Uber ja EU-lainsäädäntö: Tietopalvelu vai liikenteenharjoittaja?

Digitaalisten alustojen kehittyvässä maisemassa on noussut esiin keskeinen kysymys: Olisiko Uberin kaltaiset palvelut luokiteltava pelkästään "tietoyhteiskunnan palveluiksi" direktiivin 2015/1535 mukaisesti vai ovatko ne kuljetuspalveluja, joihin sovelletaan tiukempaa sääntelyä? Tällä erottelulla on merkittäviä vaikutuksia siihen, miten tällaiset alustat toimivat Euroopan unionissa.

Direktiivissä 2015/1535 määritellään tietoyhteiskunnan palvelu seuraavasti:

1. Korvausta vastaan,
2. Etäältä,
3.  Sähköisesti,
4. Vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä.

Yleisesti ottaen EU:n jäsenvaltiot eivät saa asettaa rajoituksia näille palveluille, kuten vaatia ennakkolupaa tai lisensointia, paitsi poikkeustapauksissa, joissa noudatetaan erityismenettelyä, johon sisältyy ilmoitus Euroopan komissiolle.

Kuljetuspalvelut eivät sen sijaan kuulu näiden direktiivien soveltamisalaan, ja niihin sovelletaan erityissäännöksiä. Tällaisten palvelujen tarjoajilta saatetaan vaatia toimilupia ja ennakkolupia, ja kuljettajat saattavat tarvita erityislupia. Lisäksi taksipalveluihin voidaan soveltaa vaatimuksia, kuten visuaalista tunnistamista, kiinteää hinnoittelua, taksamittareita ja pakollisia sopimusvelvoitteita. Nämä määräykset määräytyvät kansallisten lakien mukaan, sillä EU:ssa ei ole yhtenäistä henkilöliikennettä koskevaa lainsäädäntöä.

Uberin kaltaisten digitaalisten alustojen, jotka helpottavat matkustajakuljetusten välitöntä varaamista, yleistyminen on johtanut oikeudellisiin keskusteluihin niiden luokittelusta. Ovatko ne pelkkiä tietopalveluja tarjoavia välittäjiä vai täysivaltaisia kuljetuspalvelujen tarjoajia? Tämä ero on ratkaiseva, sillä jälkimmäisen luokituksen myötä niihin sovellettaisiin kattavaa kuljetussääntelyä, jolloin ne eivät enää voisi puolustautua sillä, että ne ovat vain tietopalvelujen tarjoajia.

Uber-tapaus: Uber: Oikeudellinen tarkastelu

Joulukuussa 2017 Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) käsitteli tätä kysymystä asiassa *Asociación Profesional Elite Taxi vastaan Uber Systems Spain SL* (asia C-434/15). Tapauksessa keskityttiin siihen, olisiko Uberin palvelu, joka yhdistää älypuhelinsovelluksen kautta omia ajoneuvojaan käyttävät ei-ammattimaiset kuljettajat ja matkustajat, luokiteltava tietoyhteiskunnan palveluksi vai kuljetuspalveluksi.

EUT totesi, että Uberin palvelu on enemmän kuin pelkkä välityspalvelu. Tuomioistuin totesi, että Uber:

1.  Tarjoaa älypuhelinsovelluksen, joka on välttämätön sekä kuljettajille että matkustajille,
2. Vaikuttaa ratkaisevasti niihin olosuhteisiin, joissa kuljettajat tarjoavat palvelujaan,
3. Määrittää enimmäishinnan,
4. valvoo ajoneuvojen, kuljettajien ja heidän käyttäytymisensä laatua,

Näiden tekijöiden perusteella tuomioistuin totesi, että Uberin välityspalvelu on olennainen osa kokonaispalvelua, jonka tärkein, ensisijainen osa on kuljetuspalvelu. Näin ollen Uberia ei voida pitää tietoyhteiskunnan palveluna vaan pikemminkin liikennealan palveluna. Tämä luokittelu asettaa Uberin kuljetuspalveluja koskevien kansallisten säännösten, mukaan lukien mahdolliset lupa- ja lisenssivaatimukset, alaiseksi.

On kuitenkin tärkeää, ettei tätä päätöstä yleistetä koskemaan kaikkia digitaalisia alustoja. Alustan luokittelu riippuu erityisistä kriteereistä. EUT on antanut eriävän tuomion muissa tapauksissa, kuten AirBnB:tä ja Star Taxia koskevissa tapauksissa, joissa alustat tunnustettiin pikemminkin välittäjiksi kuin palveluntarjoajiksi. 

EU:n tuomioistuin on todennut, että alustat, jotka eivät valvo hinnoittelua, kuljettajien käyttäytymistä ja palveluehtoja - kuten AirBnB, joka ainoastaan helpottaa lyhytaikaista vuokrausta sanelematta ehtoja - voidaan katsoa tietoyhteiskunnan palveluiksi. Samoin Star Taxi -tapauksessa tuomioistuin tunnusti palvelun välittäjäksi, koska se ei asettanut kuljettajille toimintaehtoja.

Vaikutukset digitaalisiin alustoihin

EUT:n tuomiolla on merkittäviä vaikutuksia kuljetusalalla toimiviin digitaalisiin alustoihin. Alustat, jotka Uberin tavoin käyttävät huomattavaa määräysvaltaa kuljetuspalveluun, voidaan luokitella kuljetuspalvelujen tarjoajiksi pelkkien välittäjien sijaan. Tämän luokittelun perusteella niihin sovelletaan vastaavia kansallisia säännöksiä, jotka voivat vaihdella eri EU:n jäsenvaltioissa. Kuten AirBnB:n ja Star Taxin kaltaiset tapaukset osoittavat, alustat, jotka vain helpottavat palveluntarjoajien ja asiakkaiden välisiä yhteyksiä valvomatta itse palvelua, voidaan kuitenkin edelleen luokitella EU:n lainsäädännön mukaan välittäjiksi.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kuljetusalalla toimivien digitaalisten alustojen oikeudellinen luokittelu riippuu siitä, missä määrin ne valvovat palvelua. Alustat, joilla on olennainen rooli kuljetuspalvelujen järjestämisessä ja hallinnoinnissa, luokitellaan todennäköisesti kuljetuspalvelujen tarjoajiksi, jolloin niihin sovelletaan vastaavia kansallisia säännöksiä. Tämä oikeudellinen ympäristö edellyttää digitaalisten alustojen huolellista harkintaa varmistaakseen sovellettavien lakien noudattamisen.