EUVL L 241, s. 1) 5 artikla.

2 Tämä pyyntö on esitetty oikeudenkäynnissä, joka on käyty Star Taxi App SRL:n ja Unitatea Administrativ Teritorială Municipiul București prin Primar Generalin (Bukarestin kunnan alueellinen hallintoyksikkö, Romania) välillä; (jäljempänä 'Bukarestin kunta') ja toisaalta Consiliul General al Municipiului București (Bukarestin kunnan yleisneuvosto, Romania), jotka koskevat säännöksiä, joiden mukaan älypuhelinsovelluksen avulla tapahtuvaan toimintaan, jossa kaupunkimatkaa haluaville henkilöille välitetään yhteys valtuutettuihin taksinkuljettajiin, vaaditaan ennakkolupa.

Oikeudellinen tausta

Euroopan unionin lainsäädäntö

Direktiivi 98/34/EY

3 Direktiivillä 2015/1535 kumottiin ja korvattiin direktiivi 98/34 7.10.2015 alkaen, ja viittauksia viimeksi mainittuun direktiiviin on nyt katsottava viittauksiksi direktiiviin 2015/1535 kyseisen direktiivin 10 artiklan toisen alakohdan nojalla.

4 Erityisesti direktiivin 98/34 1 artiklan ensimmäisen kohdan 2 alakohta on korvattu samansisältöisenä direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohdalla.

Direktiivi 2000/31/EY

5 Direktiivin 2000/31 2 artiklan a alakohdassa "tietoyhteiskunnan palveluilla" tarkoitetaan "direktiivin 2015/1535 1[ artiklan 1 kohdan b alakohdassa] tarkoitettuja palveluja".

6 Direktiivin 2000/31 3 artiklan 2 ja 4 kohta kuuluu seuraavasti:

'2. Jäsenvaltiot eivät saa koordinoidulla alalla olevista syistä rajoittaa vapautta tarjota tietoyhteiskunnan palveluja toisesta jäsenvaltiosta käsin.

...

4. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa toimenpiteitä 2 kohdasta poikkeamiseksi tietyn tietoyhteiskunnan palvelun osalta, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a) toimenpiteiden on oltava:

(i) tarpeen jostakin seuraavista syistä:

- yleinen järjestys, erityisesti rikosten ehkäiseminen, tutkinta, selvittäminen ja syytteeseenpano, mukaan lukien alaikäisten suojelu, sekä rotuun, sukupuoleen, uskontoon tai kansallisuuteen perustuvan vihan lietsomisen ja yksittäisiä henkilöitä koskevien ihmisarvon loukkausten torjunta,

- kansanterveyden suojelu,

- yleinen turvallisuus, mukaan lukien kansallisen turvallisuuden ja puolustuksen turvaaminen,

- kuluttajien, myös sijoittajien, suojelu;

(ii) tiettyyn tietoyhteiskunnan palveluun kohdistuvat toimet, jotka vahingoittavat i alakohdassa tarkoitettuja tavoitteita tai jotka aiheuttavat vakavan ja vakavan vaaran näiden tavoitteiden vahingoittumisesta;

(iii) oikeassa suhteessa näihin tavoitteisiin nähden;

(b) ennen kyseisten toimenpiteiden toteuttamista ja rajoittamatta tuomioistuinmenettelyä, mukaan lukien esitutkinta ja rikostutkinnan yhteydessä toteutetut toimet, jäsenvaltio on:

- on pyytänyt 1 kohdassa tarkoitettua jäsenvaltiota toteuttamaan toimenpiteitä ja tämä ei ole toteuttanut niitä tai ne ovat riittämättömiä,

- ilmoittanut komissiolle ja 1 kohdassa tarkoitetulle jäsenvaltiolle aikomuksestaan toteuttaa tällaisia toimenpiteitä.".

7 Kyseisen direktiivin 4 artiklassa säädetään:

'1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tietoyhteiskunnan palveluntarjoajan toiminnan aloittaminen ja harjoittaminen ei saa edellyttää ennakkolupaa tai muuta vaikutukseltaan vastaavaa vaatimusta.

2. Mitä 1 kohdassa säädetään, ei rajoita sellaisten valtuutusjärjestelmien soveltamista, jotka eivät ole erityisesti ja yksinomaan tietoyhteiskunnan palveluja koskevia tai jotka kuuluvat telepalvelualan yleisten valtuutusten ja yksittäisten toimilupien yhteisistä puitteista 10 päivänä huhtikuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/13/EY [EYVL L 117, s. 15] soveltamisalaan.". Direktiivi 2006/123.

8 Direktiivin 2006/123 johdanto-osan 21 kappaleessa todetaan:

"Liikennepalvelut, mukaan lukien kaupunkiliikenne, taksit ja ambulanssit sekä satamapalvelut, olisi jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.".

9 Kyseisen direktiivin 2 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaan sitä ei sovelleta EY:n perustamissopimuksen kolmannen osan V osaston, joka on nykyisin FEU-sopimuksen kolmannen osan VI osasto, soveltamisalaan kuuluviin liikennepalveluihin, mukaan lukien satamapalvelut.

10 Kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa säädetään:

"Jos tämän direktiivin säännökset ovat ristiriidassa sellaisen toisen yhteisön säädöksen säännöksen kanssa, joka koskee tiettyjä näkökohtia, jotka koskevat palvelutoiminnan aloittamista tai harjoittamista tietyillä aloilla tai tietyissä ammateissa, toisen yhteisön säädöksen säännös on ensisijainen, ja sitä sovelletaan kyseisiin erityisaloihin tai ammatteihin". Näitä ovat muun muassa:

(a) [Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/71/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 1996, palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon (EYVL 1997, L 18, s. 1)];

(b) [sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2 päivänä joulukuuta 1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97 (EYVL L 28, s. 1)];

(c) televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 3 päivänä lokakuuta 1989 annettu neuvoston direktiivi 89/552/ETY [EYVL L 298, s. 23];

(d) [ammattipätevyyden tunnustamisesta 7 päivänä syyskuuta 2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY (EUVL L 255, s. 22)]".

11 Direktiivin 2006/123 4 artiklan 1 kohdassa "palvelulla" tarkoitetaan SEUT 57 artiklassa tarkoitettua itsenäistä taloudellista toimintaa, jota tavallisesti suoritetaan korvausta vastaan.

12 Kyseisen direktiivin III luku, joka on otsikoitu "Palveluntarjoajien sijoittautumisvapaus", sisältää 9-15 artiklan. 9 artiklassa säädetään:

'1. Jäsenvaltiot eivät saa asettaa palvelutoiminnan aloittamista tai harjoittamista lupajärjestelmän alaiseksi, elleivät seuraavat edellytykset täyty:

(a) lupajärjestelmä ei syrji kyseistä palveluntarjoajaa;

(b) lupajärjestelmän tarve on perusteltua yleisen edun mukaisesta pakottavasta syystä;

(c) tavoiteltua päämäärää ei voida saavuttaa vähemmän rajoittavalla toimenpiteellä erityisesti siksi, että jälkikäteinen tarkastus tapahtuisi liian myöhään ollakseen todella tehokas.

2. Jäsenvaltioiden on 39 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa yksilöitävä lupajärjestelmänsä ja perusteltava, miksi ne ovat tämän artiklan 1 kohdan mukaisia.
3. Tätä jaksoa ei sovelleta lupajärjestelmien niihin näkökohtiin, joita säännellään suoraan tai välillisesti muilla yhteisön säädöksillä.".

13 Direktiivin 2006/123 10 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla:

'1. Lupajärjestelmien on perustuttava perusteisiin, jotka estävät toimivaltaisia viranomaisia käyttämästä arviointivaltuuksiaan mielivaltaisesti.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut perusteet ovat seuraavat:

(a) syrjimättömyys;

(b) on perusteltua yleiseen etuun liittyvästä pakottavasta syystä;

(c) oikeassa suhteessa kyseiseen yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen;

(d) selkeä ja yksiselitteinen;

(e) tavoite;

(f) julkistetaan etukäteen;

(g) avoimia ja saavutettavissa olevia.

14 Kyseisen direktiivin IV luvussa, joka koskee palvelujen vapaata liikkuvuutta, on 16 artikla, jossa säädetään:

'1. Jäsenvaltioiden on kunnioitettava palveluntarjoajien oikeutta tarjota palveluja muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, johon ne ovat sijoittautuneet.

Jäsenvaltion, jossa palvelua tarjotaan, on varmistettava, että palvelutoiminta on vapaasti saatavilla ja harjoitettavissa sen alueella.

Jäsenvaltiot eivät saa asettaa palvelutoiminnan aloittamisen tai harjoittamisen edellytykseksi alueellaan sellaisten vaatimusten noudattamista, jotka eivät noudata seuraavia periaatteita:

(a) syrjimättömyys: vaatimus ei saa olla suoraan eikä välillisesti syrjivä kansalaisuuden tai oikeushenkilöiden osalta sen jäsenvaltion suhteen, johon ne ovat sijoittautuneet;

(b) välttämättömyys: vaatimuksen on oltava perusteltu yleisen järjestyksen, turvallisuuden, kansanterveyden tai ympäristönsuojelun kannalta;

(c) suhteellisuus: vaatimuksen on oltava sopiva tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi, eikä se saa ylittää sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

2. Jäsenvaltiot eivät saa rajoittaa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen palveluntarjoajan palvelujen tarjoamisen vapautta asettamalla mitään seuraavista vaatimuksista:

(a) palveluntarjoajan velvollisuus pitää toimipaikkaa alueellaan;

(b) palveluntarjoajan velvollisuus hankkia toimivaltaisilta viranomaisiltaan lupa, mukaan lukien merkintä rekisteriin tai rekisteröinti ammatilliseen elimeen tai yhdistykseen niiden alueella, paitsi jos tässä direktiivissä tai muissa yhteisön oikeuden säädöksissä säädetään;

(c) kielto, jonka mukaan palveluntarjoaja ei saa perustaa alueelleen tietynlaista tai tietynlaista infrastruktuuria, kuten toimistoa tai toimistoja, jota palveluntarjoaja tarvitsee voidakseen tarjota kyseisiä palveluja;

(d) sellaisten palveluntarjoajan ja vastaanottajan välisten erityisten sopimusjärjestelyjen soveltaminen, jotka estävät tai rajoittavat itsenäisten ammatinharjoittajien palvelujen tarjoamista;

(e) palveluntarjoajan velvollisuus pitää hallussaan toimivaltaisten viranomaistensa myöntämää henkilöllisyystodistusta, joka on tarkoitettu nimenomaan palvelutoiminnan harjoittamiseen;

(f) vaatimukset, lukuun ottamatta työterveyden ja työturvallisuuden kannalta välttämättömiä vaatimuksia, jotka vaikuttavat tarjottuun palveluun olennaisesti kuuluvien laitteiden ja materiaalien käyttöön;

(g) rajoitukset, jotka koskevat vapautta tarjota 19 artiklassa tarkoitettuja palveluja.

Direktiivi 2015/1535

15 Direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b, e ja f alakohdassa säädetään:

'1. Tässä direktiivissä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

...

(b) 'palvelulla' mitä tahansa tietoyhteiskunnan palvelua eli mitä tahansa palvelua, jota tarjotaan tavallisesti korvausta vastaan etänä, sähköisesti ja palvelun vastaanottajan yksilöllisestä pyynnöstä.

Tässä määritelmässä tarkoitetaan:

(i) 'etänä' tarkoittaa, että palvelua tarjotaan ilman, että osapuolet ovat samanaikaisesti läsnä;

(ii) 'sähköisesti' tarkoittaa, että palvelu lähetetään alun perin ja vastaanotetaan määränpäässä tietojen käsittelyyn (mukaan lukien digitaalinen pakkaaminen) ja tallentamiseen tarkoitettujen sähköisten laitteiden avulla ja että se lähetetään, välitetään ja vastaanotetaan kokonaisuudessaan langallisesti, radioteitse, optisesti tai muulla sähkömagneettisella tavalla;

(iii) 'palvelujen vastaanottajan yksilöllisestä pyynnöstä' tarkoittaa, että palvelu tarjotaan toimittamalla tietoja yksilöllisestä pyynnöstä.

...

(e) 'palveluja koskevalla säännöllä' tarkoitetaan b alakohdassa tarkoitetun palvelutoiminnan aloittamista ja harjoittamista koskevaa yleisluonteista vaatimusta, erityisesti säännöksiä, jotka koskevat palveluntarjoajaa, palveluja ja palvelujen vastaanottajaa, lukuun ottamatta sääntöjä, joita ei ole nimenomaisesti tarkoitettu kyseisessä alakohdassa määriteltyihin palveluihin.

Tässä määritelmässä tarkoitetaan:

(i) säännön katsotaan kohdistuvan erityisesti tietoyhteiskunnan palveluihin, jos sen perustelut ja artiklaosa huomioon ottaen sen kaikkien tai joidenkin yksittäisten säännösten erityisenä tavoitteena ja päämääränä on säännellä nimenomaisesti ja kohdennetusti tällaisia palveluja;

(ii) säännöstä ei katsota erityisesti tietoyhteiskunnan palveluihin kohdistuvaksi, jos se vaikuttaa tällaisiin palveluihin vain epäsuorasti tai satunnaisesti;

(f) 'teknisellä määräyksellä' teknisiä eritelmiä ja muita vaatimuksia tai palveluja koskevia sääntöjä, mukaan lukien asiaa koskevat hallinnolliset määräykset, joiden noudattaminen on oikeudellisesti tai tosiasiallisesti pakollista, kun kyseessä on kaupan pitäminen, palvelun tarjoaminen, palvelun tarjoajan sijoittautuminen tai käyttö jäsenvaltiossa tai sen suurimmassa osassa, sekä jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, lukuun ottamatta 7 artiklassa tarkoitettuja säännöksiä, joilla kielletään tuotteen valmistus, maahantuonti, kaupan pitäminen tai käyttö tai kielletään palvelun tarjoaminen tai käyttö tai sijoittautuminen palvelun tarjoajana.

...'

16 Kyseisen direktiivin 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään:

"Jollei 7 artiklasta muuta johdu, jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä kaikki teknistä määräystä koskevat luonnokset, paitsi jos niillä ainoastaan saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä kansainvälisen tai eurooppalaisen standardin koko teksti, jolloin riittää, että ne ilmoittavat kyseisestä standardista; jäsenvaltioiden on myös ilmoitettava komissiolle syyt, joiden vuoksi tällaisen teknisen määräyksen antaminen on tarpeen, jollei näitä syitä ole jo tuotu selvästi esiin luonnoksessa.

17 Kyseisen direktiivin 10 artiklan toisen kohdan mukaan:

"Viittauksia kumottuun direktiiviin [98/34] pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä IV olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.".

Romanian lainsäädäntö

Laki nro 38/2003

18 Pääasian tosiseikkoihin sovellettavassa versiossa 20.1.2003 annetun Legea nr. 38/2003 privind transportul în regim de taxi și în regim de închiriere (laki nro 38/2003 taksiliikenteestä ja vuokra-autoliikenteestä) (Monitorul Oficial al României, I osa, nro 45, 28.1.2003) 11 §:ssä säädetään:

'...

(j) 'taksivälityksellä' ('dispatching') taksikuljetuksiin liittyvää toimintaa, jossa otetaan vastaan asiakkaiden puhelimitse tai muulla tavoin tekemiä tilauksia ja välitetään ne taksinkuljettajalle kaksisuuntaisen radion välityksellä.".

19 Kyseisen lain 15 artiklassa säädetään:

"(1) Taksien lähettämistä saa luvan kattamalla alueella harjoittaa ainoastaan oikeushenkilö ("varauskeskus"), jolla on toimivaltaisen viranomaisen tämän lain mukaisesti myöntämä lupa.

(2) Taksilähetysluvan voi saada esittämällä seuraavat asiakirjat:

(a) jäljennös kaupparekisterin antamasta rekisteröintitodistuksesta;

(b) taksi- tai vuokra-autokuljettajan valaehtoinen vakuutus siitä, että varauskeskus on varustettu tarvittavilla teknisillä välineillä, kaksisuuntaisella radiolla, suojatulla radiotaajuudella, valtuutetulla henkilökunnalla ja tarvittavilla tiloilla;

(c) jäljennös toimivaltaisen viestintäviranomaisen myöntämästä radiopuhelinoperaattoritodistuksesta taksinvarauskeskuksen työntekijöille;

(d) jäljennös toimivaltaisen viranomaisen myöntämästä radiotaajuuksien käyttöluvasta.

...

(5) Taksipalveluja tarjoavien valtuutettujen liikenteenharjoittajien on käytettävä tämän lain mukaista varauskeskusta kyseisen keskuksen kanssa syrjimättömin ehdoin tehdyn lähetyssopimuksen perusteella.

(6) Lähetyspalvelu on pakollinen kaikille luvan saaneiden liikenteenharjoittajien takseille, jotka liikennöivät muulla alueella kuin alueilla, joilla on myönnetty alle 100 taksilupaa ja joilla kyseinen palvelu on vapaaehtoinen.

...

(8) Valtuutettujen liikenteenharjoittajien kanssa tehtyjen taksilähetyssopimusten on sisällettävä ehtoja, joissa vahvistetaan osapuolten velvoitteet noudattaa tarjotun palvelun laatua ja laillisuutta koskevia sääntöjä sekä sovittuja hintoja.

(9) Taksit, joita varauskeskus palvelee, voivat tarjota kuljetuspalveluja kiinteän hinnan tai ajoneuvoluokasta riippuvan hinta-asteikon perusteella lähetyssopimuksen mukaisesti.

(10) Varauskeskuksen on toimitettava palvelemilleen valtuutetuille liikenteenharjoittajille takseihin asennettava kaksisuuntainen radio syrjimättömin ehdoin tehdyn vuokrasopimuksen perusteella.

Päätös N:o 178/2008

20 Bukarestin kunnassa taksipalveluja sääntelee Hotărârea Consiliului General al Municipiului București nr. 178/2008 privind aprobarea Regulamentului cadru, a Caietului de sarcini și a contractului de atribuire în gestiune delegată pentru organizarea și executarea serviciului public de transport local în regim de taxi (Bukarestin kunnan yleisneuvoston päätös nro 178/2008 puiteasetuksen hyväksymisestä, sopimusasiakirjat ja toimilupasopimus paikallisten julkisten taksipalvelujen järjestämisen ja toteuttamisen delegoitua hallinnointia varten), annettu 21 päivänä huhtikuuta 2008, sellaisena kuin se on muutettuna 19 päivänä joulukuuta 2017 tehdyllä Bukarestin kaupunginvaltuuston päätöksellä N:o 626/2017 ("päätös N:o 178/2008").

21 Päätöksen N:o 178/2008 liitteessä 1 olevan 3 artiklan 1 kohdassa säädetään:

"Laissa 38/2003 käytetyillä ja määritellyillä termeillä ja käsitteillä on sama merkitys kuin tässä asetuksessa, ja tässä puiteasetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

...

(i1) lähettäminen muulla tavoin: toiminta, jota harjoittaa toimivaltaisen viranomaisen valtuuttama varauskeskus, joka vastaanottaa asiakkaiden tekemiä varauksia tietoteknisen sovelluksen avulla tai valtuutetun varauskeskuksen verkkosivustolla tehtyjä varauksia ja välittää ne taksinkuljettajille kaksisuuntaisen radion välityksellä.

(i2) tietotekninen sovellus: ohjelmisto, joka on asennettu ja toimii mobiililaitteeseen tai kiinteään laitteeseen, joka kuuluu yksinomaan valtuutetulle varauskeskukselle ja jossa on sen nimi.

...'

22 Kyseisen liitteen 21 artiklan sanamuoto on seuraava:

"(1) Bukarestin kunnassa kaikkien valtuutettujen liikenteenharjoittajien takseille on pakollista tarjota lähetyspalveluja, ja niitä voivat tarjota ainoastaan Bukarestin kunnan toimivaltaisen lupaviranomaisen hyväksymät varauskeskukset sellaisilla edellytyksillä, joilla varmistetaan, että asiakkaat voivat pyytää kyseisiä palveluja puhelimitse tai muulla tavoin, mukaan lukien internetiin liitettyjen sovellusten kautta, joissa on oltava Bukarestin kunnan toimivaltaisen lupaviranomaisen myöntämässä lähetysluvassa mainitun varauskeskuksen nimi.

...

(31) Lähetyspalvelut ovat pakollisia kaikille Bukarestin kunnassa taksiliikennettä harjoittavien luvanvaraisten liikenteenharjoittajien takseille, ja niitä voivat tarjota ainoastaan Bukarestin kunnan toimivaltaisen lupaviranomaisen hyväksymät varauskeskukset edellytyksin, joilla varmistetaan, että asiakkaat voivat pyytää kyseisiä palveluja puhelimitse tai muulla tavoin (tietotekniset sovellukset, varauskeskuksen verkkosivustolla tehdyt varaukset) ja välittää ne taksinkuljettajille kaksisuuntaisen radion välityksellä.".

23 Kyseisen liitteen 41 artiklan 21 kohdassa säädetään:

"Taksinkuljettajien on taksipalveluja tarjotessaan muun muassa pidättäydyttävä käyttämästä puhelinta tai muita mobiililaitteita kuljetuspalvelua tarjotessaan.

24 Saman liitteen 59 artiklan 61 kohdassa säädetään:

"Jos 21 artiklan 31 kohdassa säädettyjä velvoitteita, joita sovelletaan kaikkeen vastaavaan toimintaan sen toteuttamistavasta ja -olosuhteista riippumatta, ei noudateta ja jos luvattoman kuljettajan tai luvallisen taksiliikenteen harjoittajan kanssa otetaan yhteyttä henkilön tai henkilöryhmän kuljettamiseen Bukarestin kunnassa, seuraamuksena on sakko, jonka suuruus on 4 500-5 000 [Romanian lei (RON)] (noin 925-1 025 euroa).

Pääasian oikeudenkäynti ja ennakkoratkaisukysymykset

25 Star Taxi App on Bukarestiin sijoittautunut Romanian lainsäädännön mukaan perustettu yhtiö, joka ylläpitää samannimistä älypuhelinsovellusta, joka yhdistää taksipalvelujen käyttäjät suoraan taksinkuljettajiin.

26 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kuvaa maksutta ladattavan sovelluksen toimintaa seuraavasti.

27 Henkilö, joka haluaa tehdä kaupunkimatkan, hakee taksia sovelluksen avulla ja saa luettelon käytettävissä olevista taksinkuljettajista, joissa on viisi tai kuusi eri tyyppistä autoa eri hinnoilla. Matkustaja voi valita kuljettajan luettelosta aiempien matkustajien antamien kommenttien ja arvosanojen perusteella, ja hänellä on myös mahdollisuus olla tekemättä varausta. Star Taxi App ei kuitenkaan välitä varauksia taksinkuljettajille, eikä se myöskään määritä hintaa, joka maksetaan suoraan kuljettajalle matkan päätteeksi.

28 Star Taxi App tarjoaa tätä palvelua tekemällä suoria sopimuksia palvelujen tarjoamisesta sellaisten taksinkuljettajien kanssa, joilla on lupa tarjota taksikuljetuksia ammattimaisesti. Se ei valitse näitä kuljettajia. Sopimusten tarkoituksena on antaa kuljettajille kuukausittaista tilausmaksua vastaan tietotekninen sovellus nimeltä "STAR TAXI - driver", älypuhelin, johon sovellus on asennettu, ja SIM-kortti, joka sisältää rajoitetun määrän dataa. Star Taxi App ei myöskään valvo ajoneuvojen tai niiden kuljettajien laatua eikä kuljettajien käyttäytymistä.

29 Bukarestin kunnan yleisneuvosto teki 19. joulukuuta 2017 päätöksen nro 626/2017 lain nro 38/2003 perusteella.

30 Tältä osin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että kyseisellä päätöksellä lisättiin päätöksen N:o 178/2008 liitteessä 1 olevaan 3 artiklaan i1 ja i2 kohta, jolla laajennettiin laissa N:o 38/2003 säädetyn ennakkoluvan alaisen "lähettämistoiminnan" määritelmä koskemaan samankaltaista toimintaa, joka suoritetaan tietoteknisen sovelluksen avulla. Kyseisen liitteen 21 artiklan muutoksella päätöksessä N:o 626/2017 säädettiin myös, että lähetyspalvelut ovat pakollisia kaikille luvan saaneiden liikenteenharjoittajien takseille. Näin ollen tällaisia palveluja voivat tarjota ainoastaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymät taksiajanvarauskeskukset edellytyksin, joilla varmistetaan, että asiakkaat voivat pyytää kyseisiä palveluja puhelimitse tai muulla tavoin, mukaan lukien internetiin liitetyt sovellukset. Näissä on oltava toimivaltaisen viranomaisen myöntämässä lähetysluvassa mainittu varauskeskuksen nimi. Samalla päätöksellä lisättiin päätökseen N:o 178/2008 59 artiklan 61 kohta, jossa säädetään, että näiden velvoitteiden laiminlyönnistä on vastedes määrättävä 4 500-5 000 RON:n (noin 925-1 025 euron) suuruinen sakko.

31 Star Taxi Appille määrättiin näiden sääntöjen rikkomisesta 4 500 Romanian leijonan (noin 925 euron) sakko.

32 Koska Star Taxi App kuitenkin katsoi, että sen toiminta oli tietoyhteiskunnan palvelu, jota ei direktiivin 2000/31 4 artiklan mukaan voida asettaa ennakkoluvan tai muun vaikutukseltaan vastaavan vaatimuksen alaiseksi, se teki hallinnollisen ennakkovalituksen, jossa se vaati päätöksen N:o 626/2017 kumoamista. Tämä valitus hylättiin sillä perusteella, että riidanalaiset asetukset olivat tulleet tarpeellisiksi sen vuoksi, että luvattomien oikeushenkilöiden kanssa tehtyjen varausten määrä oli huomattava, ja että asetukset eivät loukanneet palvelujen tarjoamisen vapautta sähköisessä muodossa, koska niissä säädettiin taksimatkustajien kuljettamiseen liittyvää välityspalvelua koskevista puitteista.

33 Star Taxi App nosti tämän jälkeen päätöksen nro 626/2017 kumoamiskanteen Tribunalul București -oikeudessa (alueellinen tuomioistuin, Bukarest, Romania).

34 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että sen käsiteltävänä olevassa asiassa kyseessä oleva palvelu eroaa siitä, mitä 20.12.2017 annetussa tuomiossa Asociación Profesional Elite Taxi (C-434/15, EU:C:2017, s. C-434/15) on käsitelty:981), jossa unionin tuomioistuin katsoi, kuten se toteaa, että välityspalvelu, jonka tarkoituksena oli yhdistää älypuhelinsovelluksen avulla ja korvausta vastaan omaa ajoneuvoaan käyttäviä ei-ammattimaisia kuljettajia henkilöihin, jotka haluavat tehdä kaupunkimatkoja, oli luokiteltava direktiivin 2006/123 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetuksi "liikennealan palveluksi", ja se kuului näin ollen palvelujen tarjoamisen vapauden yleisen soveltamisalan ja erityisesti direktiivin 2006/123 ja direktiivin 2000/31 soveltamisalan ulkopuolelle. Toisin kuin kyseisessä asiassa kyseessä ollut palveluntarjoaja, Star Taxi App ei valitse ei-ammattimaisia kuljettajia, jotka käyttävät omaa ajoneuvoaan, vaan se tekee palvelujen tarjoamista koskevia sopimuksia sellaisten kuljettajien kanssa, joilla on lupa tarjota taksikuljetuksia ammattimaisesti, eikä se määritä matkan hintaa eikä peri sitä matkustajalta, joka maksaa sen suoraan kuljettajalle, eikä valvo ajoneuvojen tai niiden kuljettajien laatua eikä kuljettajien käyttäytymistä.

35 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on kuitenkin epävarma siitä, onko Star Taxi Appin tarjoama palvelu luokiteltava "tietoyhteiskunnan palveluksi", ja jos näin on, ovatko asetukset, joilla tällaisen palvelun tarjoaminen edellyttää ennakkolupaa, direktiivin 2000/31 mukaisia ja onko ne direktiivin 2015/1535 5 artiklan mukaisesti ilmoitettava komissiolle ennen niiden hyväksymistä.

36 Näissä olosuhteissa Tribunalul București (Bukarestin alueellinen tuomioistuin) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

"1) Onko direktiivin 98/34 1 artiklan ensimmäisen kohdan 2 alakohdan ja direktiivin 2000/31 2 artiklan a alakohdan säännöksiä, joiden mukaan tietoyhteiskunnan palvelu on "tavallisesti korvausta vastaan etänä, sähköisesti ja palvelun vastaanottajan yksilöllisestä pyynnöstä tarjottava palvelu", tulkittava siten, että Star Taxi App SRL:n harjoittaman toiminnan kaltainen toiminta (eli palvelu, joka koostuu taksimatkustajien välittämisestä suoraan taksimatkustajien kanssa) on "tietoyhteiskunnan palvelu", sähköisen sovelluksen välityksellä taksinkuljettajiin) on katsottava nimenomaan tietoyhteiskunnan ja yhteistalouden palveluksi (kun otetaan huomioon, että Star Taxi App SRL ei täytä Euroopan unionin tuomioistuimen [20.12.2017 annetun] tuomionsa [Asociación Profesional Elite Taxi (C-434/15, EU:C:2017:981)], viitaten Uberiin)?

(2) Jos Star Taxi App SRL:n ylläpitämää sovellusta on pidettävä tietoyhteiskunnan palveluna, johtavatko direktiivin [2000/31] 4 artiklan, direktiivin [2006/123] 9, 10 ja 16 artiklan sekä SEUT 56 artiklan säännökset palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamiseen Star Taxi App SRL:n harjoittamaan toimintaan? Jos tähän kysymykseen vastataan myöntävästi, ovatko nämä säännökset esteenä päätöksen N:o 178/2008 liitteessä I olevan 3 artiklan, 21 artiklan 1 ja 31 kohdan, 41 artiklan 21 kohdan ja 59 artiklan 61 kohdan kaltaisille säännöksille?

(3) Jos direktiiviä [2000/31] sovelletaan Star Taxi App SRL:n tarjoamaan palveluun, ovatko jäsenvaltion asettamat tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen vapautta koskevat rajoitukset, jotka asettavat tällaisten palvelujen tarjoamisen edellytykseksi luvan tai lisenssin, toimenpiteitä [jotka voivat poiketa direktiivin 3 artiklan 2 kohdasta direktiivin 3 artiklan 4 kohdan nojalla]?

(4) Ovatko direktiivin [2015/1535] 5 artiklan säännökset esteenä sille, että [päätöksen N:o 178/2008 3 artiklassa, 21 artiklan 1 ja 31 kohdassa, 41 artiklan 21 kohdassa ja 59 artiklan 61 kohdassa liitteessä I olevan 61 kohdan kaltaisia] asetuksia annetaan ilman, että siitä ilmoitetaan ensin ... komissiolle?"?

Menettely tuomioistuimessa

37 Päätettyään ratkaista asian ilman suullista käsittelyä koronavirus-pandemiaan liittyvien terveysriskien vuoksi yhteisöjen tuomioistuin lähetti Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitetuille asianosaisille useita kysymyksiä, joihin oli vastattava kirjallisesti. Vastaukset saatiin Star Taxi Appilta ja komissiolta.

Kysymykset

Ensimmäinen kysymys

38 Aluksi on ensinnäkin todettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa ensimmäisessä kysymyksessä direktiivin 98/34 1 artiklan ensimmäisen kohdan 2 kohtaan. Kyseinen direktiivi on kuitenkin kumottu ja korvattu ennen päätöksen N:o 626/2017 antamista direktiivillä 2015/1535. Viimeksi mainitun direktiivin 10 artiklan toisessa kohdassa säädetään, että viittauksia direktiiviin 98/34/EY pidetään viittauksina direktiiviin 2015/1535/EY. Näin ollen tässä kysymyksessä on viitattava viimeksi mainitun direktiivin 1 artiklan 1 kohdan b alakohtaan.

39 Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tyytyy kysymyksessään toteamaan, että pääasiassa kyseessä oleva toiminta on palvelu, jossa taksimatkustajat ovat sähköisen sovelluksen välityksellä suoraan yhteydessä taksinkuljettajiin, mutta joka ei kuitenkaan täytä unionin tuomioistuimen 20.12.2017 antaman tuomion Asociación Profesional Elite Taxi (C-434/15, EU:C:2017:981, 39 kohdassa yksilöityjä kriteereitä.)

40 Kuten tämän tuomion 26-28 ja 34 kohdassa on todettu, yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin täsmentää ennakkoratkaisupyynnössä riidanalaisen toiminnan järjestämistä. Pääasiassa kyse on itse asiassa älypuhelinsovelluksen avulla tarjottavasta välityspalvelusta, jonka avulla taksia haluavat henkilöt saavat yhteyden valtuutettuihin taksinkuljettajiin. Lisäksi siinä todetaan, että kuljettajien on maksettava kuukausittainen tilausmaksu sovelluksen käytöstä, mutta että palveluntarjoaja ei välitä varauksia suoraan kuljettajille eikä määritä matkan hintaa eikä toimi maksun välittäjänä. Nämä tiedot on siis otettava täysimääräisesti huomioon ensimmäiseen kysymykseen vastattaessa.

41 Näin ollen ensimmäinen kysymys on ymmärrettävä siten, että siinä kysytään lähinnä, onko direktiivin 2000/31 2 artiklan a alakohtaa, jossa viitataan direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohtaan, tulkittava siten, että välityspalvelua, joka koostuu siitä, että kaupunkimatkoja haluaville henkilöille tarjotaan älypuhelinsovelluksen avulla ja korvausta vastaan yhteys valtuutettuihin taksinkuljettajiin, joita varten palveluntarjoaja on tehnyt näiden kuljettajien kanssa palvelujen tarjoamista koskevia sopimuksia, kuukausittaisen tilausmaksun maksamista vastaan, mutta ei välitä varauksia heille, ei määritä matkan hintaa eikä peri sitä matkustajilta, jotka maksavat sen suoraan taksinkuljettajalle, eikä valvo ajoneuvojen ja niiden kuljettajien laatua eikä kuljettajien käyttäytymistä, on kyseisissä säännöksissä tarkoitettu "tietoyhteiskunnan palvelu".

42 Direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan "tietoyhteiskunnan palvelu" on "mikä tahansa palvelu, jota tarjotaan tavallisesti korvausta vastaan etänä, sähköisesti ja palvelujen vastaanottajan yksilöllisestä pyynnöstä".

43 On todettava - ja tätä ei ole kiistänyt yksikään asianosainen eikä yksikään muu asianosainen tässä oikeudenkäynnissä - että pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä oleva välitystoiminta kuuluu SEUT 56 ja SEUT 57 artiklassa tarkoitetun "palvelun" käsitteen piiriin.

44 Lisäksi on ensinnäkin selvää, että tällainen välityspalvelu täyttää direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn ensimmäisen edellytyksen eli sen, että se tarjotaan korvausta vastaan (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2019, Airbnb Ireland, C-390/18, EU:C:2019:1112, 46 kohta).

45 Tältä osin ei ole merkitystä sillä, että tällainen palvelu tarjotaan ilmaiseksi henkilölle, joka haluaa tehdä tai tekee kaupunkimatkan, jos se johtaa palvelun tarjoajan ja yksittäisen luvan saaneen taksinkuljettajan väliseen palvelujen tarjoamista koskevaan sopimukseen, jonka perusteella kuljettaja maksaa kuukausittaisen tilausmaksun. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan palveluntarjoajan taloudellisen toimintansa yhteydessä tarjoamasta palvelusta maksettava korvaus ei edellytä, että kaikki ne, joille palvelu suoritetaan, maksavat siitä (ks. tältä osin tuomiot 15.9.2016, Mc Fadden, C-484/14, EU:C:2016:689, 41 kohta, ja 4.5.2017, Vanderborght, C-339/15, EU:C:2017:335, 36 kohta).

46 Seuraavaksi siltä osin kuin kaupunkimatkalle haluava henkilö ja valtuutettu taksinkuljettaja ovat yhteydessä toisiinsa sähköisen alustan välityksellä ilman, että välityspalvelun tarjoaja tai matkalle aikova matkustaja tai taksinkuljettaja ovat samanaikaisesti läsnä, tätä palvelua on pidettävä sähköisesti ja etänä tarjottuna (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2019, Airbnb Ireland, C-390/18, EU:C:2019:1112, 47 kohta) direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn toisen ja kolmannen edellytyksen soveltamiseksi.

47 Lopuksi on todettava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaista palvelua tarjotaan kyseisessä säännöksessä säädetyssä neljännessä edellytyksessä tarkoitetulla tavalla palvelun vastaanottajien yksilöllisestä pyynnöstä, koska siihen liittyy samanaikaisesti kaupunkimatkaa haluavan henkilön Star Taxi -ohjelmistosovelluksen avulla tekemä pyyntö ja valtuutetun taksinkuljettajan tähän sovellukseen tekemä yhteys, jossa hän ilmoittaa olevansa käytettävissä.

48 Tällainen palvelu täyttää näin ollen direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyt neljä kumulatiivista edellytystä, ja näin ollen se on periaatteessa direktiivissä 2000/31 tarkoitettu "tietoyhteiskunnan palvelu".

49 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että vaikka välityspalvelu, joka täyttää kaikki nämä edellytykset, muodostaa periaatteessa palvelun, joka on erillinen siitä myöhemmästä palvelusta, johon se liittyy, tässä tapauksessa kuljetuspalvelusta, ja joka on näin ollen luokiteltava "tietoyhteiskunnan palveluksi", näin ei voi olla, jos ilmenee, että tämä välityspalvelu muodostaa erottamattoman osan sellaista kokonaispalvelua, jonka pääasiallinen osatekijä on muun oikeudellisen luokituksen piiriin kuuluva palvelu (tuomio 19.12.2019, Airbnb Ireland, C-390/18, EU:n tuomioistuimen tuomio 19.12.2019, Kok:C:2019:1112, 50 kohta ja siellä mainittu oikeuskäytäntö).

50 Yhteisöjen tuomioistuin on tältä osin katsonut, että kun välityspalvelun tarjoaja tarjoaa kaupunkiliikenteen palveluja, jotka se tekee saataville erityisesti ohjelmistotyökalujen avulla ja joiden yleisen käytön se järjestää niiden henkilöiden hyväksi, jotka haluavat hyväksyä tämän tarjouksen, tarjotun välityspalvelun on katsottava muodostavan erottamattoman osan kokonaispalvelusta, jonka pääkomponentti on liikennepalvelu, ja näin ollen, sitä ei ole luokiteltava direktiivin 2000/31 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetuksi "tietoyhteiskunnan palveluksi", jossa viitataan direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohtaan, vaan direktiivin 2006/123 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetuksi "liikenteen alan palveluksi", johon ei voida soveltaa direktiiviä 2000/31, direktiiviä 2006/123 eikä SEUT 56 artiklaa (tuomio 20.12.2017, Asociación Profesional Elite Taxi, C-434/15, EU:C:2017:981, 38-44 kohta).

51 Pääasiassa kyseessä olevan kaltaista välityspalvelua ei kuitenkaan voida sen ominaispiirteet huomioon ottaen luokitella "liikenteen alan palveluksi", toisin kuin Bukarestin kunta väittää.

52 Ensinnäkin ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että toisin kuin 20.12.2017 annettuun tuomioon johtaneessa asiassa Asociación Profesional Elite Taxi (C-434/15, EU:C:2017:981), jossa tarjottiin ja mahdollistettiin aiemmin markkinoilta puuttuneiden ei-ammattimaisten kuljettajien harjoittamia kaupunkikuljetuspalveluja, pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä oleva palvelu rajoittuu, kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 49 kohdassa, siihen, että kaupunkimatkoja haluavien henkilöiden on saatava yhteys ainoastaan valtuutettuihin taksinkuljettajiin, jotka jo harjoittavat tätä toimintaa ja joille välityspalvelu on vain yksi monista keinoista hankkia asiakkaita eikä mikään niistä, joita heidän on millään tavoin pakko käyttää.

53 Toiseksi tällaista välityspalvelua ei voida pitää myöhemmin tarjottavan kaupunkiliikenteen palvelun yleisen toiminnan järjestämisenä, koska palveluntarjoaja ei valitse taksinkuljettajia, ei määritä tai vastaanota matkan hintaa eikä valvo ajoneuvojen ja niiden kuljettajien laatua tai kuljettajien käyttäytymistä.

54 Tästä seuraa, että Star Taxi Appin tarjoaman kaltaista välityspalvelua ei voida pitää sellaisen kokonaispalvelun erottamattomana osana, jonka pääkomponentti on kuljetuspalvelu, ja näin ollen se on luokiteltava direktiivin 2000/31 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetuksi "tietoyhteiskunnan palveluksi".

55 Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2000/31 2 artiklan a alakohtaa, jossa viitataan direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohtaan, on tulkittava siten, että välityspalvelua, joka koostuu siitä, että kaupunkimatkoja haluaville henkilöille tarjotaan älypuhelinsovelluksen avulla ja korvausta vastaan yhteys valtuutettuihin taksinkuljettajiin, joita varten palveluntarjoaja on tehnyt näiden kuljettajien kanssa palvelujen tarjoamista koskevia sopimuksia, kuukausittaisen tilausmaksun maksamista vastaan, mutta ei välitä varauksia heille, ei määritä matkan hintaa eikä peri sitä matkustajilta, jotka maksavat sen suoraan taksinkuljettajalle, eikä valvo ajoneuvojen tai niiden kuljettajien laatua eikä kuljettajien käyttäytymistä, on kyseisissä säännöksissä tarkoitettu "tietoyhteiskunnan palvelu".

Neljäs kysymys

56 Neljännessä kysymyksessään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko direktiivin 2015/1535 5 artiklan 1 kohta esteenä sille, että pääasiassa kyseessä olevien kaltaisia asetuksia, eli nyt esillä olevassa asiassa päätöksen N:o 178/2008 3 artiklassa, 21 artiklan 1 ja 31 kohdassa, 41 artiklan 21 kohdassa ja 59 artiklan 61 kohdassa tarkoitettuja asetuksia, annetaan ilman, että niistä on ensin ilmoitettu komissiolle.

57 On huomattava, että direktiivin 2015/1535 5 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on lähtökohtaisesti ilmoitettava komissiolle välittömästi kaikki kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetut "teknisen määräyksen" luonnokset ja että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se, että jäsenvaltio ei noudata velvollisuuttaan ilmoittaa tällaisesta asetusluonnoksesta etukäteen, johtaa siihen, että "teknistä määräystä" ei voida panna täytäntöön yksityisiin henkilöihin nähden (ks. tältä osin tuomio 30.4.1996, CIA Security International, C-194/94, EU:C:1996:172, 49 ja 50 kohta), olipa kyse sitten rikosoikeudenkäynnistä (ks. muun muassa tuomio 4.2.2016, Ince, C-336/14, EU:C:2016:72, 84 kohta) tai yksityishenkilöiden välisistä oikeudenkäynneistä (ks. muun muassa tuomio 27.10.2016, James Elliott Construction, C-613/14, EU:C:2016:821, 64 kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö).

58 Näin ollen velvollisuus antaa luonnos etukäteen tiedoksi koskee vain silloin, kun kyseessä on kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettu tekninen määräys.

59 Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on neljännessä kysymyksessään katsottava lähinnä kysyvän, onko direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan f alakohtaa tulkittava siten, että siinä tarkoitetaan sellaista paikallisen viranomaisen lainsäädäntöä, jossa tarjotaan välityspalvelua, jonka tarkoituksena on saattaa kaupunkimatkoja tekevät henkilöt älypuhelinsovelluksen avulla ja korvausta vastaan yhteyteen valtuutettujen taksinkuljettajien kanssa, ja joka luokitellaan direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuksi "tietoyhteiskunnan palveluksi" ja jonka edellytyksenä on saada ennakkolupa, jota sovelletaan jo nyt muihin taksivarauspalvelujen tarjoajiin, on kyseisessä säännöksessä tarkoitettu "tekninen määräys", ja jos vastaus on myöntävä, ja jos vastaus on myöntävä, onko direktiivin 2015/1535 5 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se, että tämän lainsäädännön luonnosta ei ole annettu komissiolle etukäteen tiedoksi, johtaa siihen, ettei kyseistä sääntelyä voida panna täytäntöön.

60 Tällaisten määräysten luokittelun osalta direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan f alakohdan ensimmäisestä alakohdasta ilmenee, että "teknisellä määräyksellä" tarkoitetaan "teknisiä eritelmiä ja muita vaatimuksia tai palveluja koskevia sääntöjä, mukaan lukien asiaankuuluvat hallinnolliset määräykset, joiden noudattaminen on kaupan pitämisen yhteydessä oikeudellisesti tai tosiasiallisesti pakollista", palvelun tarjoamista, palvelun tarjoajan sijoittautumista tai käyttöä jäsenvaltiossa tai sen suurimmassa osassa, sekä jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, lukuun ottamatta 7 artiklassa tarkoitettuja säännöksiä, joilla kielletään tuotteen valmistus, tuonti, kaupan pitäminen tai käyttö tai kielletään palvelun tarjoaminen tai käyttö taikka sijoittautuminen palveluntarjoajaksi".

61 Tästä seuraa, että jotta tietoyhteiskunnan palveluun vaikuttava kansallinen lainsäädäntö voidaan luokitella "tekniseksi määräykseksi", sen on paitsi oltava direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan e alakohdassa määritelty "palveluja koskeva sääntö", myös oltava oikeudellisesti tai tosiasiallisesti pakollinen muun muassa silloin, kun kyse on kyseisen palvelun tarjoamisesta tai käytöstä jäsenvaltiossa tai sen suurimmassa osassa jäsenvaltiota.

62 Kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ensimmäisessä alakohdassa "palveluja koskevalla säännöllä" tarkoitetaan "[tietoyhteiskunnan palveluihin liittyvän] toiminnan aloittamista ja harjoittamista koskevaa yleisluonteista vaatimusta, erityisesti säännöksiä, jotka koskevat palvelujen tarjoajaa, palveluja ja palvelujen vastaanottajaa, lukuun ottamatta sääntöjä, joita ei ole nimenomaisesti kohdistettu [tietoyhteiskunnan palveluihin]".

63 Kyseisen säännöksen toisessa alakohdassa todetaan, että tätä määritelmää sovellettaessa "säännön katsotaan kohdistuvan erityisesti tietoyhteiskunnan palveluihin, jos sen perustelut ja artiklaosa huomioon ottaen sen kaikkien tai joidenkin yksittäisten säännösten erityisenä tavoitteena ja päämääränä on säännellä nimenomaisesti ja kohdennetusti tällaisia palveluja". Lisäksi siinä lisätään, että "säännöstä ei katsota erityisesti tietoyhteiskunnan palveluihin kohdistuvaksi, jos se vaikuttaa tällaisiin palveluihin vain epäsuorasti tai satunnaisesti".

64 Nyt esillä olevassa asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasiassa kyseessä olevassa Romanian lainsäädännössä, olipa kyse laista nro 38/2003 tai päätöksestä nro 178/2008, ei viitata tietoyhteiskunnan palveluihin. Lisäksi päätöksen N:o 178/2008 liitteessä I olevassa 3 artiklassa, 21 artiklan 1 ja 31 kohdassa sekä 41 artiklan 21 kohdassa viitataan erottelematta kaikenlaisiin lähetyspalveluihin riippumatta siitä, tarjotaanko niitä puhelimitse vai muulla tavoin, kuten ohjelmistosovelluksen avulla.

65 Lisäksi, kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 108 kohdassa, laissa nro 38/2003 edellytetään, että älypuhelinsovelluksen avulla toimivien lähetyspalvelujen tarjoajilla, kuten kaikilla muillakin lähetyspalvelujen tarjoajilla, on oltava laitteita, tässä tapauksessa radiopuhelimia, joilla ei ole palvelun tarjoamiseen käytettävän tekniikan vuoksi mitään hyötyä.

66 Näin ollen, koska sitä ei ole nimenomaisesti suunnattu tietoyhteiskunnan palveluihin, pääasiassa kyseessä olevien kaltaiset asetukset vaikuttavat tällaisiin palveluihin vain epäsuorasti tai satunnaisesti. Tällaista sääntöä ei näin ollen voida pitää direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuna "palveluja koskevana sääntönä" eikä näin ollen myöskään mainitun direktiivin 1 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettuna "teknisenä määräyksenä".

67 Tästä seuraa, että direktiivin 2015/1535 5 artiklan 1 kohdassa säädettyä velvollisuutta toimittaa komissiolle etukäteen luonnokset "teknisiksi määräyksiksi" ei sovelleta tällaisiin määräyksiin, ja näin ollen tällaisen luonnoksen toimittamatta jättämisellä ei voi tämän säännöksen nojalla olla mitään seurauksia suunniteltujen määräysten täytäntöönpanokelpoisuudelle pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa asiassa.

68 Edellä esitetyn perusteella neljänteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan f alakohtaa on tulkittava siten, että siinä tarkoitetaan sellaista paikallisen viranomaisen lainsäädäntöä, jossa tarjotaan älypuhelinsovelluksen avulla ja korvausta vastaan välityspalvelua, jonka tarkoituksena on saattaa kaupunkimatkoja haluavat henkilöt yhteen, valtuutettuihin taksinkuljettajiin, ja joka luokitellaan direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuksi "tietoyhteiskunnan palveluksi" ja jonka edellytyksenä on saada ennakkolupa, jota jo sovelletaan muihin taksivarauspalvelujen tarjoajiin, ei ole mainitussa säännöksessä tarkoitettu "tekninen määräys".

Toinen ja kolmas kysymys

69 Toisella ja kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy pääasiassa, onko direktiivin 2000/31 3 artiklan 2 ja 4 kohtaa ja 4 artiklaa, direktiivin 2006/123 9, 10 ja 16 artiklaa sekä SEUT 56 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan välityspalvelun, jonka tarkoituksena on saattaa kaupunkimatkoja tekevät henkilöt yhteen älypuhelinsovelluksen avulla ja korvausta vastaan, valtuutettuihin taksinkuljettajiin, ja joka luokitellaan direktiivin 2000/31 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetuksi direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuksi "tietoyhteiskunnan palveluksi", edellyttää ennakkolupaa, jota jo sovelletaan muihin taksivarauspalvelujen tarjoajiin, ja jonka edellytyksenä on muun muassa se, että varaukset välitetään kuljettajille radiopuhelimitse.

70 Aluksi on todettava, että pääasiassa kyseessä oleva riita koskee Star Taxi Appia, joka on Romanian lainsäädännön mukaan perustettu ja Romaniaan sijoittautunut yhtiö, ja kahta romanialaista julkista viranomaista, nimittäin Bukarestin kuntaa ja Bukarestin kunnan yleisneuvostoa, ja että riita rajoittuu näin ollen kaikilta osin Romaniaan.

71 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan FEU-sopimuksen palvelujen tarjoamisen vapautta koskevia määräyksiä ei sovelleta tilanteeseen, joka rajoittuu kaikilta osin yhteen jäsenvaltioon (tuomio 15.11.2016, Ullens de Schooten, C-268/15. EU:C:2016:874, 47 kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö).

72 Direktiivin 2000/31 3 artiklan 2 kohdan sanamuodosta ilmenee myös, että tätä säännöstä sovelletaan ainoastaan toisesta jäsenvaltiosta peräisin oleviin tietoyhteiskunnan palveluihin, ja 3 artiklan 4 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat siinä säädetyin edellytyksin toteuttaa tästä säännöksestä poikkeavia toimenpiteitä.

73 Sama koskee direktiivin 2006/123 16 artiklaa, joka sisältyy kyseisen direktiivin IV lukuun, joka koskee palvelujen vapaata liikkuvuutta, ja jota sovelletaan ainoastaan palveluihin, jotka suoritetaan muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, johon palveluntarjoaja on sijoittautunut, toisin kuin kyseisen direktiivin III luvun säännöksiä, jotka koskevat palveluntarjoajien sijoittautumisvapautta, eli direktiivin 9-15 artiklaa, joita sovelletaan myös tilanteeseen, jossa kaikki merkitykselliset osatekijät rajoittuvat yhteen jäsenvaltioon (tuomio 22.9.2020, Cali Apartments ja HX, C-724/18 ja C-727/18, EU:C:2020:743, 56 kohta ja siellä mainittu oikeuskäytäntö).

74 Näin ollen SEUT 56 artiklaa, direktiivin 2000/31 3 artiklan 2 ja 4 kohtaa ja direktiivin 2006/123 16 artiklaa ei voida soveltaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen riita-asiaan.

75 Mitä tulee muihin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mainitsemiin säännöksiin eli direktiivin 2000/31 4 artiklaan, jonka sanamuodosta tai asiayhteydestä ei käy ilmi, että sitä sovellettaisiin vain toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneisiin tietopalvelujen tarjoajiin (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2018, X ja Visser, C-360/15 ja C-31/16, EU:C:2018:44, 99 ja 100 kohta), ja direktiivin 2006/123 9 ja 10 artikla, joita, kuten edellä 73 kohdassa on todettu, sovelletaan myös puhtaasti sisäisiin tilanteisiin, on todettava, että niissä säädetään eri tavoin lupajärjestelmien kieltämisen periaatteesta. Näissä olosuhteissa on määriteltävä, mitä näistä säännöksistä voidaan soveltaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisiin asetuksiin.

76 Kuten edellä 43 ja 48 kohdasta ilmenee, pääasiassa kyseessä oleva välityspalvelu ei ole ainoastaan SEUT 57 artiklassa ja siten direktiivin 2006/123 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu "palvelu", vaan se on myös direktiivin 2000/31 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettu "tietoyhteiskunnan palvelu", jossa viitataan direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohtaan.

77 Tällaista palvelua koskevat jäsenvaltion asetukset voivat näin ollen kuulua direktiivin 2000/31 sekä direktiivin 2006/123 soveltamisalaan, jos edellä 49 ja 54 kohdasta seuraa, että kyseinen palvelu ei ole "liikennealan palvelu", joka on nimenomaisesti jätetty direktiivin 2006/123 soveltamisalan ulkopuolelle 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa, kun sitä luetaan kyseisen direktiivin johdanto-osan 21 kappaleen valossa.

78 Direktiivin 2006/123 3 artiklan 1 kohdan mukaan kyseistä direktiiviä ei kuitenkaan sovelleta, jos sen säännökset ovat ristiriidassa sellaisen toisen EU-säädöksen säännöksen kanssa, joka koskee tiettyjä näkökohtia, jotka koskevat palvelutoiminnan aloittamista tai harjoittamista tietyillä aloilla tai tiettyjen ammattien osalta (tuomio 19.12.2019, Airbnb Ireland, C-390/18, EU:C:2019:1112, 41 kohta).

79 Sen vuoksi on tärkeää selvittää, onko asetuksissa, joissa säädetään sellaisen välityspalvelun tarjoamisesta, jonka tarkoituksena on saattaa kaupunkimatkoja tekevät henkilöt älypuhelinsovelluksen avulla ja korvausta vastaan yhteyteen valtuutettujen taksinkuljettajien kanssa ja joka luokitellaan direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuksi "tietoyhteiskunnan palveluksi", säädettävä, että välityspalvelun tarjoaminen on sallittua, kuuluuko direktiivin 2000/31 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettu palvelu, joka edellyttää ennakkolupaa, jota jo sovelletaan muihin taksivarauspalvelujen tarjoajiin, ja jonka edellytyksenä on muun muassa se, että varaukset välitetään kuljettajille kaksisuuntaisen radion välityksellä, direktiivin 2000/31 4 artiklan soveltamisalaan, ja jos vastaus on myöntävä, onko viimeksi mainittu säännös ristiriidassa direktiivin 2006/123 9 ja 10 artiklan kanssa?

80 Mitä tulee direktiivin 2000/31 4 artiklan soveltamiseen, sen 1 ja 2 kohdan lukemisesta yhdessä ilmenee, että vaikka jäsenvaltiot eivät saa asettaa tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajan toiminnan aloittamisen ja harjoittamisen edellytykseksi ennakkolupaa tai muuta vaikutukseltaan vastaavaa vaatimusta, kyseiseen säännökseen sisältyvä kielto koskee kuitenkin vain sellaisia jäsenvaltioiden asetuksia, jotka kohdistuvat nimenomaisesti ja yksinomaan "tietoyhteiskunnan palveluihin".

81 Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että vaikka on epäilemättä niin, että päätös N:o 626/2017 koskee pääasiassa, joskaan ei yksinomaan, välityspalveluja, joiden tarkoituksena on saattaa kaupunkimatkoja haluavat henkilöt älypuhelinsovelluksen avulla ja korvausta vastaan yhteyteen luvan saaneiden taksinkuljettajien kanssa, sillä ei kuitenkaan tarkoiteta muuta, laajentamalla päätöksen N:o 178/2008 liitteessä 1 olevassa 3 artiklassa määritellyn käsitteen "lähettäminen" soveltamisalaa siten, että se kattaa tämäntyyppisen palvelun, kuin laajentamalla kyseiseen tietoyhteiskunnan palveluun jo olemassa olevaa ennakkolupavaatimusta, jota sovelletaan taksinvarauskeskusten toimintaan, joka ei kuulu tietoyhteiskunnan palveluihin.

82 Näin ollen, kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 69 kohdassa, tällaiset määräykset, jotka, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, johtavat siihen, että Star Taxi Appin on hankittava toimivaltaiselta viranomaiselta ennakkolupa toimintansa harjoittamiseen, eivät merkitse uuden ennakkolupajärjestelmän luomista, joka on suunnattu nimenomaisesti ja yksinomaan tietoyhteiskunnan palveluun.

83 Tästä seuraa, että direktiivin 2000/31 4 artiklan 1 kohdassa säädettyä kieltoa, joka koskee ennakkolupaa tai muuta vaikutukseltaan vastaavaa vaatimusta, ei sovelleta pääasiassa kyseessä olevan kaltaisiin asetuksiin.

84 Näin ollen tämän säännöksen ja direktiivin 2006/123 9 ja 10 artiklan välillä ei ole mahdollista olla ristiriitaa, joten niitä sovelletaan tällaisiin asetuksiin.

85 Näin ollen on selvitettävä, onko näitä artikloja tulkittava siten, että ne ovat esteenä tällaiselle sääntelylle.

86 Tältä osin direktiivin 2006/123 III luvun 1 jaksosta ilmenee, että kansallisen lupajärjestelmän yhdenmukaisuus kyseisessä direktiivissä säädettyjen vaatimusten kanssa edellyttää erityisesti sitä, että tällainen järjestelmä, joka luonteensa vuoksi rajoittaa kyseisen palvelun tarjoamisen vapautta, täyttää kyseisen direktiivin 9 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset eli se on syrjimätön ja perusteltu yleisen edun mukaisella pakottavalla syyllä, ja oikeasuhteinen, vaan myös se, että tässä järjestelmässä säädettyjen lupien myöntämisperusteet ovat kyseisen direktiivin 10 artiklan 2 kohdan mukaisia, eli ne ovat syrjimättömiä, perusteltuja yleisen edun mukaisella pakottavalla syyllä, oikeasuhteisia kyseiseen yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen nähden, selkeitä ja yksiselitteisiä, puolueettomia, etukäteen julkistettuja, avoimia ja saatavilla olevia (tuomio 22.9.2020, Cali Apartments ja HX, C-724/18 ja C-727/18, EU:C:2020:743, 57 kohta).

87 Tästä seuraa, että sen arvioiminen, onko jäsenvaltion lainsäädäntö, jolla otetaan käyttöön tällainen lupajärjestelmä, yhdenmukainen edellisessä kohdassa tarkoitettujen kahden artiklan kanssa, joissa säädetään selkeistä, täsmällisistä ja ehdottomista velvoitteista, joilla on välitön oikeusvaikutus, edellyttää, että on arvioitava erikseen ja peräkkäin ensinnäkin sitä, onko kyseisen järjestelmän perustamisen periaate sinänsä perusteltu, ja toiseksi sitä, mitkä ovat perusteet, joilla kyseisessä järjestelmässä säädetyt luvat myönnetään (tuomio 22.9.2020, Cali Apartments ja HX, C-724/18 ja C-727/18, EU:C:2020:743, 58 kohta).

88 Tältä osin on todettava, että ennakkoratkaisupyynnössä annetaan vain vähän sellaisia tietoja, joiden perusteella unionin tuomioistuin voisi antaa vastauksen, josta olisi hyötyä ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle.

89 Tämän vuoksi tämän tuomioistuimen tehtävänä on arvioida kaikki merkitykselliset seikat huomioon ottaen, täyttääkö pääasiassa kyseessä olevilla asetuksilla käyttöön otettu ennakkolupajärjestelmä tosiasiassa edellä 86 ja 87 kohdassa mainitut kaksi vaatimuskokonaisuutta (ks. vastaavasti tuomio 22.9.2020, Cali Apartments ja HX, C-724/18 ja C-727/18, EU:C:2020:743, 78 kohta).

90 Sen arvioimiseksi, ovatko toimivaltaisten viranomaisten harkintavallan käyttöä koskevat perusteet perusteltuja, on kuitenkin todettava, kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 99 ja 100 kohdassa, että direktiivin 2006/123 10 artiklan 2 kohdan mukaista ei voi olla se, että palvelun tarjoamista koskevan luvan myöntämisen edellytykseksi asetetaan sellaisten teknisten vaatimusten täyttäminen, jotka eivät sovellu kyseessä olevaan palveluun ja jotka näin ollen aiheuttavat perusteettomia rasitteita ja kustannuksia palvelun tarjoajille.

91 Näin voi olla erityisesti silloin, kun kyseessä on velvollisuus, joka on asetettu sellaisen välityspalvelun tarjoajille, jonka tarkoituksena on saattaa kaupunkimatkoja tekevät henkilöt älypuhelinsovelluksen avulla ja korvausta vastaan yhteyteen valtuutettuihin taksinkuljettajiin ja välittää heille varaukset kaksisuuntaisen radion välityksellä, mikä on kuitenkin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä tarkistaa.

92 Tällainen velvoite, jossa edellytetään, että sekä välityspalvelun tarjoajalla että taksinkuljettajilla on oltava tällaiset radiolaitteet ja että välityspalvelun tarjoajalla on oltava käytössään erityistä henkilöstöä, joka välittää varaukset kuljettajille, ei ole hyödyllinen, eikä sillä ole mitään yhteyttä sellaisen palvelun ominaisuuksiin, joka perustuu täysin älypuhelinten teknisiin valmiuksiin, jotka mahdollistavat taksinkuljettajien ja heidän potentiaalisten asiakkaidensa sijainnin määrittämisen ilman suoraa inhimillistä väliintuloa ja niiden automaattisen yhteydenpidon toisiinsa.

93 Edellä esitetyn perusteella toiseen ja kolmanteen kysymykseen on vastattava seuraavasti:

- SEUT 56 artiklaa, direktiivin 2000/31 3 artiklan 2 ja 4 kohtaa ja direktiivin 2006/123 16 artiklaa on tulkittava siten, että niitä ei sovelleta riita-asiaan, jossa kaikki merkitykselliset seikat rajoittuvat yhteen jäsenvaltioon.

- Direktiivin 2000/31 4 artiklaa on tulkittava siten, että sitä ei sovelleta jäsenvaltion säännöksiin, joiden mukaan sellaisen välityspalvelun tarjoaminen, jonka tarkoituksena on saattaa kaupunkimatkoja haluavat henkilöt älypuhelinsovelluksen avulla ja korvausta vastaan yhteyteen luvan saaneiden taksinkuljettajien kanssa ja joka luokitellaan direktiivin 2000/31 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetuksi "tietoyhteiskunnan palveluksi", jossa viitataan direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohtaan, edellyttää ennakkoluvan hankkimista, jota sovelletaan jo nyt muihin taksien varauspalvelujen tarjoajiin.

- Direktiivin 2006/123 9 ja 10 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa säädetään sellaisen välityspalvelun tarjoamisesta, jonka tarkoituksena on saattaa kaupunkimatkoja tekevät henkilöt älypuhelinsovelluksen avulla ja korvausta vastaan yhteyteen valtuutettujen taksinkuljettajien kanssa, edellyttäen, että ne saavat etukäteen luvan harjoittaa toimintaansa, jos luvan saamisen edellytykset eivät täytä näissä artikloissa säädettyjä vaatimuksia, koska niissä asetetaan muun muassa teknisiä vaatimuksia, jotka eivät sovellu kyseiseen palveluun, minkä toteaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.

Kustannukset

94 Koska pääasiassa kyseessä oleva oikeudenkäynti on pääasian asianosaisten kannalta välivaihe ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa, oikeudenkäyntikuluja koskeva päätös kuuluu tämän tuomioistuimen toimivaltaan. Yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyistä huomautuksista aiheutuneita muita kuluja kuin asianosaisten oikeudenkäyntikuluja ei voida periä.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto) antaa tuomion:

1. Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY ("direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä") 2 artiklan a alakohta, jossa viitataan teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 9.9.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohtaan, on tulkittava siten, että välityspalvelulla, joka koostuu kaupunkimatkoja haluavien henkilöiden välittämisestä, älypuhelinsovelluksen avulla ja korvausta vastaan valtuutettuihin taksinkuljettajiin, joiden kanssa palveluntarjoaja on tehnyt palvelujen tarjoamista koskevia sopimuksia kuukausittaisen tilausmaksun maksamista vastaan, mutta joka ei välitä varauksia heille, ei määritä matkan hintaa eikä peri sitä matkustajilta, jotka maksavat sen suoraan taksinkuljettajalle, eikä valvo ajoneuvojen tai niiden kuljettajien laatua tai kuljettajien käyttäytymistä, on kyseisissä säännöksissä tarkoitettu tietoyhteiskunnan palvelu.
2. Direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan f alakohtaa on tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan sellaista paikallisviranomaisten lainsäädäntöä, jossa tarjotaan välityspalvelua, jonka tarkoituksena on saattaa kaupunkimatkoja tekevät henkilöt älypuhelinsovelluksen avulla ja korvausta vastaan yhteyteen valtuutettujen taksinkuljettajien kanssa, ja joka luokitellaan direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuksi "tietoyhteiskunnan palveluksi" ja jonka edellytyksenä on saada ennakkolupa, jota jo sovelletaan muihin taksivarauspalvelujen tarjoajiin, ei ole mainitussa säännöksessä tarkoitettu "tekninen määräys".
3. SEUT 56 artiklaa, direktiivin 2000/31 3 artiklan 2 ja 4 kohtaa sekä palveluista sisämarkkinoilla 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY 16 artiklaa on tulkittava siten, että niitä ei sovelleta riita-asiaan, jossa kaikki merkitykselliset seikat rajoittuvat yhteen jäsenvaltioon.

Direktiivin 2000/31 4 artiklaa on tulkittava siten, että sitä ei sovelleta jäsenvaltion säännöksiin, joiden mukaan sellaisen välityspalvelun tarjoaminen, jonka tarkoituksena on saattaa kaupunkimatkoja haluavat henkilöt älypuhelinsovelluksen avulla ja korvausta vastaan yhteyteen luvan saaneiden taksinkuljettajien kanssa ja joka luokitellaan direktiivin 2000/31 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetuksi "tietoyhteiskunnan palveluksi", jossa viitataan direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b alakohtaan, edellyttää ennakkoluvan hankkimista, jota sovelletaan jo nyt muihin taksien varauspalvelujen tarjoajiin.

Direktiivin 2006/123 9 ja 10 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa säädetään sellaisen välityspalvelun tarjoamisesta, jonka tarkoituksena on saattaa kaupunkimatkoja tekevät henkilöt älypuhelinsovelluksen avulla ja korvausta vastaan yhteyteen valtuutettujen taksinkuljettajien kanssa, edellyttäen, että ne saavat etukäteen luvan harjoittaa toimintaansa, jos luvan saamisen edellytykset eivät täytä näissä artikloissa säädettyjä vaatimuksia, koska niissä asetetaan muun muassa teknisiä vaatimuksia, jotka eivät sovellu kyseiseen palveluun, minkä toteaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.