Digitaaliset alustat EU:ssa: Airbnb:n oikeudellinen asema selitetään.

Digitaalisten alustojen luokittelusta on tullut 20-luvulla keskeinen oikeudellinen kysymys erityisesti aloilla, joilla perinteiset sääntelypuitteet ja teknologiset innovaatiot kohtaavat. Yksi eniten keskustelua herättäneistä kysymyksistä on se, olisiko Airbnb:n kaltaisia alustoja pidettävä direktiivin 2015/1535 nojalla pelkästään "tietoyhteiskunnan palveluina" vai olisiko niihin sovellettava kiinteistö- ja majoituspalveluja koskevia kansallisia säännöksiä niin, että ne olisivat loppupalvelun tarjoajia. Tämä erottelu vaikuttaa tällaisille alustoille asetettuihin velvoitteisiin ja siihen, missä määrin kansalliset viranomaiset voivat säännellä niiden toimintaa.

EU:n sääntelykehys

Direktiivissä 2015/1535 määritellään tietoyhteiskunnan palvelu seuraavasti:

1. Korvausta vastaan,
2. Etäältä,
3. Sähköisesti,
4. Vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä.

Yleisesti ottaen EU:n jäsenvaltiot eivät voi asettaa mielivaltaisia rajoituksia tällaisille palveluille, kuten vaatia palveluntarjoajilta etukäteislupaa tai lisensointia, paitsi poikkeustapauksissa, joissa noudatetaan erityismenettelyä, johon kuuluu ilmoituksen tekeminen Euroopan komissiolle.

Sen sijaan tämän luokittelun ulkopuolelle jääviin palveluihin, kuten kiinteistöjen vuokraukseen tai majoituspalveluihin, voi kohdistua kansallisia säännöksiä, kuten lupia, verotusta ja kiinteistöjen käyttöä koskevien paikallisten lakien noudattamista. Nämä vaatimukset vaihtelevat maittain EU:n sisällä.

Airbnb-tapaus: oikeudellinen tarkastelu (C-390/18)

Joulukuussa 2019 Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) käsitteli tätä kysymystä asiassa Airbnb Ireland UC vastaan AHTOP (Asia C-390/18). Tapaus johtui Ranskan matkailujärjestö AHTOP:n haasteesta, jonka mukaan Airbnb:hen olisi sovellettava kiinteistönvälittäjiin sovellettavia kansallisia säännöksiä.

EUT antoi Airbnb:lle myönteisen tuomion ja totesi, että sen ensisijainen palvelu on pikemminkin "tietoyhteiskuntapalvelu" kuin kiinteistöalan palvelu. Tuomioistuin päätyi tähän päätelmään useiden keskeisten tekijöiden perusteella:

1. Airbnb toimii välittäjänä isäntien ja vieraiden välillä digitaalisen alustan kautta.
2. Se ei aseta vuokrahintoja eikä määrää vuokrasopimusten erityisehtoja. Se ei osallistu lopputuotteen koostumukseen. 
3. Se ei omista tai hallinnoi alustallaan lueteltuja kiinteistöjä.
4. Se ei tarjoa suoraan vieraanvaraisia palveluja, kuten siivousta, huoltoa tai vastaanottoa.
5. Se ei edellytä isänniltä erityistä lupaa tai pätevyyttä, joka ylittää paikallisten lakien noudattamisen.

Näiden tekijöiden perusteella tuomioistuin katsoi, että Airbnb:n ensisijainen palvelu on välityspalvelu, joka eroaa varsinaisesta vuokra-asuntojen tarjoamisesta ja joka olisi luokiteltava tietoyhteiskunnan palveluksi. Näin ollen Airbnb hyötyy direktiivin 2000/31 (sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi) tarjoamasta suojasta, jolla rajoitetaan jäsenvaltioiden mahdollisuutta antaa rajoittavia säännöksiä noudattamatta EU:n ilmoitusmenettelyjä.

Vaikutukset digitaalisiin alustoihin

EU:n tuomiolla on merkittäviä vaikutuksia majoitus- ja palvelualoilla toimiviin digitaalisiin alustoihin. Toisin kuin Uber, joka luokiteltiin kuljetuspalveluksi, jota ei tunnustettu ISS:ksi, koska se osallistuu hintojen ja tuotteiden muodostamiseen ja koska se valvoo kuljettajia ja hintoja, Airbnb ei valvo vastaavalla tavalla kiinteistöjen omistajia ja vuokrausehtoja eikä Airbnb myöskään valvo hintoja. Sen vuoksi se tunnustettiin pikemminkin välittäjäksi kuin kiinteistöpalvelujen tarjoajaksi.

Tämä päätös ei kuitenkaan koske kaikkia alustoja. Luokittelu riippuu tietyistä kriteereistä, kuten

1. Onko palveluntarjoajilla määräysvaltaa palveluntarjoajiin nähden (esim. hintojen asettaminen, ehtojen saneleminen tai toimintojen hallinnointi).
2. tarjoaako alusta suoraan muita ydinpalveluja kuin matchmaking-palveluja (esim. omaisuuden omistaminen, kuljetusten tarjoaminen tai vuokra-asuntojen ylläpito).
3. Voivatko palveluntarjoajat (esim. isännät tai kuljettajat) toimia itsenäisesti alustan ulkopuolella.
4. Yrittääkö palveluntarjoaja kiertää sovellettavaa lainsäädäntöä (lisensointia, rekisteröintiä jne.).

Tuomioistuin on antanut eriävän tuomion muissa tapauksissa, kuten Uberin tapauksessa, jossa yrityksen katsottiin olevan olennaisessa asemassa kuljetuspalvelujen järjestämisessä ja tarjoamisessa. Vastaavasti asiassa Star Taxi App tapauksessa EUT tutki kyytipalvelusovelluksen roolia ja totesi, että se on tietopalvelu tai kuljetuspalvelun tarjoaja.

Näin ollen digitaalisten alustojen oikeudellinen luokittelu riippuu suuresti niiden toimintamallista ja palveluntarjoajien valvonnan tasosta. Airbnb-tapaus osoittaa, että alustat, jotka toimivat ensisijaisesti välittäjinä asettamatta hintoja tai sanelematta keskeisiä palveluedellytyksiä, voivat olla EU:n lainsäädännön mukaan tietoyhteiskunnan palveluja. Alustat, jotka valvovat merkittävästi palvelujen tarjoamista - kuten Uber - voidaan kuitenkin luokitella palveluntarjoajiksi, joihin sovelletaan tiukempia kansallisia säännöksiä.